Kotimaa

Monikulttuurinen konflikti paljasti yhdenvertaisuusvaltuutetun ja oikeusapupiirin toiminnassa kyseenalaisia piirteitä

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto Helsingissä, Ratapihantie 9. Kuva Paju / Wikimedia Commons / CC BY-SA 3.0
Julkisen oikeusavustajan asiakas kieltäytyi kättelemästä omaan uskontoonsa ja julkisen oikeusavustajan sukupuoleen vedoten. Monikulttuurisesta konfliktista alkoi tapahtumien sarja, joka paljasti yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ja Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiirin toiminnassa vähintäänkin kyseenalaisia piirteitä.

Julkisen oikeusavustajan asiakkaaksi Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiirin alaisuudessa toimivaan oikeusaputoimistoon tuli syksyllä 2017 ulkomaalainen henkilö aikuisen lapsensa kanssa. Molemmat tarvitsivat omien sanojensa mukaan oikeusapua. Oikeusavustaja ei halua oikeaa nimeään julkisuuteen, sillä koko tapahtumasarjan lopputuloksen ja ulkomaalaisen henkilön epäasiallisen käytöksen vuoksi hän jopa pelkää turvallisuutensa puolesta.

Koska asiakas – kutsutaan häntä nimellä M – ei puhunut suomea, tulkkina toimi hänen lapsensa. Oikeusavustaja tuli kättelemään molempia, mutta silloin tapahtumat saivat yllättävän käänteen. Muslimiksi osoittautunut M ei suostunut kättelemään häntä.

Oikeusavustajan omaan vakaumukseen kuuluu, että kaikkia ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti sukupuoleen, ikään, vammaisuuteen, uskontoon tai vakaumukseen katsomatta. Hänen mielestään tästä poikkeaminen on epäkohteliasta ja töykeää. Niinpä hämmästynyt oikeusavustaja piti tilannetta loukkaavana ja sanoi kohteliaasti, että ei voi asiakkaita auttaa.

Asiakkaat poistuivat, ja epämiellyttävä tilanne oli ohi. Vai oliko sittenkään?

Syytettynä syrjinnästä uskonnon perusteella

Eräänä päivänä oikeusavustaja sai työnantajansa kautta vastinepyynnön yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta. Hän oli ihmeissään: M oli tehnyt kantelun, ja kantelun perusteena oli “syrjintä uskonnon perusteella”. Nyt yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ylitarkastaja vaati oikeusavustajalta vastinetta kanteluun.

M väitti kantelussaan, että hän oli kieltäytynyt kättelemästä oikeusavustajaa uskontonsa vuoksi, ja koska tämä pyrki ohjaamaan hänet toisten oikeusavustajien pakeille, asiakas koki tulleensa loukatuksi ja hänen “sydämensä oli murtunut”.

Vaikka kantelun aihe sinällään oli jo omalaatuinen, hämmästyttävintä yhdenvertaisuusvaltuutetun vastinepyynnössä oli kuitenkin ennakkoasenne: ylitarkastaja oli vastinepyynnössään olettanut jo oikeusavustajan syylliseksi.

– Onko alueenne oikeusaputoimistoissa yleisemmin käytössä edellä kuvattu käytäntö? – vastinepyynnössä syytettiin, ikään kuin tapahtumien olisi selvitetty menneen M:n kertomalla tavalla jo ennen kuin oikeusavustaja oli edes vastannut syytökseen.

Oikeusavustajan mielestä asetelma on sama, kuin jos käräjätuomari kysyisi rikosasian vastaajalta ennen vastauksen saamista: “Onko sinulla myös muulloin tapana lyödä ihmisiä?”. On selvää, että käräjätuomarilla olisi tällöin ennakkoasenne ja syyllisyys olisi jo päätetty.

Muutenkin syytös syrjinnästä uskonnon perusteella tuntui oikeusavustajasta epäoikeudenmukaiselta, sillä hän ei suinkaan ollut “syrjinyt uskonnon perusteella”, vaan asia oli juuri päinvastoin.

– Minulla ei ole mitään muslimeja vastaan, ongelma oli M:n loukkaavassa käytöksessä, ja sen takia en voinut ottaa häntä asiakkaaksi, hän toteaa.

Asiakirjoja ei toimiteta kantelun kohteelle, mutta sivullisille kyllä

Koska ylitarkastaja yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta oli esittänyt jo olettamuksia oikeusavustajan syyllisyydestä, oikeusavustajasta alkoi tuntumaan, että asiaa ei tulla käsittelemään puolueettomasti. Niinpä hän pyysi yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoa vaihtamaan asian käsittelijää.

Vastaus oli jotenkin odotettu: yhdenvertaisuusvaltuutettu kieltäytyi vaihtamasta käsittelijää.

Oikeusavustaja alkoi valmistelemaan vastinettaan ja kysyi yhdenvertaisuusvaltuutetulta, ovatko asiakirjat salassa pidettäviä. Ylitarkastaja vastasi, että kyllä ovat, sillä asia on kantelun tehneen M:n vakaumuksen ja uskonnollisen taustan vuoksi arkaluontoinen.

Myöhemmin oikeusavustaja sai kuitenkin tietoonsa, että yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta oli pyydettäessä toimitettu häntä koskevia asiakirjoja täysin ulkopuolisille henkilöille.

– Lähipiiriini kuuluva henkilö otti yhteyttä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon ja pyysi nimelläni asiakirjoja, ja mitäs sitten tapahtuikaan: ylitarkastaja on lähettänyt nämä asiakirjat, oikeusavustaja hämmästelee.

– Olisi mielenkiintoista nähdä, tapahtuisiko samalla tavalla jos kantelijan nimellä tilaisi häntä koskevat asiakirjat, hän jatkaa.

Oikeusavustaja pitää ylitarkastajan toimintaa todella outona.

– Siellä on jaettu minua koskevaa materiaalia, josta käy ilmi, että minusta on tehty kantelu. Tämä on kauhea tilanne minun kannaltani, minusta levitetään tietoa, että olisin muka syrjinyt, hän kertoo.

Sovintosopimus syntyi oikeusavustajan tietämättä asiasta

Oikeusavustaja valmisteli vastineensa saatavilla olevien tietojen mukaan ja uskalsi toivoa, että asian käsittely kuitenkin johtaisi oikeudenmukaiseen lopputulokseen, mutta tapahtumien käänteet yllättivät hänet uudelleen.

Oikeusavustajan odottaessa ratkaisua asiaan, hänelle ilmoitettiin asian käsittelyn olevan päättynyt, sillä asiassa oli tehty sovintosopimus.

Sopimukseen liittyi yksi ongelma: oikeusavustaja ei tiennyt tällaisen sovintosopimuksen olemassa olosta mitään.

– En ole antanut hyväksyntää sovinnolle, en ole pyytänyt anteeksi, enkä aio pyytää anteeksi, koska en koe tehneeni mitään väärää tässä asiassa, hän toteaa.

Hän tiedusteli asiaa työnantajaltaan ja sai vastauksen, että Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtaja oli laatinut kantelun tehneen M:n ja yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa sopimuksen koskien “syrjintää uskonnon ja sukupuolen perusteella”.

Oikeusavustaja ei kuitenkaan ollut antanut hyväksyntää sovintosopimuksen tekemiselle, eikä hän edes tiennyt tällaisista neuvotteluista.

– Tehtiin sopimus, jossa sovittiin, että minä olen syyllistynyt syrjintään. Syrjintä puolestaan on rikoslaissa kriminalisoitu. Ei tällaisesta voi sopia, oikeusavustaja muistuttaa.

Allekirjoittamalla sovintosopimuksen Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtaja ilmoitti oikeusapupiirin pyytävän anteeksi M:ään kohdistunutta syrjintää ja sitoutuvan vastaisuudessa noudattamaan yhdenvertaisuuslain syrjintäkieltoa ja palvelemaan yhdenvertaisesti asiakkaitaan riippumatta heidän uskonnostaan, vakaumuksestaan, sukupuolestaan tai alkuperästään. Oikeusapupiiri sitoutui sopimuksessa myös kouluttamaan henkilökuntaansa ja varmistamaan, että toiminnassa kunnioitetaan kaikkien asiakkaiden oikeutta tunnustaa uskontoa sekä ilmaista vakaumus.

Samassa sopimuksessa yhdenvertaisuusvaltuutettu ilmaisi mahdollisesti tiedottavansa asiasta, jotta “vastaavanlaisten loukkausten tapahtuminen tulevaisuudessa estetään”.

Kantelija sai enemmän korvauksia kuin kallonmurtumasta saisi

Sovintosopimuksesta hyötyi erityisesti kantelija M, sillä Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtaja sitoutui sovintosopimuksessa maksamaan M:lle “osapuolten kohtuulliseksi katsoman” 2 500 euroa hyvityksen.

Hyvitys vaikuttaa suhteettomalta ja yleisen oikeustajun vastaiselta, sillä Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan vahingonkorvaussuosituksissa esimerkiksi kallonlaen murtumasta korvataan korkeintaan 1 500€, paikalleen asettamista vaativasta nenäluun murtumasta 1 800€, poskikaaren paikalleen laittoa vaativasta murtumasta, josta saattaa jäädä silmän liikealueen vajavaisuutta, 2 500€, sormen amputoitumisesta 3 000€ sekä vähemmän törkeästä raiskauksesta 2 000 – 4 000€.

Oikeusavustajan asianosaisuudesta epäselvyyttä

Etelä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtaja Marjo Kurjen mukaan kantelu ei ole kohdistunut oikeusavustajaan vaan virastoon, joten oikeusavustaja ei olisi ollut asianosainen, jonka olisi tullut osallistua sovintosopimuksen tekemiseen.

– Mikäli kantelu kohdistuu virastoon, sopijapuolina asiassa ovat yhteydenottaja/kantelija ja virasto oikeusministeriön valtuuttamana, Kurki kertoo.

Kurjen lausunto on kuitenkin ristiriidassa oikeusavustajan saaman selvityspyynnön kanssa, josta käy selkeästi käy ilmi, että kantelu yhdenvertaisuusvaltuutetulle on tehty nimenomaisesti “oikeusaputoimiston virkamiehen menettelystä”. Oikeusavustaja olisi siten hallintolain 11 § tarkoitettu asianosainen.

Tämä käsitys saa vahvistusta yhdenvertaisuusvaltuutetun marraskuussa 2018 lähettämistä kirjeistä, joissa kerrotaan, että oikeusavustajalle on lähetetty “asiakirjoja asianosaisaseman perusteella”.

Kafkamaisen tarinan päätös

Oikeusavustaja sai itseään koskevat “salassa pidettävät” asiakirjat vasta asian käsittelyn päätyttyä niitä erikseen vaadittuaan.

– Kyseessä on erittäin härski kuulemisperiaatteen loukkaaminen. Miten syrjinnästä syytetyllä on mahdollisuus puolustautua, jos hänelle ei toimiteta jutun asiakirjoja nähtäville ennen asian ratkaisua? – oikeusavustaja hämmästelee.

Hämmästeltävää tulee riittämään jatkossakin, sillä kafkamaisen tarinan lopputulos johtaa väistämättä siihen, että jatkossa julkisten oikeusavustajien on vain nieltävä kiukkunsa, jos asiakas kieltäytyy kättelemästä tai käyttäytyy muuten töykeästi – mutta ymmärtää perustella käytöstään uskonnolla.

– Jos oikeusavustaja “haksahtaa”, eli toteaa luottamuspulan syntyneen asiakkaan epäkohteliaan käytöksen vuoksi, tilanteella voi jatkossa tienata viemällä jutun yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon ja vetoamalla uskontoon, oikeusavustaja huomauttaa.

Hänelle jäi tapahtumasta käsitys, että syrjinnästä syytetyn oikeusturva on mitätön, ja oletuksena on syyllisyys.

– Minulle jäi tässä asiassa sellainen kokemus, että syrjinnästä syytetyllä ei ole juuri oikeusturvaa ja minua pidettiin valmiiksi syyllisenä. Olisin halunnut saada ratkaisun asiaan, mutta tätä mahdollisuutta minulle ei suotu, hän toteaa.

– Epäilen, että yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston työntekijöiden taustat vaikuttavat päätöksentekoon ja yleiseen ilmapiiriin kyseisessä toimistossa. Siellä on töissä esimerkiksi hunnutettuja naisia, seksuaalivähemmistöjen edustajia ja muuta “monikulttuurisuusväkeä”. Epäilyäni tukee se, miten esittämääni esteellisyysväitteeseeni kyseisessä paikassa suhtauduttiin, oikeusavustaja perustelee.

Artikkeli perustuu oikeusavustajan haastatteluun sekä anonymisoituihin asiakirjoihin. Oikeusavustajan henkilöllisyys on Kansalaisen toimituksen tiedossa. Kansalainen ei saanut pyynnöistä huolimatta kommentteja yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta ylitarkastaja Jussi Aaltoselta.

Shares

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset