Kotimaa Rikos

Musiikkisanoituksia ja nettiradioita sisältäviä internetsivustoja ylläpitänyt mies tuomittiin tekijänoikeusrikoksesta

law
Kuva: Pixabay

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on tuominnut 37-vuotiaan miehen kuuden (6) kuukauden ehdolliseen
vankeusrangaistukseen tekijänoikeusrikoksesta. Lisäksi mies on velvoitettu muun muassa korvaamaan
yhteensä 250 000 euroa useille musiikkiyhtiölle pääosin suomalaisten kappaleiden sanoitusten luvattomasta
levittämisestä sekä mediayhtiöille suomalaisten radiokanavien internetlähetysten luvattomasta
suoravälittämisestä yleisölle.

Mies oli luonut lyrics.fi-, lyricsfi.com- ja nettiradio.fi-sivustot, joiden toimintaa vuosina 2013–2020 asian
käsittely koski. Kahdelle ensimmäiselle sivustolle mies ja sivustojen käyttäjät olivat lisänneet pääosin
suomalaisten musiikkikappaleiden sanoituksia, joita oli enimmillään ollut noin 11 000 kappaletta. Mies ei
ollut kysynyt toimintaansa lupaa sanoitusten tekijänoikeudenhaltijoilta. Viimeksi mainitulle nettiradio.fi-
sivustolle mies oli ilman lupaa ohjannut 109 suomalaisen radiokanavan internetradioiden suorat lähetykset
niin, että radiolähetyksiä oli kyennyt kuuntelemaan hänen hallitsemaltaan sivustolta sieltä radiokanavan
sivustolle poistumatta. Mies oli tarkasteluajankohtana saanut toiminnastaan lähes 300 000 euron mainos- ja
palkkatulot sivustojen ilmeisen suuren kävijämäärän vuoksi.

Käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut, että mies oli ylläpitänyt musiikkisanoituksiin erikoistuneita
nettisivustojaan siten, että hän oli muun muassa aktiivisesti osallistunut sivustojen aineiston muokkaamiseen
ja toiminnan moderointiin. Näin ollen käräjäoikeus on katsonut, ettei mies ollut toiminut vain
alustapalvelutuottajana eikä siten ollut vastuusta vapaa käyttäjien sivustoille lisäämästä tekijänoikeuksia
loukanneiden kirjallisten teosten kappaleiden valmistamisesta ja levittämisestä.

Nettiradiotoimintaa koskeneen sivuston osalta käräjäoikeus on tuomiossaan viitannut siihen, että oikeustila
toiminnan lainvastaisuudesta tai sallittavuudesta on tulkinnanvarainen, koska nettiradiolähetykset on alun
pitäenkin julkaistu avoimilla internetsivustoilla eikä kuuntelijoita ole rajoitettu rekisteröityviin tai maksaviin
kuluttajiin. Vaikkei mies ollut nettiradiolähetyksiä välittäessään luonut uutta yleisöä tai sitä laajentanut,
käräjäoikeus on kuitenkin Euroopan Unionin tuomioistuimen (EUT) ratkaisukäytännön perusteella katsonut,
että mies oli menetellyt tekijänoikeuslakia rikkoen. Mies oli välittänyt yleisölle radiolähetyksiä ns. framing-
tai sitä vastaavalla tekniikalla eli upottamalla radiolähetyksen URL-lähetysosoitteen omalle
internetsivustolleen, minkä radiolähetysten oikeudenhaltijoina olleet mediayritykset olivat miehelle
osoittamassaan kirjeessä ja osin myös käyttöehdoissaan kieltäneet. Miehen on katsottu olleen tietoinen
näistä kielloista ja jatkaneen toimintaansa niistä huolimatta. Toiminnan seurauksena nettiradiokäyttäjä ei
koskaan siirtynyt radiokanavien omille internetsivuille eikä kuuntelijaan kohdistunut siellä olleet mainokset,
mistä saatavilla tuloilla radiokanavia hallinnoivat yhtiöt osaltaan rahoittivat toimintaansa.

Lähde: Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus

Tilaa
Ilmoita
guest
8 Kommenttia
Uusin
Vanhin Äänestetyin
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
piraatti

Halvemmaksi tulee pahoinpidellä tai raiskata muusikko kuin levittää hänen teoksiaan internetissä. Jotain on siis pielessä meidän laeissa.

ike

Kun olen aina kokenut nuo tekijänoikeusjärjestötö vähän ongelmalliseksi olisiko nyt sitten aika että joutuisin oikeuteen siitä että olen siteerannut jotakin runoa tai kirjaa kirjeessäni (ai niin olen vielä sitä sukupolvea). Koko ihmisen kehitys on kopioimista ja sen muuntelua. Katsokaa vaikka Disneyn tuotantoja, pelkkiä kopioita uusissa vaatteissa. Tässä tietenkin suomen hallitus tekee poikkeuksen sadunkertojista. Sen kyky keksiä uusia verotuskohteita on rajaton, se kai kuitenkin on tuhat vuotta edellä tavallsta maksajaa joka on suomen kansa. He ovat eliittiä ja tietävät sen. Jos ei mene poliittisesti hyvin niin voihan sitä päästä vaikka neuvonantajaksi. Älkää unohtako noita juttuja.

Viimeksi muokattu 3 kuukautta sitten by Galina Manttari
John Quiman

Tekijänoikeuksista puhuttaessa tulee muistaa, että joku on työn tehnyt ja työ on voinut olla valtavan suurikin. On ihan kohtuullista, että ne, jotka haluavat sen työn tulosta käyttää, maksavat siitä tekijälle kulutuksensa mukaan.

Mainitsemasi runon tai kirjan lainaus ei edellytä tekijänoikeuksien maksamista, ei ennen, eikä edelleenkään.

Sen sijaan ei olisi kohtuullista, että tekijöiden tuottamia musiikkeja, tekstejä, kuvia tms. voisi vapaasti levittää, eikä olisi mitään korvauksia tekijöille. Silloin lakkaisi kaikenlaisen taiteen ja sen tapaisen tekeminen. Jäisi vain amatööritasoisia jäljelle, koska parhaat eivät pystyisi elämään työllään.

Jostain syystä aika monien mielestä taiteilijoiden ei tarvitse saada mitään siitä, että he kuluttavat taiteilijoiden teoksia. Heidän mielestään taiteilijoiden tulee tehdä taidetta rakkaudesta taiteeseen, ei tehdäkseen rahaa. Jos he soveltaisivat tätä itseensä, se tarkottaisi, että heidän tulisi mennä töihin rakkaudesta työhön, eikä vaatia palkkaa työstään. Sitähän he eivät tee, koska omalla kohdallaan he ymmärtävät ansainnan merkityksen. He sosialisoivat mielellään toisten tekemät asiat, eivät itsensä tekemiä.

On sitten ihan toinen asia, että miten tekijänoikeustoimistot toimivat. Ne ovat monesti aika julmia ja härskejä, eikä niiden keräämät rahat esim. musiikin kohdalla välttämättä mene juuri esitetyn teoksen tekijälle. Pääosin ehkä meneekin, mutta ei välttämättä. Tyytymättömyyden tekijänoikeustoimistojen toimintatapoihin ei pitäisi johtaa tyytymättömyyteen siihen, että tekijöillä on oikeus teoksensa levittämiseen, ei muilla.

Viimeksi muokattu 3 kuukautta sitten by John Quiman
ike

Olen harvoin erimieltä kanssasi mutta nyt olen. Koko ihmisen kehitys on kopioimista hyviksi tulleista toimintatavoista. Ymmärrän kantasi mutta itse ajattelen vähän laajemmin. Mielestäni kopioiminen on jopa edellytys ihmiskunnan kehitykselle. Ehkä puhumme vähän eri asioista. Minusta musiikin tai elokuvien kopioiminen ei ole niin iso juttu, tietenkin sillä tavalla että jos niiden tuottaminen on kalliimpaa kuin niistä saatava ”palkka” niin kuka niitä enää tekee. Kuitenkin löytyy aina joku pioneeri. Vielä, ehkä työstä tulisi maksaa työn mukaan, ei kulutuksen mukaan ja näinhän aika paljon tapahtuu. Jos artisti käy keikoilla niin hän saa siitä palkkion.

John Quiman

Musiikin tekeminen on kovan työn tulos, jos halutaan hyvää. Jos maksettaisiin työn mukaan, tulisi jokainen muusikko saamaan rahat riippumatta laadusta. Se johtaisi tusinamusiikkiin, eikä se palvelisi kenenkään etuja, paitsi ehkä niiden, jotka teeskenetelisivät olevansa muusikoita saadakseen sen palkan työstä.

Muusikko saa palkkansa kulutuksesta eli myynnistä. On monia aloja, joilla palkat maksetaan sen mukaan kuin mitä tuotteita ostetaan, joten ei se ole mikään poikkeus muusikoiden tai yleensäkään taiteilijoiden kohdalla.

Kuvitelkaamme maailma, jossa taidemaalari saa palkan jokaisesta maalatusta taulusta, riippumatta siitä, että haluaako kukaan maksaa siitä. Voimme helposti arvata, että tauluja kyllä tulisi, mutta taidetta ei. Tämä koskee myös taiteesta tehtyjä painettuja kopioita.

Tekijä on tehnyt mahdollisesti suurenkin työn saadakseen kasaan teoksensa, olipa se teos enemmän tai vähemmän perustunut johonkin aiempaan taiteessa tehtyyn. Suurin osa on kokolailla jotain, missä tekijä yrittää toteuttaa jotain ”omaa”, mutta tosiasiassa pitkälti matkii sellaista, mitä on jo aiemmin tehty. Silti niissä on iso työ, ilmeisesti paljon isompi kuin mitä useimmat ihmiset ymmärtävät niissä olevan. Eikä ole mitään takeita siitä, että työstä saa jotain korvausta. Jotkut tekevät tänään teoksen ja siitä tulee vuosikymmenten mittaan vähän kerrallaan jotain nykysysteemillä, jos tulee. Harvemmassa ovat ne, jotka jotenkin merkittävästi tienaavat teoksillaan. Moni luulee, että muutamien huippuartistien miljoonatulot edustavat muusikoiden palkkioita, mutta unohtavat sen, että niitä huippuja on erittäin harvassa. Suurin osa sinnittelee aika vaatimattomilla palkkioilla, mutta heillekin on kysyntää.

Ainoa tapa määritellä ansio taidealoilla on kysyntä eli myynti. Mikään muu ei toimi. Kuluttaja, joka ei halua maksaa kulutuksestaan, ei tue toimivaa taidetta, vaan haluaa saada maksutta kaiken mahdollisen. Häntä ei kiinnosta maksaa tekijälle tehdystä työstä.

Niinkään ei voi ajatella, että kyllä se jo sai rahaa siitä tai tuosta, joten ei se tarvitse enempää. Tällöinhän kuluttaja alkaa yksipuolisesti päättää siitä, mitä tekijä on ansainnut. Samainen kuluttaja ei työpaikallaan hyväksyisi missään tapauksessa, että työnantaja, siis työn ostaja, alkaisi maksaa mielensä mukaan palkkaa tehdystä työstä.

Keikka on muusikolle oma työsuorituksensa, eikä se maksu liity kuin siihen, keikkaan ja sen arvoon keikkapaikalle. Keikkapaikka maksaa sen mukaan, että mikä on oletettu tuotto sillä, että vieraileva muusikko esiintyy. Siinä ratkaisevaa on kysyntä ja tarjonta, joka on toimivin malli keikoille. Se ei ole palkkiosiitä työstä, mitä muusikko on tehnyt omien kappaleiden säveltämiseen ja sanoittamiseen. Monet tosin esittävät vain toisten tekemiä kappaleita, mutta maksavat niistä kappaleista tekijälle.

Omaan käyttöön on aina saanut kopioida. Aiemmin kävi myös kopioida , kasettiaikoina, muutamalle kaverillekin ihan laillisesti. Nykyään on digitaalinen musiikki tehnyt kopioinnista sellaista, että yksi voi laittaa nettiin jakoon ja koko loppumaailma kopioi siltä yhdeltä. Siksipä on ymmärrettävää, jos netiin ei saa laittaa toisten teoksia jakoon. Kyllä tekijällä on oikeus päättää, miten hänen työnsä tuloksia jaellaan pitkin maailmaa. Jos kopioiden jakaminen on pientä, muutamalle kaverille, ei se ole haitaksi, eikä kohtuutonta. Se ei ollut sitä ennen, eikä se ole sitä nykyäänkään.

Tekijänoikeustoimistot lakimiehineen ovat ehkä turhan kiivaita nostamaan syytöksiä ja vaatimaan suuria korvauksia. Monet artistit ovat todenneet, että voisivat ottaa vähän rauhallisemmin. Koska en ole siitä näkökulmasta asiaa nähnyt, en osaa sanoa mitä kävisi, jos ottaisivat rauhallisemmin. Menisikö juttu siihen, että yksi käy kaupasta ostamassa levyn ja laittaa sen nettiin, jotta esim. koko Suomi voisi imuroida sen musiikin netistä, vai jäisikö netin kautta kopiointi nykyiselle tasolle tai alle sen. Kun haetaan oikeudessa hurjia korvauksia jaetusta musiikista, haetaan levy-yhtiöille mielikuvituksella määritellyistä vahingoista korvauksia. Siksi ne ovat niin tyrmäävän suuria.

Joidenkin artistien kohdalla laaja kopiointi voi olla jopa eduksi, koska ei juuri moni ole halukas maksamaan heidän tuntemattomista teoksistaan mitään. Kopioimalla netistä sellainen leviää ja saattaa löytää faninsa. Ne, jotka eivät löydä faneja, kuihtuvat pois markkinoilta ajan mittaan, joten niiden kopionnista ei ole kenellekään merkittävää haittaa.

Artistien on mahdollista nykyisin levittää itse omia teoksiaan eri tavoin neitssä, myös maksutta. Päätöksen tulee olla artistin oma päätös, eikä se päätös saa olla kuluttajan päätös. Ei sen kuluttajankaan palkkaa voi jättää maksamatta vain siksi, että työnantajaa ei huvita maksaa. Eikä perusteluksi palkan maksamatta jättämiselle voi olla se, että kyllä se työntekijä voi ottaa toisen työn, jotta saisi maksetuksi elämänsä.

Tuon varaan, että aina löytyy joku pioneeri, ei taiteen lajien kehitystä laskea. Rahatta ja ilman toivoa palkasta hyvin vähiin jäisivät pioneerit, jotka jotain todella osaisivat. Ei kai niidenkään työn tulosta pitäisi palkkiotta lunastaa yleiseen jakoon?

Viimeksi muokattu 3 kuukautta sitten by John Quiman
Rudi

Olen samaa mieltä. Taiteilijalla on oltava oikeudet tuotoksensa käyttöön.

nörtti

Tekijänoikeusjärjestöt kuten Teosto ja Kopiosto ovat tekijänoikeusmafioita.

Mää

Onpas v..tumaista lukea kun tuolla lailla jäsennetty.