Kolumnit

Muun maailman ongelmat Suomen harteilla

Kuva CENTCOMM / public domain

Koko sen ajan, kun olen maahanmuuttokeskustelua seurannut, minua on rieponut eniten se, että osavastuuta maailman kriisipesäkkeiden humanitaarisista ongelmista langetetaan tavan takaa suomalaisten harteille. Närkästykseni johtuu nimenomaan poliittisista ja näin ollen mitä useimmin sotilaallisista kriiseistä, eikä esimerkiksi maanvyöryistä, tulvista, hirmumyrskyistä tai tulivuorenpurkauksista, joihin ihmiskunta ei voi vaikuttaa saati valmistautua millään tapaa.

Nähdäkseni kyse on nyky-yhteiskunnan erityisesti laitavasemmistolaisessa fraktiossa hegemonia-asemaa nauttivasta vastuun sekä velvollisuuksien ulkoistamisesta. Tämän näkemyksen mukaan lasten kasvatuksesta vastuuta tulee kantaa vanhempien lisäksi tai peräti sijaan valtion kasvatuslaitostensa kautta. Päihdeongelmaiset ovat sosiaali- ja terveyshallinnon häpeätahra, vaikkei kukaan virkamies kaada viinaa toisen kurkusta alas tai pistä huumetta kyynärtaipeeseen.

Ja edelleen jonkin täysin käsittämättömän ajatuskukkasen johdosta se, että Irakissa on väitetysti porukkaa, joka jahtaa luolamiesajoista kumpuavista primitiivisistä syistä vääränlaisiksi katsomiaan ihmisiä, on heistä huolehtiminen tai huolehtimatta jättäminen “Suomen yhteinen asia”. “Suomi sulkee silmänsä,” on yksi sun toinenkin julistanut ikään kuin mitään ei tehtäisi. Suomi auttaa – aivan niin kuin pitääkin –, mutta vain sen, mihin kykenee.

Jokin aika sitten uutisoitiin ranskalaisen tuomioistuimen päätöksestä jättää Suomesta turvapaikkaa hakenut ja myöhemmin Ranskaan päätynyt irakilainen palauttamatta Suomeen, jottei tämä mahdollisesti joutuisi edelleen palautetuksi Irakiin. Kyseinen henkilö oli laittanut Suomessa turvapaikkahakemuksen vireille, eikä hakemuksen lopputulosta mainita suoraan, mutta mikäli henkilöllä oli vähintään riski tulla palautetuksi, on syyn maisemanvaihdokseen pakko olla kielteinen päätös.

Asiasta kirjoitti tuoreeltaan oman näkemyksensä Saku Timonen:

    “Tuomioistuin siis käytännössä totesi, että Suomi ei noudata Euroopan ihmisoikeussopimusta, koska irakilaiset voivat joutua kotimaassaan kidutuksen uhriksi ja riski joutua karkotetuksi Irakiin on Suomessa korkea. Siksi tuomioistuin katsoi ihmisoikeussopimuksen ohittavan Dublin-sopimuksen.”

Onko se, että Irakissa irakilaiset pahantekijät väitetysti jahtaavat hullun kiilto silmissä sekä hengellisiä että poliittisia väärinajattelijoita edelleenkin fundamentalistisista, primitiivisistä ja tarpeettoman usein taikauskoon liittyvistä syistä millään muotoa Suomen valtion ja Migrin viranomaisten omatunnolla?

Timonen lisää kierroksia:

    “Voisi presidenttikin kertoa mitä mieltä hän on siitä, että ihmisoikeuksien mallivaltiona itseään mainostava Suomi on ranskalaisen tuomioistuimen mielestä suorastaan vaarallinen maa.”

Kummankohan maan kontolta löytyy enemmän kansainvälisten ihmisoikeussopimusten rikkomista: Irakin vai Suomen? Mikäli tilanne Irakissa on niin kurja kuin Timonenkin väittää, rikkoo Irak ihmisoikeuksia tälläkin hetkellä ja jatkuvalla syötöllä. Tästä kaikesta sitten pitäisi Suomen ja suomalaisten kantaa tosiasiallinen vastuu.

Oppia ikä kaikki.

Ainakaan Helsingin Sanomissa, ja tuskinpa sen lainaamassa Hufvudstadsbladetin alkuperäisjutussakaan (maksumuurin takana), ei mainittu Irakin oman hallinnon joulukuisesta ilmoituksesta, jonka mukaan Irak on vapautettu ISIS-järjestön tyranniasta. Sinne onkin jo paluumuuttanut runsain joukoin alkuperäisväestöä maata jälleenrakentamaan, kuten asiaan kuuluukin. Turvapaikan tulee peruslähtökohdaltaan olla tilapäinen ratkaisu siksi aikaa, että tilanne helpottaa.

Suomeen saapuneiden irakilaisten turvapaikanhakijoiden maassaolo-oikeuden jatkaminen ei siis nykytilanteessa ole päätöksen lopputuloksesta riippumatta perusteltua muutoin kuin hyväksymällä paremman elintason tavoittelu osaksi globaalia siirtolaisliikennettä. Tämä ei kuitenkaan ole linjassa Suomen nykyisen ulkomaalaislain kanssa, kuten aiemmin kirjoitin.

Nähtävästi koko kansallisesta turvapaikkalainsäädännöstä ja -menettelystä tulisi luopua, koska kielteisen päätöksen saaneita ei kuitenkaan saisi palauttaa tai käännyttää mihinkään. Tämä on kovin usein luettavissa rivien välistä, mutta harva sitä uskaltaa suoraan ehdottaa.

Tällaisen linjauksen lopputuloksen nimittäin luulisi tietävän jokaisen.

Jakoa

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Grilli kesäkuntoon - tulikulma.fi

Uusimmat uutiset