Kolumnit

Näyttäkää minulle tyytyväinen feministi

Ihmisiä voidaan hyvinkin tottuneesti jaotella lukuisilla erilaisilla tavoilla/kriteereillä, vaikka moinen useissa tapauksissa hyvän maun vastaista olisikin. Laitan oman lusikkani soppaan hiljattain kehittelemälläni ja arkihavaintojen kautta jatkuvasti yhä suuremmissa määrin teräksenlujaa evidenssiä tuekseen saavalla dikotomiallani: ongelma- ja ratkaisukeskeiset ihmiset. Varoitan jo tässä vaiheessa, että lukemalla kirjoituksiani tulette törmäämään ennen kaikkea sen käytännön sovellutuksiin myös vastaisuudessa.

Ongelmakeskeinen ihminen elää ongelmista sellaisia havaitessaan ja niitähän tarvittaessa myös löytyy. Ongelmat, niiden etsintä ja niiden näkyvä tiedostaminen ovat ihmisen koko eksistenssin kivijalka. Ongelmakeskeinen ihminen myös rakastaa syyllisten etsintää, syyttelyä sekä syyllistämistä ja kuvittelee tämän tuovan vallitsevaan tilanteeseen tasapainoa. Ongelmakeskeinen ihminen on melko ikävä tapaus.

Kansanomaisesti: kun maito on maassa, pitää ensin löytää asiaan syypää, joka saa maksaa asiasta selkänahallaan ja lehdistön pitäisi jo olla paikalla. Hysterisoidaan, taivastellaan sekä käydään ajojahtia, kunnes maito on kuivunut ja jäljelle jää vain hapan katku muistuttamaan tapahtuneesta. Ainoa vaihtoehto on se, että mystinen joku toinen ratkaisee ongelman hänen puolestaan.

Ratkaisukeskeinen ihminen sen sijaan toki havaitsee ja tiedostaa ongelman hänkin, mutta syyllis(t)en etsinnän ja asian äärellä märehtimisen sijaan hän tiedostaa, että tehtyä ei saa tekemättömäksi ja alkaakin välittömästi kartoittaa käytettävissä olevia ratkaisumalleja, jotta asiassa päästäisiin etenemään ja itse ongelma selätettyä.

Kansanomaisesti: kun maito on maassa, se täytyy saada siivottua sieltä jollain järkevällä tavalla. Tolu-pullo sekä riepu kouraan ja toimeksi, koska on ajanhukkaa jäädä päivittelemään asiaa saati odottamaan, että joku toinen tulee siivoamaan sotkun, koska sen voi tehdä itsekin.

Tähän väliin lainaus:

    ”Siinä [Marja-Liisa Kirvesniemessä] on pikkaisen mallia kaiken maailman nenärengasfeministeille, joiden ainoa saavutus elämässä on sadantonnin opintolaina, kammottavasti tupakalta löyhkäävä hengitys ja hermoromahduksen saaneet vanhemmat. Mutta niinhän se on. Näyttäkää mulle tyytyväinen feministi, niin mä näytän teille Jari Sillanpään tyttöystävä.”

    Tony Halme: Tuomiopäivä, s. 60.

Kun Halmeen kirja julkaistiin, ei Sillanpään seksuaalinen orientoituminen ollut julkista tietoa, mutta vertaus on silti erityisesti juuri nykyään harvinaisen osuva. Länsimainen feministi – nenärenkaalla tai ilman – on maailmantuskineen par excellence -osaston paraatiesimerkki ongelmakeskeisestä ihmisestä, jonka maailmankuvaan kuuluu elimellisesti sekä osin ironisestikin kyvyttömyys asettaa kyseenalaisia ongelmiaan globaaliin (tai oikeastaan mihinkään) perspektiiviin.

Feministin krooninen tyytymättömyys, johon Halmekin viittasi, käy ilmi siitä, kuinka vaatimattomimmillaan yksittäisen ihmisen yksittäisessä mielipiteessä on ainesta ison mittaluokan ongelmaksi. Feministiä jurppii suunnattomasti, jos osa ”sisarista” ei suostu asettumaan siihen uhripositioon, jota feministi tarjoaa vaan pyrkii itsenäisesti ja määrätietoisesti elämässään eteen päin. Kuten Kirvesniemi ja lukuisa muu.

Feministiä ei hetkauta se fakta, että kenties vähintään yhdeksän kymmenestä tavallisesta, rehellisestä ja kaikin puolin kunnollisesta suomalaisesta miehestä on ehdottomasti sitä mieltä, että sukupuolten välillä tulee vallita täydellinen yhdenvertaisuus ja mahdollisuuksien tasa-arvo. Autapa sen sijaan armias, jos joku Esko Kiesi lausuu enemmän tai vähemmän vakavissaan jotain, joka feministiä loukkaa.

Eli tahtoo sanoa, etteivät asiat aivan hullusti Suomessa ole, jos malttaa luopua intohimostaan tarvittaessa vaikka keksiä ongelmia tyhjästä ja tarkastella tilannetta laajemmin. Olisi vallan mahdottoman kiinnostavaa tietää, mitä naisasia-aktiivit Lähi-Idästä tai vaikkapa Intiasta tuumisivat suomalaiskollegoidensa agendasta.

Ehkäpä joku heistä kehottaisi edes välillä, tärkeän arvotyön (tätä ei pidä unohtaa) keskellä, katsomaan ympärilleen ja lausumaan yhteiskunnasta sekä sen tasa-arvotilanteesta vaihteen vuoksi jotain myönteistä. Ylpeyden aiheita löytyy kyllä ja vaivattomammin kuin Jari Sillanpäälle tyttöystävä jostain heinäsuovasta.

Itse aiheutetut ja merkityksettömistä asioista keksityt ongelmat ovat yleensä niitä, joita on kaikista hankalinta ratkaista, vaikka kuinka haluaisi. Halme on kuollut ja kuopattu, joten minullekin voi ilmiantaa edes yhden tyytyväisen feministin.

  • 124
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset