Kolumnit

Oleskelulupa Suomesta sukkelasti sujuillen

© Pixabay, kuvituskuva.

”Ylös, Suomen pojat nuoret,
Ulos sukset survaiskaa!
Lumi peittää laaksot, vuoret,
Hyv’ on meidän luisuttaa.
Jalka potkee,
Suksi notkee
Sujuilevi sukkelaan.”

Suksimiehen laulu, Julius Krohn (1835–1888)

Viime viikon tiistaina 27.10. uutisoitiin, kuinka sisäministeriö nokkamiehensänaisensa Maria Ohisalon johdolla suunnittelee helpottavansa oleskeluluvan myöntämistä sellaisille kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille henkilöille, jotka ovat ennättäneet kotoutua ja työllistyä Suomeen hakuprosessin kuluessa. Perimmäinen ajatus on sisältynyt hallitusohjelmaan jo Antti Rinteen kaudella, joten sisäministeriön hanke ei ole mitenkään odottamaton. Iltalehden artikkeliin lainattu tiivistelmä ”ilmiöpohjaista työskentelyä” edustavasta hankekuvauksesta kuuluu seuraavasti:

    ”Sisäministeriön mukaan ohjelmassa etsitään keinoja oleskelulupien kehittämiseksi niin, että ilman oleskelulupaa maassa oleskelevalla on nykyistä paremmin mahdollisuuksia oleskeluluvan hakemiseen ja varmistetaan heille välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon turvaava johdonmukainen ja selkeä palvelujärjestelmä koko maassa.”

Sisäministeriön oma tiedote on otsikoitu ”Työ on oleskeluluvan peruste siinä missä suojelun tarvekin”. Se täydentää aiempaa seuraavasti:

    ”Tämä tarkoittaa, että henkilö, joka on kotiutunut ja työllistynyt Suomeen, voi saada työntekijän oleskeluluvan, vaikka hänen ei katsota olevan suojelun tarpeessa.”

Sekä:

    ”Tämän vuoksi sisäministeriössä on tehty selvitystä, miten sujuvoittaa työperusteisen oleskeluluvan saantia niiden turvapaikanhakijoiden kohdalla, jotka ovat työllistyneet ja saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen.”

Sisäministeriön tiedotteen otsikko on sikäli mielenkiintoinen, että varsin moni on luultavasti aina viime päiviin saakka kuvitellut, että työ on työluvan peruste ja suojelun tarve turvapaikan. Suomessa kun on jo tällä hetkellä mahdollista hakea myös työntekijän oleskelulupaa. Sellaisen saaminen tosin edellyttää muutaman sellaisen reunaehdon täyttymistä, joka ei välttämättä onnistu kaikilta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneilta mutta tavalla tai toisella työllistyneiltä henkilöiltä. Juuri tähän sisäministeriö haluaakin puuttua.

Lisää sisäministeriön tiedotteesta:

    ”Työperusteisen luvan myöntäminen kuitenkin edellyttää, että luvan normaalit edellytykset ovat kunnossa. Nyt hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti selvitetään, voitaisiinko edellytyksistä joiltakin osin joustaa, jos henkilö on Suomessa jo työllistynyt.”

Tätä joustamista kai tarkoittaa se, että ”sisäministeriössä on tehty selvitystä, miten sujuvoittaa työperusteisen oleskeluluvan saantia niiden turvapaikanhakijoiden kohdalla, jotka ovat työllistyneet ja saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen”.

Maahanmuuttovirasto Migrillä todellakin …

    ”… on nyt käytäntö, jossa kielteisen päätöksen saaneelle turvapaikanhakijalle voidaan myöntää työntekijän oleskelulupa, mikäli hän on esittänyt Suomen viranomaisille aidon kansallisen passin ja hänellä on myönteinen TE-toimiston osapäätös. Myönteinen osapäätös edellyttää muun muassa sitä, että työehdot ovat lainmukaiset ja saatavuusharkinta on tehty. Saatavuusharkinnassa arvioidaan, onko avoinna olevaan työpaikkaan kohtuullisessa ajassa saatavissa sopivaa työvoimaa EU- tai ETA-alueelta”.

Migrin sivu työntekijän oleskelulupahakemukseen löytyy tästä.

Viimeinen lause on mitä merkityksellisin, sillä aivan viime aikoihin saakka on keskusteltu ponnekkaasti siitä, onko satojen miljoonien ihmisten EU- ja ETA-talous- sekä -väestöalueiden ulkopuolisen työvoiman saatavuusharkinta ylipäätään tarpeellista. Tämä onkin luullakseni ensimmäinen kriteeri, josta sisäministeriö on vihreässä komennossa valmis joustamaan tai jopa luopumaan kokonaan.

Kysymyksiä herättää se, että minkä tasoinen työllistyminen ja millaisilla indikaattoreilla mitattava kotoutuminen riittävät sisäministeriön hankkeessa kielteistä turvapaikkaa seuraavaan oleskelu- tai työlupaan, jos sen myöntämisperusteiden osalta joustetaan, eli koko prosessia ”jouhevoitetaan” ja ”sujuvoitetaan”. Vakituinen tai määräaikainen työsuhde, työharjoittelu tai työvoimapoliittisille kursseille osallistuminen, jota voidaan pitää työllistymistä edistävänä asiana? Tällä hetkellä (kts. aiemmat linkit) edellytetään allekirjoitettua työsopimusta tai sitovaa työtarjousta.

Työllistyminen on vaivattomampaa määritellä verrattuna kotoutumiseen. Lähtökohtana Suomessa kotouttamisen tasoa on vuosikaudet arvioitu sen mukaan, kuinka paljon sitä väitetysti edistäviin toimenpiteisiin on saatu kipattua veronmaksajien rahaa – ei niinkään sen mukaan, millaisia mitattavia tuloksia mainituilla toimenpiteillä on saatu aikaiseksi. Kielitaito on yksi relevantti mittari. Järjestettäisiinkö kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille ja tarkemmin päätöksestä hallinto-oikeuteen valittaneille jonkinlainen tasokoe osaamistason määrittämiseksi?

Yksilön tilannetta on hankala arvioida kotouttamis- ja monikulttuurisuusprojekteihin satsatun valuutan kautta, mutta entäpä sellaisiin osallistuminen? Turvapaikanhakijoille järjestetään kurssien ja työpajojen kaltaista toimintaa. Merkitseekö osallistumisaktiivisuus ja tilastoidaanko tätä? Kansaneläkelaitos ei tunnetusti tilastoi asiakkaitaan, eli tuensaajia etnisin perustein, joka estää olennaisesti turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajataustaisten henkilöiden tukiriippuvuuden kartoittamisen.

Tuskinpa sen kummempaa statistiikkaa kirjataan talteen (moni)kulttuurikeskus Caisan ja vastaavien puuhakerhojen tapahtumiin osallistujista – semminkin, kun heitä on hankala identifioida matkustusasiakirjojen, kuten aidon kansallisen passin kadottua jonnekin. Nykyisestä sisäministeriöstä en tiedä, mutta joskus Suomeen ankkuroitumisen sekä kotoutumisen osoituksena on pidetty perhesiteitä, joka tarkoittaa suomalaista puolisoa ja jälkikasvua. Kuinka vahvana näyttönä tätä voidaan pitää, sillä lumeavioliittoilmiö on tuttu jo vuosikausien ajalta?

Neljäntenä mieleen tulee elämänkatsomus, joka tarkoittaa käytännössä alkuperäisestä uskonnosta luopumista ja kristinuskoon kääntymistä – viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmäinen kielteinen turvapaikkapäätös on annettu ja sen perusteluosiossa kerrotaan lähtömaassa olevan mahdollista selviytyä šiia-enemmistöisellä alueella turvassa sunnimuslimeilta tai vice versa. Kristityt ovat ministeri Ohisaloon ja ”kaikkiin keskeisiin kolmansiin maihin” viitaten erityisen alttiita kaltoinkohtelulle juuri näissä ”keskeisissä kolmansissa maissa”.

Sisäministeriön esitystä on laajalti tulkittu siten, että itse turvapaikkaprosessi on menettämässä merkityksensä. Kielteisellä päätöksellä ei ole suurta käytännön merkitystä, mikäli henkilön saama maassaolo-oikeus on turvapaikan sijaan oleskelulupa. Statuksella ei luulisi olevan turvapaikan tai oleskeluluvan hakijalle tai saaneelle itselleenkään merkitystä, sillä hänen tavoitteensa on saada jäädä asumaan Suomeen ja sillä selvä. Olennaista on se, että mistä edellytyksistä tinkimällä sisäministeriö alkaa oleskeluluvan saantia jouhevoittaa.

Seurausten kannalta valittavana on kolme etenemissuuntaa:

  1. Ensin tulee sisäministeriön esittämä mahdollisuus saada oleskelulupa kielteisen turvapaikkahakemuksen jälkeen, mikäli sen edellytyksissä ”joiltakin osin joustetaan, jos henkilö on Suomessa jo työllistynyt”. Tästä seuraa kokemusperäisesti se, että potentiaaliset tulijat osaavat valmistautua kielteiseen turvapaikkapäätökseen vippaskonstein. Edelleen tästä seuraa se, että Suomen houkuttelevuus keskeisiin verrokkimaihin nähden kasvaa ja tämän myötä myös tulijoiden määrä, joka ei koskaan vastaanottamalla lopu.
  2. Toinen vaihtoehto on toistaiseksi vallitseva tilanne, joka epäilemättä kasvattaa maan alle näkymättömiin ja valvomattomiin siirtyvien siirtolaisten joukkoa, jonka maassaolo-oikeuksille löytyy puolestapuhujia ilman lainsäädännöllisiä toimenpiteitä ajavia punavihreitä poliitikkojakin. Lähestulkoon jäännöksettä jokainen turvapaikanhakija ilmoittaa kotimaan, kuten Somalian, Irakin tai Afganistanin olevan liian epämiellyttävä, jotta sinne voisi palata. Tästä johtuu haluttomuus vapaaehtoiseen paluuseen.
  3. Kolmas vaihtoehto on kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden systemaattinen säilöönotto. Kuten moneen kertaan todettua, mutta liian harvoin, jotta moniarvoinen tiedostavaisto sitä onkeensa ottaisi, koko turvapaikkakoneiston uskottavuus on elintärkeää turvata aidosti turvapaikan tarpeessa olevien ihmisten nimissä. Tämän eteen on kehitettävä keinoja, joilla pyritään tilkitsemään elintaso- ja turvapaikkasurffailua, jolla ei ole tekemistä humanitaarisen hädän kanssa.

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita tulisi kannustaa vapaaehtoiseen paluuseen kaikin keinoin niin kauan kuin myös ministeri Ohisalon mainitsemat palautussopimukset ”kaikkien keskeisten kolmansien maiden” kanssa ovat keskeneräiset, ja tarvittaessa ottamalla heidät säilöön. Sekundaarinen vaikutus säilöönotolla on puskaradion välityksellä turvapaikanhakijoiden pääasiallisiin lähtömaihin kantautuva viesti koskien Suomen houkuttelevuutta kohdemaana. Varsinkin työntekijän oleskeluluvan nykyisistä myöntämiskriteereistä on pidettävä kiinni.

Niille, jotka pitävät tätä keskitysleireihin tai gulageihin verrattavana toimintana, joka toteutuessaan erkaannuttaisi Suomen länsimaalaisesta arvoyhteistöstä, voidaan todeta, ettei maa nielaissut Australiaa sen alettua sijoittaa siirtolaisia uudelleen Papua-Uuden-Guinean säilöönottokeskuksia vastaaviin olosuhteisiin. Heinäsirkkaparvia ei ole tietääkseni esiintynyt ainakaan poikkeuksellisen laajoissa määrin Visegrád-maissa, jotka ovat harjoittaneet kautta linjan tiukempaa siirtolaiskontrollia kuin merkittävä osa muista EU-maista.

Ihmiskaupan ja halpatyövoiman juurisyy on epäonnistuneessa maahanmuuttopolitiikassa. Mikäli tämä olisi ollut kunnossa jo kauan ennen vuotta 2015, josta voidaan katsoa alkaneeksi kokonaan uusi ajanjakso Euroopan ja humanitaarisen maahanmuuton historiassa, emme olisi paperittomia siirtolaisia koskevan ongelman äärellä. Toimimattomat ja toimimattomiksi osoittautuneet maahanmuuttopoliittiset linjaukset ovat mahdollistaneet sen, että Suomessa ja muualla Euroopassa on alkanut orastaa ministeri Ohisalon kuvailema varjoyhteiskunta.

Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö sisäministeriön ohjelma menisi läpi sellaisenaan, koska sen taustalle on varsin vaivatonta saada yksinkertainen enemmistö eduskunnan nykyisestä kokoonpanosta. Suunnilleen loputkin ministerisalkuista ovat intersektionalistien ja/tai ”Meillä on unelma” -henkisten monikulttuurifantsuttelijoiden hyppysissä. Lisäksi ministeriö voi ohjelmansa lausuntokierrokselle lähettäessään todeta, että tällä tavoin tehdään paluuta oikeusvaltioksi Sipilän hallituksen päinvastaisella päätöksellä aikaan saaman kadotuksen jälkeen.

Sisäministeriön hankekuvauksessa kerrotaan, että ilman oleskelulupaa Suomessa olevien paluita edistetään ja oleskeluluvattomat palautetaan Suomesta. Tämä kuulostaa paperilla hyvältä, mutta on käytännön kannalta toissijaista, sillä henkilö voi vaikuttaa vastahankaisuudellaan siihen, millaiset mahdollisuudet suomalaisviranomaisilla on käytössä palautuksen suhteen. Henkilö voi vedota siihen, että hänen lähtömaassaan odottaa hengenlähtö ja näin ollen häntä ei ole Suomen perustuslain mukaisesti mahdollista palauttaa sinne.

Maahanmuuttoviraston työntekijöitä ei käy kateeksi. Kielteiset turvapaikkapäätökset, vaikka ne olisivat käytettävissä olevien tosiasioiden nojalla kuinka hyvin perusteltavissa, rinnastetaan tiedostavaisissa piireissä vastaavaksi aktioksi kuin hakijoiden kotimaissa tapahtuva harhaoppisten teurastaminen, mikäli poliisi alkaa panna täytäntöön maasta karkottamista. Suomalaisten lakia toimeenpanevien viranomaisten toiminta rinnastetaan irakilaisiin kuolemanpartioihin, jotka saalistavat vääräuskoisten päänahkoja.

Tällaisia signaaleja ja terveisiä lähettävät Suomen nykyisen moniarvoisen älymystön kirkkain kärki, kuten Rasmus, Refugees Hospitality Club Finland, Varisverkosto, Silakkaliike ja muut vastaavat. Vastaavilla tulkinnoilla on kaikupohjaa aina eduskuntaa myöten, joten kaikki pyrkimykset, joilla maahanmuuttopolitiikkaa kokonaisuutena yritetään järkeistää, voivat hyvin helposti valua hiekkaan, mikäli sorrutaan hysterian tielle.

Ja juuri näin on käynyt jo hyvän aikaa sitten.

  • 273
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset