Eurooppa

Olipa kerran kaunis Helsingborg, josta sittemmin oli tuleva ghetto

Kuva Wikimedia Commons.

Teksti on vapaamuotoinen käännös Jack Nilssonin fb-sivullaan julkaisemasta kirjoituksesta 27.4. 2020.

Olipa kerran kaunis Helsingborg, josta sittemmin oli tuleva ghetto. Asuessani maalla vanhempien luona, tulin pyhäpäivisin linja-autolla kaupunkiin; joskus kuppilaan, mutta vain hengaillakseni viehättävässä kesäkaupungissa – meren äärellä; lähellä Tanska ja ihanat tytöt. Öisin saattoi kuljeskella, päihtyneenä tai ei, Gustav Adolfin torilla. Tänään tori on monikulttuurisuuden päätukikohta. Olin muutamia vuosia sitten hommissa paikallisjunassa aamuvarhain. Vielä 2014 pysäkeillä ei ollut ainoatakaan jengiä yöaikaan.

Tätä nykyä paikat pullistelevat jengejä, huumekauppiaita, ryöstäjiä, väkivallantekijöitä, musiikkia pauhaavia autopartioita, pommeja, ampumista, puhetta kielillä – paitsi ruotsiksi. Kuin olisi ulkomailla. Muutin asumaan kaupunkiin alkuvuodesta 2015. Kaikki muuttui vuoden lopulla ja 2016 alkaessa. Olen itse tullut toimeen jengiläisten ja paikallisten asukkaiden kanssa. Mutta myös saanut osani; muutaman kerran tintannut ryöstäjiä nenälle, estänyt väkivallantekoja, väistellyt pommeja joita räjähtelee yhtenään.

Taas tänään räjähti autopommi, Larödin kulmalla. Tuli hälytys puoli kolmelta yöllä. Auto liekeissä, täysin räjähdyksen tuhoamana. Muutama viikko sitten räjähti pommi voimalla, joka lennätti auton ilmaan. Moottori palasina pitkin katua. Viisitoistavuotias tyttö, ohikulkija sai vammoja.

Nyt alamaailmasta on ilmaantunut maantierosvoja. Pistoolilla uhaten pakottavat ihmiset autosta ja kaasuttavat paikalta. Viime pyhänä kolme autoryöstöä. Odoteltu jopa kotiovella.

Poliisin droonit surraavat nytkin ympäri kaupunkia, jotta havaitaan mikäli väestöä tai jopa poliisia itseään vastaan hyökätään. On tapahtunut raketti-iskuja, jotka ehdoin tahdoin on kohdistettu ihmisiin. Autoja on poltettu massoittain. Hiljattain löysi poliisi pommitehtaan, josta löytyneet valmiit räjähteet tuhoaisivat kokonaisia kiinteistöjä. Kolme kuukautta sitten tyhjennettiin asunnot rakennuksesta, jossa yökerhosta oli löydetty sotilaskäyttöön tarkoitettuja muoviräjähteitä. Neljä huvilaa on räjäytetty Ramlösan alueella. On sattunut jopa, että mopojengiläiset vauhdista ampuvat terassilla istujia. Aseita ja ammuksia löytyy takapihoilta.

Jokin aika sitten räjähti kuntosalilla, pommi on räjäytetty poliisiasemalla ja sossun hallintorakennuksessa. Lukemattomia asuntoja ja huviloita tuhottu autoista puhumattakaan. Eräänä päivänä viime vuonna tapahtui neljän tunnin aikana yhdeksän ryöstöä. Raiskaukset eivät ole loppuneet; naiset tuntevat olonsa erittäin turvattomaksi. Viime viikolla lenkkipolulla havaitsin kolmet veriset jäljet. Asukkaat eivät tunne oloaan turvalliseksi.

Aina ei näin ole ollut. Monet edelleen kieltävät tosiasiat, etsien kaikkia mahdollisia selityksiä, jotta välteltäisiin näkemästä ilmeistä tosiasiaa. Velttoa maahanmuuttopolitiikkaa, jota poliitikkomme ovat ajaneet ja joka tuhoaa maamme – kaiken minkä aiemmat sukupolvet ovat Ruotsiin rakentaneet.

Asun alueella, jossa valtaosa väestöstä on syntynyt ulkomailla. Tunnemme tilanteen. Monet alueella pelkäävät kuollakseen islamismia, joka parhaillaan leviää koko maahan. Ulkomaalaiset eivät tätä kiistä. Monet heistä ovat juuri islamismia paenneet. Jonka on sallittu saada jalansija maassamme – poliitikkojemme ansiosta.

Ruotsalaiset itse – he jotka eivät jalallansa astuisi tälle alueelle – koettavat viimeiseen asti kieltää tosiasiat ja puolustella islamismia.

Kaipaan eilistä Helsingborgia, entistä Ruotsia. Ja ennen kaikkea turvallisuutta. Ruotsi oli ennen kuuluisa turvallisuutensa ansiosta. Tänään ulkomaailma varoittaa meistä. Ulkomailla uutiskanavilla puhutaan meistä jatkuvasti – pommeista, raiskauksista, murhista, ampumisista, jengikahakoista.

Tähän on tultu. Ruotsista on tulossa uusi Lähi-Itä. Tästä kärsimme nyt elävät, mutta myös lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat kohtaamaan hulluuden seuraukset. He saavat huomata, kuinka Ruotsin kansa kieltäytyi tekemästä mitään tilanteelle, johon Stefan Löfvén ja Fredrik Reinfeldt ovat maan saattaneet.

Yhteiskuntasopimus on rauennut.

Jack Nilsson on Helsingborgissa asuva ja työskentelevä 33-vuotias kouluavustaja Peter Sven -koulussa. Hän on hyvin aktiivinen some-kirjoittaja. Hän on myös mukana mediakriittisessä Projekt Sanning -ryhmässä, joka tarkkailee ja arvioi uutisaineistoa totuudellisuuden kannalta. Kirjoittajan oma motto on ”Allergisk emot osanningar, orättvisor och Ullared.”

  • 821
    Shares