Kolumnit

Pääseekö kansan oikeustaju kuuluviin?

Kuvituskuva. Kuva Pixabay

Tietoykkösen aiemmin toteuttamasta kyselytutkimuksesta käy ilmi, että selkeä enemmistö kansalaisista yli sukupuolirajojen kannattaa sitä, että tuomioistuimille annettaisiin mahdollisuus jatkaa vankeusrangaistusta sen päättymisen jälkeenkin, mikäli kyseessä ovat erityisen vaarallisiksi todetut rikolliset. Nykymuotoinen elinkautinen vankeusrangaistus on jo yksin nimensä puolesta hupaisa, koska ei käytännössä merkitse elinkautista siinä mielessä kuin mitä sen tulisi merkitä.

Käytännössä suomalaiset kaipaavat lakiin kodifioituna samaa käytäntöä, jota sovellettiin aikanaan Veikko ”Jammu” Siltavuoreen, joka todettiin vankeusrangaistuksen loppupuolella yhä ympäristölleen sen verran vaaralliseksi kaveriksi, että hänen pitäminen säpissä myös tuomion jälkeen katsottiin viisaimmaksi ratkaisuksi. Tähän liittyy tunnetusti se, että Jammu-setä vietti lopun elämäänsä vankilan sijaan psykiatrisessa suljetussa hoidossa.

Kirjoitin jokin aika sitten suomalaisesta oikeuslaitoksesta yleensä ja mainitsin, että suurimmat kansalaisten ja ajoittain enemmän tai vähemmän paikkansapitävästi lynkkausmentaliteetista parjattua ”yleistä oikeustajua” horjuttavat epäkohdat löytyvät pikemminkin oikeuslaitoksen alaisten tuomioistuinten toiminnasta kuin rikoslaista itsestään.

Tuomioistuimet langettavat tuomioitaan pääsääntöisesti käytettävissä olevan rangaistusasteikon maltillisimmasta päästä ja jokseenkin julkinen salaisuus on kriminaalihuoltolaitoksen kustannussäästöt. Vangit maksavat.

Elinkautinen vankeus käsitteenä on lain sisällöstä asia, joka tulisi välittömästi korjata. Ei siksi, että ”oikeasti” elinkautinen vankeusrangaistus langetettaisiin kaikille niille, jotka saavat ”nykymuotoisen” ja hövelin ”elinkautisen” vankeusrangaistuksen, vaan siksi, että siihen ”oikeaan” elinkautiseen vankeuteen tuomitseminen ylipäätään olisi mahdollista ilman, että tuomioistuimen tarvitsee alkaa kikkailla varsinaisen kriminaalihuoltolaitoksen ulkopuolisten instanssien kanssa.

Artikkelissa kansalaisten mielipide saa kannatusta asiantuntijatasolta:

    ”Rikos- ja prosessioikeuden professorin Matti Tolvasen mielestä USU-gallupin tulos kertoo huolesta, jonka vaarallisten vankien vapauttaminen aiheuttaa.
    – Mielestäni kansa on tässä oikeassa.
    Tolvanen ehdottaakin lakia muutettavaksi niin, että tuomioistuin voisi langettaa myös taposta elinkautisen vankeusrangaistuksen.
    – Se olisi yksi rangaistusmahdollisuus ja koskisi erittäin vaarallisia rikoksenuusijoita. Kyseessä olisi pieni ryhmä, vain muutama vuosittain. Normaalitapauksissa taposta saisi määräaikaisen rangaistuksen, Tolvanen sanoo.”

Miksi rikoslakia sitten tulisi muuttaa yllä esitetyllä ja (kerrankin) myös professorilta piirun verran tukea saavalla tavalla?

Suomessa tulisi vihdoinkin oppia jo tehdyistä virheistä, eli myöntää, että keskuuteemme mahtuu kroonisesti pahoja ja sairaita yksilöitä, jotka eivät ole käytössä olevan rehabiloivan järjestelmän voimin eheytettävissä yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi. Sen sijaan heidät on viattomien turvallisuuden takaamiseksi välttämätöntä pitää eristettyinä yhteiskunnasta.

Haaste oikeuslaitokselle ja sen alaisille tuomioistuimille on lopullisen päätöksen tekeminen kyseisille yksilöille laaditun vaarallisuusarvioinnin jälkeen. Nykysysteemillä vapaalle jalalle on maassamme ennen pitkää päässyt murhaajia, kaksoismurhaajia ja kolmoismurhaajia. Vastaaviin rikoksiin syyllistyneitä tullaan takuuvarmasti taluttamaan jatkossakin oikeuden eteen ja jokaisen kohdalla tulisi olla pohdittavana se, tulisiko henkilö pitää vankeudessa myös varsinaisen tuomion umpeutumisen jälkeen.

Suomen oikeuslaitos on kuitenkin kansainvälisesti arvioituna korkeatasoinen puolueettomuutensa ja lahjomattomuutensa johdosta. Tämän johdosta on syytä luottaa siihen, että esimerkiksi vapaalle jalalle pääsyä odottavan henkirikollisen kohdalla osataan muodostaa vaarallisuusarvioinnin jälkeen oikea kuva koskien sitä, mikä tämän potentiaali kehittyä kunnialliseksi veronmaksajaksi on.

Kyky ja tahto tarvittaessa koviinkin rangaistuksiin tulee löytyä oikeuslaitoksen sisältä, eikä sen ulkopuolelta.

  • 54
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti