Eurooppa

Panssarit ovat tehneet Kreikasta valloittamattoman linnoituksen

Leopard 2A6 HEL. Kuva Evilemperorzorg / Wikimedia Commons / CC BY-SA 3.0

Monien viime vuosikymmenien sotien, kuten Vietnamin sodan, johtopäätös on ollut, että tankit ovat osa mennyttä maailmaa ja että uudet teknologiat ovat syrjäyttäneet ne.

Kreikan toiminta Evros-joella Turkin rajalla ja Kreikan saarilla todistaa toista. Aiemmin taistelukenttiä hallinneet panssarit ovat edelleen merkittäviä välineitä kuumien ja kylmien taistelujen voittamisessa.

Ensimmäisen maailmansodan aikana kehitetyt panssarivaunut tehtiin taisteluhautoihin juuttuneen sodan liikkeelle saamiseksi. Maailmansotien välissä panssarit kehittyivät huimasti ja toisessa maailmansodassa esittivät ilmavoimien ohella ratkaisevaa roolia suurtaisteluissa.

Samaan aikaan kuitenkin panssarintorjunta kehittyi alkaen ensimmäisen maailmansodan 13,35 mm Mauser T-Gewehr -panssarintorjuntakivääristä ja toisen maailmansodan pelätyistä saksalaisista 88 mm FlaK 18 -monikäyttötykistä ja 150 mm Panzerfäust 150 panssarinyrkistä nykypäivän panssarintorjuntaohjuksiin.

1970-luvulla ennusteltiin, että tankkien aika on pian ohi. Panssarit eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään. Sen sijaan uudenaikaiset suojamateriaalit ja tankkien nopeus sekä näkymättömyys ovat tehneet panssareista kunnioitettavia hyökkäys- ja puolustusaseita myös tämän päivän taistelukentillä.

Viime aikojen yhteenotot maailmalla ovat osoittaneet, että vaikka torjunta-ase saisikin panssarin tähtäimeen, ase ei seuraa sivusta tuhoutumistaan. Kun ohjus laukaistaan, osumaan saattaa kulua aikaa jopa 15 sekuntia. Kaiken tämän ajan panssari käyttää puolustautumiseensa ja torjunta-aseen tuhoamiseen kaikilla käytettävissä olevilla aseilla.

Edes torjunta-aseen osuma ei läheskään aina poista panssaria taistelusta. Pääaseen säilyessä toimintakuntoisena panssari tyypillisesti jatkaa taistelua eikä torjunta-aseen pääsy niskan päälle ole millään lailla varmaa.

Israelin taistellessa Hizbollahia vastaan Libanonissa vuonna 2006 Israelin panssareista vain 15 menetti toimintakykynsä vaikka vastassa oli 400 5-6 hengen ryhmiin jakautunutta ja 5-8 ohjuksella ryhmää kohden varustettua Hizbollahin panssarintorjuntamiestä.

Kreikan Helleenisellä armeijalla on nyt 170 Leopard 2A6 HEL -vaunua, 183 Leopard 2A4 -vaunua, 501 Leopard 1A5/GR -vaunua sekä 390 M48A5 MOLF -vaunua (Modular Laser Fire Control System.

Panssarit ovat pääosin Traakiassa 206 kilometriä pitkän rajan tuntumassa Turkin hyökkäyksen varalta. Panssareita on myös Aigeian meren saarilla.

Turkin päätaisteluvaunut ovat Altay (4), Leopard 1A1 (170), Leopard 1A3 (227), Leopard 2A4 (298), M48A5T1 (619), M48A5T2 (758), M60A3 (753), M60A1 (104), M60A3 TTS (619) sekä Sabra (170).

Suorittaessaan iskun panssariaseella Kreikkaan, Turkin vaunujen tulee ylittää Evros-joki. Jo joen ylittäminen on vaarallinen vaihe hyökkäyksessä Kreikkaan.

Päästyään Traakiaan Turkin vaunuja odottaa Kreikan panssarintorjunta-aseiden verkosto sekä miinakentät, mikä pehmittää panssarihyökkäyksen terän.

Kun alueelle saapuu Kreikan panssariase, Turkin on taisteltava viimeiseen vaunuun, sillä Evrosin ylittäminen ei ole enää mahdollista mihinkään suuntaan.

Kreikan saarten ohjusjärjestelmät tekevät Turkin hyökkäyksestä itsemurhatehtävän, sillä yllätyshyökkäys on mahdoton. Kaikki alusten keskittymät havaitaan jo ennen niiden liikkeelle lähtöä.

Lisäksi maihinnousualueet ovat hyvin tunnettuja ja maantiede rajaa suuren osan rantaviivasta pois.

Tämä tarkoittaa, että turkkilaisten vaihtoehdot ovat hyvin rajoitetut, ja Traakian sekä Kreikan saarten panssarit ja torjunta-aseet tekevät Kreikasta valloittamattoman linnakkeen Turkille.

Lähteet Greek City Times, Military Wiki (1, 2).

  • 175
    Shares