Kolumnit

Katerina Janouch: ”Yksintulleet sytyttivät asumisyksikköönsä tulipaloja, koska heidän vaatimuksiinsa ei suostuttu”

Katerina Janouch kirjoittaa toisinaan hyvin mielenkiintoisia artikkeleita. Siksipä hän herättää paljon vastustusta, ei vähiten ruotsalaisissa rasmuslaisissa ja refugees-hospitality-clubin kaltaisissa ryhmittymissä. Yksi hyvin mielenkiintoinen artikkeli on ”Yksintulleet sytyttivät asumuksensa palamaan kun heidän vaatimuksiinsa ei suostuttu”.

Janouch kertoo muuan miehestä, Stefanista, jonka kanssa on ollut kirjeenvaihdossa. Mies on työskennellyt kymmenkunta vuotta useissa länsi-ruotsalaisissa sotalasten asumisyksiköissä. (HVB-hemmet, jota voi verrata perhekotiin ja jonne ns. yksintulleet sotalapset asutetaan). Mies kertoo, että koko homma on yhtä suurta farssia.

– Muutos alkoi tapahtumaan joskus 2010 paikkeilla. Kun aloitin työskentelemään perhekodeissa 2007, niin suurin tulijaryhmä olivat Irakin kurdit. Joskus 2009-2010 paikkeilla alkoi tulemaan afgaaneja suuressa mittakaavassa. Ero oli merkittävä. Afgaanit olivat aivan selvästi vanhempia kuin kertoivat olevansa ja he olivat hyvin vaativia ja valittivat kaikesta. Kurdit, joiden kanssa olen ollut tekemisissä jälkeenpäin, heistä useimmat ovat hankkineet työpaikan. Mutta afgaanit haluavat kaiken ylläpidon ja palvelun. He ovat tulleet Ruotsiin yksinkertaisesti paremman elämän perässä. Lisäksi huomasimme nopeasti, että he olivat tosiasiassa asuneet Pakistanissa tai Iranissa koko elämänsä. Ja he eivät olleet mitään lapsia.

Stefan kertoo joitakin merkittäviä huomioita ikävalehtelusta:

– Kyse on absurdista farssista. Pojilla oli hammassärkyjä ja menimme hammaslääkäriin heidän kanssaan. Useimmilla oli 3-4 viisaudenhammasta, vaikka he väittivät olevansa 16-vuotiaita. Mutta viisaudenhampaita alkaa kasvamaan vasta lähempänä 20-vuoden ikää. Informoimme johtajia ja sosiaalityöntekijöitä, että pojilla oli useimmilla viisaudenhampaita. Mutta heille iski jonkinlainen pelko, asioita ei saanut kyseenalaistaa. Jos Maahanmuuttovirasto oli päättänyt, että he olivat 16-vuotiaita, he olivat 16-vuotiaita. Samaan aikaan me kaikki kuitenkin tiesimme, että pojat – tai aikuiset miehet – olivat vähintään kolmikymppisiä.

(Välihuomiona mainitaan gotlantilainen hammashygienisti Bernt Herlitz, joka sai potkut työstään, koska lähetti Maahanmuuttovirastolle vihjeen yksintulleiden mittavasta iän valehtelusta. Hänen mukaansa 80% tulijoista valehtelee ikänsä. Herlitz teki ilman toimeksiantoa useita ikämäärityksiä, ja kaikki osoittautuivat vanhemmiksi kuin mitä olivat kertoneet)

Stefan jatkaa, että he huomasivat myös sen, että pojilla oli harmaita hiuksia.

– Huomasimme, että heidän musta hiuksenvärinsä alkoi harmaantua nopeasti. Sosiaalijohtaja selitti, että he harmaantuvat nopeammin ja aikaisemmin, koska heillä on traumoja. Mutta ei kai viisaudenhampaat ala kasvamaan traumojen seurauksina etuajassa?

– Seuraavaksi huomasimme, että useimmat heistä olivat oleskelleet useissa muissakin Euroopan maissa. He olivat hakeneet turvapaikkaa Italiassa, Unkarissa tai esimerkiksi Saksassa. He olivat jättäneet sormenjäljet näissä maissa. Saimme tietää heidän edunvalvojilta, että joku henkilö oli hakenut turvapaikkaa vaikkapa Italiassa ja esiintynyt siellä 25-vuotiaana… ja että siitä voi tulla ongelmia. Mutta Maahanmuuttovirasto ei ottanut näitä asioita huomioon. Dublin-sopimuksen mukaan henkilö, joka on hakenut turvapaikkaa toisesta maasta, pitää lähettää sinne takaisin. Mutta Ruotsi ei lähettänyt yhtään ainoaa. Sen sijaa heidän ikäänsä veivattiin alaspäin.

Stefan kertoo myös kouluoloista:

– Monet näistä henkilöistä, jotka ovat varttuneet Iranissa, ovat käyneet siellä muutaman vuoden koulua, mutta siitä huolimatta he ovat luku- ja kirjoitustaidottomia. Ajattele, 25-vuotias luku- ja kirjoitustaidoton henkilö laitetaan istumaan kouluun, mitä he muka oppivat? Eivät yhtään mitään. Siksi he jäävät mieluummin kotiin makaamaan. Meillä on ollut poikia, jotka ovat käyneet neljä vuotta peruskoulua ja sen jälkeen menneet aikuiskoulutukseen. Lisäksi he saavat käydä SFI:n kielikoulua, koska eivät ole kuitenkaan oppineet yhtään mitään.

Ylläpidosta Stefan mainitsee:

– Aikaisemmin oleskelulupa annettiin kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Silloin sai opintotukea 1 056 kruunua (111 euroa) kuukaudessa, jonka päälle 855 kruunua (90 euroa) yksintulleen lisäosaa. Kaiken muun he saivat kuitenkin ilmaiseksi asumisyksiköstään. Edunvalvoja antaa lisäksi heille discorahaa.

– Tämän jälkeen he muuttavat asumisyksiköstä ”harjoituskotiin”, tai tukiasuntoon. Opintotukeen saa nyt 1 600 kruunun (168 euroa) lisäosan ruokarahaa ja esimerkiksi meidän kuntamme antoi heille 300-500 kruunua taskurahaa. Mutta edelleen asuminen on kuitenkin.

– Viime vuonna kuntamme alkoi säästämään, mutta siitä huolimatta yksintulleille annettiin kaikkea pientä ilmaiseksi: bussikortit, ilmaisia salikortteja, jotka ovat voimassa kaikkialla Länsi-Götanmaan alueella. Niin ikään 200 kruunua puhelinrahaa, jalkapallorahaa, treenivaatteisiin extrarahaa, ja kaikkea pientä. Tätä kaikkea ollaan nyt yritetty saada hiukan aisoihin, mutta sitä on joka tapauksessa jatkunut vuosikausia. Yksintulleille on siis annettu kaikkea mahdollista ilman, että kukaan on sanonut asiasta mitään eriävää mielipidettä. Nykyään koulunkäynti on vaatimuksena, mutta aiemmin opintoraha tuli kunhan kävivät edes kerran viikossa koulussa. Lisäksi koulut eivät uskaltaneet tehdä lintsaamisista ilmoituksia, koska koko asia oli hyvin herkkä. Kaikki tunsivat niin suurta sympatiaa turvapaikanhakijalapsia kohtaan.

Lapsista puhuminen ärsyttää Stefania erityisesti, koska ikävalehtelusta ei olla uskallettu puhua avoimesti.

– Monet meistä, jotka työskentelemme perhekodeissa, näemme, kuinka ”lapset” puhuvat Skypen välityksellä lastensa tai vaimojensa kanssa. Olen nähnyt tämän omin silmin. Kun olemme ottaneet asioita esille johtajiemme kanssa, niin vastauksena on ollut jotain tyyliin ”hän on niin mukava, että annetaan olla.” Mutta nämä miehet vievät paikan oikeilta lapsilta. Me työntekijät emme saa ottaa yhteyttä Maahanmuuttovirastoon ylipäätään turvapaikkaprosessin aikana. Olemme saaneet siitä tarkan käskyn. Voimme mahdollisesti kertoa sosiaaliin, että jotain on vialla, mutta hekään eivät oikein osaa toimia. Ylipäätään kukaan ei tiedä, miten toimia jos mies esittää lasta, mutta on 30-vuotias.

Stefan kertoo, mitä perhekodeissa tapahtuu arkirutiineina:

– Tavaroita rikotaan, siellä on paljon väkivaltaa ja uhkailua, yksintulleet uhkailevat henkilökuntaa. Se selitetään aina traumoilla ja sillä, että heillä on kriisi ja sen takia eivät pysty kontrolloimaan itseään. Että heillä aggressio-ongelmia ja he eivät tiedä, kuinka sellainen lopetetaan.

– Itse syytän tästä ruotsalaista käyttäytymistä, kaikessa peräännytään ja annetaan periksi. Asioiden annetaan vain tapahtua ja se selitetään kulttuuritörmäyksellä, koska he eivät ole tottuneet tulevansa kohdelluksi kuten ruotsalaiset heitä kohtelevat.

– Perhekodeissa heille ei ole minkäänlaisia seuraamuksia yhtään mistään. Vahingontekoja tai uhkailuja ei ilmoiteta poliisille ja asiat vain lakaistaan maton alle. Heidän omat huoneet on rikottu, keittiöt, olohuoneet, tv:t on lyöty hajalle, tietokoneet, virka-autojammekin on rikottu, eikä yhtään rikosilmoitusta ole tehty. Sen sijaan poikien annetaan selittää käyttäytymistään sillä, että he ovat kokeneet tulleensa loukatuiksi henkilökunnan taholta jonkun teon tai sanomisen takia ja siksi eivät voineet olla vandalisoimatta paikkoja tai pahoinpitelemättä henkilökuntaa. Olen aina sanonut kolleegoilleni, että rikosilmoitus pitää tehdä, jos uhataan, sillä kunta ei sitä todellakaan tee. Mutta varsinkin naispuoliset kollegat yrittävät unohtaa asiat ja sanovat, että hän vain tuli niin vihaiseksi, ei hän tarkoittanut mitään. Kuitenkaan he eivät itsekään voi hyvin työpaikallaan.

Stefan kertoo arkipäivästä seuraavaa:

– Yksi toinen asia, mikä on kummallista on ruoka, jolle asetetaan ehtoja. Kuudelle pojalle ruokakustannukset voivat nousta 3 000- 6 000 kruunuun (315- 631 euroa). Jos he eivät saa tietyntyyppistä mehua, jogurttia, kananmunia, leipää, hedelmiä tai mitä tahansa, he yksinkertaisesti rikkovat paikkoja. Koska kaikki ovat muslimeja, heille ostetaan naudan lihaa, lammasta tai kanaa, missään nimessä ei sian lihaa. Kala ei käy edes mieleen syötäväksi. Tarkoitus on, että johtaja päättää ruuasta, mutta siitä riidellään aina. Siksi heille ostetaan vain sitä mitä he haluavat. Ramadanin aikaan kaikki tulee vielä kalliimmaksi. Silloin pitää olla monenlaisia hedelmiä. Auringonlaskun jälkeen laitetaan suuria illallisia. Siinä olemme kuitenkin laittaneet rajaa, illallisensa he saavat tehdä itse. Koska haluavat syödä öisin niin tehkööt itse ruokansa eivätkä vaadi meiltä palvelusta.

Stefanin mukaan kyse ei yksin ole ikävalehtelusta vaan myös uhkailusta, vahingonteoista ja ennenkaikkea asenteesta.

– Olen aina ollut tasa-arvon puolestapuhuja, mutta se on mielestäni suurin vaikeus mitä on. Heidän naisnäkökulma on todella sairas. Heidän näkemys homoseksuaaleista on sairas. Itselläni on homoja kavereina, jotka eivät näe ihmisissä eroja. Siksi minun on vaikea ymmärtää heidän käsitystään homoista, ”haram”, syntinen. Homot ovat heidän mielestä alempiarvoisia.

– Äläpä puhu rasismista mitään, sinun pitäisi kuulla, miten afgaanit puhuvat mustista. Heidän mielestään mustat ovat likaisia. Afgaanit kokevat olevansa ylempiarvoisia. On selvää, että heidänkin joukossaan on asiallisia henkilöitä, mutta valitettavasti niitä ei ole paljoa. Ehkä yksi kymmenestä. Monet ovat kilttejä, mutta kun heille asettaa pieniäkin vaatimuksia on sota irti. He eivät koskaan siivoa tai laita itse ruokaansa vaan laittavat aina muita asialle, varsinkin nuorempiaan.

Kaikkien ihmisten tasa-arvo ”alla människors lika värde” on Stefanille nykyään kirosana:

– On kummallista, että me annamme näille pojille niin paljon, mutta emme aseta heille mitään vaatimuksia. Olemme sanoneet johtajillemme, että miksi heille maksetaan vaikkapa salikorti, jos he eivät mene kouluun. Mutta johtajat eivät rohkene ottaa mitään vastuuta ja asettaa vaatimuksia. Eihän ihminen voi käyttäytyä ihan miten sattuu maata kohtaan, joka ylläpitää henkilön. Silloin pitäisi menettää turvapaikkastatus ja oikeus turvapaikkaan. Olen istunut sadoissa kokouksissa, jossa sanotaan ”kaikkien ihmisten tasa-arvo” ja sillä yritetään selittää pois törkeä käytös. Siksi inhoan sanontaa.

(TOIM. HUOM. ”Alla människors lika värde” käytetään Ruotsissa usein tulijoiden vaatimusten perusteluna, ja sillä selitetään monia etuoikeuksia, joita tulijoille annetaan.)


Stefan jatkaa paloturvallisuudesta:

– Molemmilla kerroilla kun olin mukana tulipalossa niin yksintulleet sytyttivät paikkoja palamaan, koska heidän vaatimuksiinsa ei suostuttu. He olivat saaneet selvän ei-vastauksen. Mikä hauskinta, henkilökunnan tuntityöntekijät selviävät parhaiten. He työskentelevät keikkaluontoisesti eri perhekodeissa, eikä heidän tarvitse ottaa samaa vastuuta kuin yksikön vakituisten työntekijöiden.

– Mutta monet nuoret, jotka tulevat työhän täynnä visioita ja joilla on kova halu tehdä hyvää – nuoria juuri valmistuneita sosionomeja, he eivät selviä. He eivät työskentele kovin kauaa. He irtisanoutuvat aika nopeasti.

———————————————

Katerina Janouch
on syntyisin Tsekkoslovakista ja asunut Ruotsissa lapsesta asti. Hän on tämän hetken Ruotsin kriittisimpiä kirjoittajia ja hänen juttujaan voi seurata http://katerinamagasin.se. Ylläoleva juttu löytyy osoitteesta:

“Ensamkommande satte eld på boendet då de fick nej på sina krav”

Teksti suomennettu Janouchin luvalla. Jutun suomeksi on tehnyt Pt-media.

Tilaa
Ilmoita
guest
0 Kommenttia
Palautteet
Näytä kaikki kommentit

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa