Kolumnit

Pieni talo preerialla

Kuva Wikimedia Commons / public domain

Minulle ja sukupolvelleni, 70-luvulla syntyneille, kyseinen tv-sarja on lapsuutemme kultaista ydintä, muistutus viattomuuden ajasta. Se on ensimmäinen televisio-ohjelma jota muistan seuranneeni. Muistan aivan pienenä kävelleeni Helsingin Vallilassa käsi kädessä äitini kanssa, joka sanoi että illalla telkkarista tulee pieni talo preerialla. Ja maailmassa oli kaikki hyvin.

Nyt, Suuren Veden takana, kaikkien hulluuksien alkulähteellä, kirjailijan nimi on päätetty poistaa suuresta lastenkirjallisuuspalkinnosta “rasistisena”. Laura Ingalls Wilderin nimi on nyt kuin Hitler ja hänen edustamansa rasistiset ilmaukset ovat paheksuttavia ja tuomittavia. En ihmettelisi, mikäli pian tosiaan kirjaroviot syttyvät. Sillä siihen tämä johtaa: kulttuurimarxistifasistit haluavat tuhota historian. Historia on sensuroitava.

Mitä tästä tulee mieleen? Voiko enää elävämmin elää Orwellin 1984-teosta, jossa päähenkilö Winston väärentää työkseen historiaa. Tässä on kyse juuri siitä. Historia on rasistinen ja hirvittävä, se on sensuroitava. Niinkö?

Siinä on vain se ongelma, ettemme me voi moraalisäteillä nykyisyydestämme historiaan. Jos me olisimme itse eläneet Laura Ingalls Wilderin aikana, me olisimme käyttäneet samanlaista kieltä, samoja ilmauksia ja suhtautuneet samoin silloisiin vähemmistöihin. Me emme voi alkaa moraalisesti tuomitsemaan sen ajan ihmisiä siitä kuinka he elivät. Tämähän on absurdia! Me tuomitsemme vuosikymmeniä sitten kuolleita ihmisiä heidän mielipiteistään, jotka olivat täysin NORMAALEJA heidän elinaikanaan.

Sillä historia pitää ymmärtää kokonaisuudessaan ja menneiden sukupolvien mosaiikkeina, joiden päälle syntyy uudet sukupolvet ja uudet ajatukset. Että kyseisenä aikana varmastikin suhtautumistapa asioihin on meidän nykyisessä yhteiskunnassamme paheksuttava, mutta me emme voi vain poistaa sitä palaa historiasta, tai koko historia romahtaa. Sen on oltava siellä. Meidän on ymmärrettävä menneisyys, sillä se kaikki, kokonaisuudessaan, vaikuttaa nykyisyyteemme. Me emme voi tuomita menneisyyden ihmisiä.

Paradoksaalista on vaikka, että kirkko on joskus jälkikäteen armahtanut ihmisiä kirkonkirouksista ja vastaavista näiden kuoleman jälkeen. Noitina poltettuja on myöhemmin armahdettu ja inkvisiota kaduttu. Nykyinen kulttuurifasismi tekee päinvastoin: se tuomitsee menneisyyden ihmiset moraalisella ylemmyydellä.

Tulevaisuus tuomitsee teidät. Näin on oltava, te fasistit ja todelliset natsit, jotka tuhoatte kaiken elämälle luonnollisen, ihmisyyden ja historian. Olette kuin se mittatilaustyönä tehty neuvostoliittolainen perseenpöristin: ei mahdu perseeseen eikä pörise.

 

(julkaistu fb-seinälläni 26.6.2018)

Shares

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset