Kolumnit

Poliittisia uskonasioita ja aasinsiltoja

Perussuomalaisten Pekka Kataja joutui 17.7. murhan yrityksen kohteeksi kotonaan Jämsänkoskella. Rikosnimike saattaa tarkentua, kun tutkinta saadaan ennen pitkää päätökseen ja syytteitä aletaan nostaa. Perjantaina 11.9. tapauksessa edistyttiin iso askel, kun teosta uutisoitiin vangitun kaksi henkilöä. Lehtitietojen mukaan toinen heistä on entinen perussuomalaisten jäsen, vuoden 2019 toukokuussa erotettu Teemu Torssonen ja toinen Soldiers of Odin ja Kansallismielisten liittouma -yhdistysten toimija Tero Ala-Tuuhonen.

Tapahtumien julkinen käsittely alkoi mennä vinoon heti tuoreeltaan ja Katajan annettua hyökkääjien tai ainakin heistä toisen tuntomerkiksi ulkomaalaistaustaisuuden (”arabien näköisiä”), joka varmistui suurelle yleisölle vääräksi vasta perjantaina 11.9. Tulkintavirhe oli sinänsä ymmärrettävä, sillä Katajaa oltiin potkittu ympäri kehoa ja isketty pään alueelle vasaralla tai sen kaltaisella astalolla yli 20 kertaa sillä seurauksella, että hän menetti tajuntansa ja haavojen paikkaamiseen tarvittiin lopulta yli 150 tikkiä.

En pidä kaukaa haettuna sitä, että moisen käsittelyn jälkeen ymmärryksen taso on hämärtynyt, vaikka Kataja kävelikin hereille havahduttuaan omin jaloin ulos asunnostaan ja ulkona odottaneeseen ambulanssiin, jonka oli hälyttänyt apuun. Se, ettei Kataja jäänyt asuntoonsa erittäin vakavat vammat saatuaan ja ilmoittanut ambulanssihenkilökunnalle tarvitsevansa apua sinne kertoo siitä, ettei hän ollut kyseisellä hetkellä täydessä ymmärryksessä. Nimimerkillä itsekin aivotärähdyksen saanut ja nyt puhutaan aivan eri mittaluokan vammoista.

Suunnilleen tämän verran itse tapauksesta tiedetään tässä vaiheessa ja tätä enempää sitä ei ole mielestäni tarpeen käsitellä. Poliisi tutkii ja odotellaan lopputulosta. Ennenaikaisesta spekuloinnista aiheutuu hyvin usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Ensimmäisten Katajalta saatujen ja julkisuuteen päätyneiden tuntomerkkien myötä muut perussuomalaiset hairahtuivat välittämään tiedot totena, sillä ne kerrottiin Keskisuomalaisessa, jonka toimittaja oli ollut Katajaan tuoreeltaan yhteydessä.

Nykyaikana ja välittömästi päivitettävissä olevan sosiaalisen median ansiosta on puolueeseen tai mihinkään muuhun viiteryhmään katsomatta perisynti olla malttamatta mielensä ja näin odottamatta viranomaisten tekevän perusteellisen tutkinnan, ja ottaa asioihin kantaa vasta sitten, jos sen kokee yhä aiheelliseksi. Sama koskee myös mediaa ja nykypäivänä vallitsevaa klikkijournalismia, jonka ykköstavoite on mahdollisimman suuren lukijamäärän tavoittaminen, eikä adekvaatti tiedonvälitys.

Lisäksi kannanottojen enemmän tai vähemmän menestyksekäs oikaiseminen jälkikäteen on työläämpää kuin istua kiltisti odottamaan asioiden valkenemista. Virheellisiä kannanottoja ei poliittisella vastapuolella unohdeta oikaisuyrityksistä huolimatta ja kaikella politikoidaan, mikäli siihen vaan tarjoutuu pieninkään tilaisuus. Tämä pitäisi muistaa joka käänteessä. Heikoksi osoittautunut keino on myös poistaa virheellisiksi osoittautuneet julkaisut jälkikäteen, sillä tästäkin vedetään innokkaasti johtopäätöksiä.

Mainittu vastapuoli otti ilon irti pyrkimyksissään esittää perussuomalaiset äärioikeistolaisen väkivallan hiljaisina hyväksyjinä, vaikka oma jäsenemme lähes menetti henkensä. Tästä näytti esimerkkiä tuoreeltaan vasemmistoliiton äänenkannattaja Kansan Uutiset, joka otsikoi artikkelinsa ”Perussuomalaiset vaikenivat, kun vaalipäällikön pahoinpitelijät paljastuivat äärioikeistolaisiksi”. Erikoisen otsikoinnista tekee se, että artikkeliin on lainattu perussuomalaisten poliitikkojen kommentteja, eikä tämä oikein sovi yksiin vaikenemista koskevan narratiivin kanssa.

    ”Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio sysäsi vastuun asiasta uutisoineelle Keskisuomalaiselle.
    ’Toistin twitterissä aikoinaan sanomalehti Keskisuomalaisen julkaiseman tiedon siitä, että Katajan pahoinpidelleet olivat ulkomaalaistaustaisia. Tämä tieto osoittautui vääräksi ja on nähdäkseni tullut nyt oikaistua’, hän twiittasi.”

Itsekin mediatoimijaksi luokiteltavissa olevissa Kansan Uutisissa luultaisiin ymmärrettävän, että poliitikotkin ovat mediassa olevien tietojen varassa tasan niin kauan kun jotain tarkempaa esimerkiksi poliisitutkinnan myötä ilmenee ja se edelleen mediassa kerrotaan. Poliitikot eivät saa viranomaisilta median ohi yksityiskohtia mistään tapahtuneesta.

    ”Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho väitti MTV:n uutisissa iskun syynä olleen puolueensa demonisointi.
    – Yhteen puolueeseen kohdistuva jatkuva demonisointi ja hysterian lietsominen voivat johtaa väkivaltaan ja luoda ilmapiiriä, jossa kyseisen puolueen edustajien koetaan olevan lainsuojattomia ja vapaata riistaa.”

Tiedossa ei toistaiseksi ole teon syytä. Halla-aho ei eksplisiittisesti väittänyt mitään vaan esitti epäilyksensä siitä, mitä voi tapahtua, mikäli yhtä puoluetta demonisoidaan ja sitä vastaan lietsotaan hysteriaa. Pidettäköön tätä saivarteluna tai semantiikkana, joista meitä perussuomalaisia joskus syytetään, mutta mitenkään muutoin tuota julkilausumaa on vaikeaa vääristelemättä tulkita.

”Saat mitä tilaat”, ilmoitti kuluneella viikolla Iltalehden Marko-Oskari Lehtonen, joka kierrätti pitkänhuiskeassa artikkelissaan suunnilleen kaikki samat perussuomalaisten äärioikeistokytköksiä (kotiläksynä Marko-Oskarille: unohdit Helena Erosen ja ”hihamerkkigaten”) koskevat väitteet, jotka on käsitelty eri medioissa perinpohjaisesti jo moneen kertaan.

Perussuomalaisissa on tehty Halla-ahon puheenjohtajakausilla konkreettista pesäeroa ääriajatteluun mm. etnonationalismia kannattavien nuorten osalta. Kaikkien luulisi lisäksi tietävän sen, että erityisesti kansallissosialistit vastustavat kaikkia Suomen nykyisiä parlamentaarisia puolueita – mukaan lukien perussuomalaiset. Kuten myös puolueen piirijohtajat ovat varsin yksituumaisesti ilmoittaneet, ei ääriliikkeiden edustajille ole puolueessa sijaa.

Kaikenlaista ryönää pursuaa sosiaalisen median räppänöistä varsinkaan Twitteriä unohtamatta. Ilmassa on samanlaista tuntua kuin ufofanaatikoilla, joiden elämänasenteesta Salaiset kansiot -tv-sarjaan lainattu englanninkielinen tunnuslause kuului ”I want to believe”, suomennettuna ”minä haluan uskoa”. Kyseessä ei ole siis enää puhdas usko vaan halu uskoa. Kun usko ei lähde ihmisestä itsestään, se korvataan halulla uskoa, eli perustelemalla itselleen omat uskomukset.

Seuraavaksi esittelen Twitterin satoa koskien väitettä Katajan tapauksen kahdesta perussuomalaistaustaisesta tekijästä alkaen keskustan kansanedustaja Mikko Kärnän twiitistä ja jatkuen Perussuomalainen-lehden sekä Suomen Uutiset -verkkojulkaisun päätoimittaja Matias Turkkilan kommentteihin.

Kärnän ensimmäinen twiitti:

Turkkilan oikaisupyyntö:

Kärnän kollega Sanna Antikainen (ps) pyytää niin ikään oikaisua ja Kärnä esittää tietämätöntä:

Turkkila antaa tukiopetusta:

Tosiasiassa Turkkila ei ole kiistänyt eikä myöntänyt yhtään mitään vaan esitti korjauspyynnön koskien Kärnän väitettä, jonka mukaan teosta vangitut, siis molemmat, olisivat kaksi perussuomalaistaustaista henkilöä.

Satunnainen Twitterin käyttäjä saapuu paikalle laajentamaan kontekstia:

Tämä on varsin vastaansanomaton tulkinta siitä, millä tavoin henkilö ansaitsee olla jonkin taustainen.

Vihreiden ehdokkaanakin ollut äärioikeistotutkija Oula Silvennoinen Uudelle Suomelle:

    ”Perussuomalaisten Katajan murhayritys osoittaa, millaiseen toimintaan ’Odinin soturit’ ovat valmiita. On hyvin hämmentävää, että kun murhayrityksen [epäillyt] tekijät paljastuivat perussuomalaistaustaisiksi, on perussuomalaisten johto ollut asiasta jotakuinkin hiljaa vaikka aluksi tekoa yritettiin voimakkaasti vyöryttää maahanmuuttajien tekemäksi poliittiseksi väkivallaksi.”

Onko perussuomalaisten johto ollut asiasta ”jotakuinkin hiljaa”? Siitä voitaneen kiistellä, että ketkä luokitellaan ”johdoksi”, mutta äkkiseltään huomasin seuraavia esiintuloja, joista kunkin ohessa on artikkelin alkuperäinen julkaisuajankohta, jottei kukaan pääse väittämään, että kannanotot olisivat tulleet vasta sen jälkeen, kun oikeamieliset Twitter-aktivistit alkoivat niitä vaatia:

Kärnän, Silvennoisen, Kansan Uutisten toimittaja Kai Hirvasnoron ja kumppaneiden ongelma ei ole se, että 11.9. uutisoituihin vangitsemisiin ei olisi otettu kantaa, koska tämä on osoitettavissa yllä olevien linkkien myötä virheelliseksi väittämäksi. Heitä hiertää se, etteivät Halla-aho, Niittymaa tai Elomaa ole ottaneet kantaa heidän haluamallaan tavalla, eli hyperventiloivalla paheksunnalla ja jonkinlaisen julkisen irtisanoutumisriitin voimin.

Perussuomalaisten kiihkeimmille vastustajille puolue ja kaikki mahdolliset äärioikeistolaiset toimijat, kuten Pohjoismainen vastarintaliike, Finnish Defence League, Soldiers of Odin ja Kansallismielisten liittouma muodostavat saman, yhtenäisen joukkion. Nyt ja aina – tapahtui mitä tapahtui. Heidän mielestään ne ovat natsit, jotka marssivat 612-soihtukulkueessa. Kaikki kulkueeseen osallistujat vauvasta vaariin ovat natseja ja heitä tulee saada osoitella sormella ja heitellä kananmunilla.

Puolueessamme tulisi pitää mielessä se, etteivät nämä kaikkinaista olemassaolemistamme jatkuvasti pöyristelevät tahot, kuten Uuninpankkopoika Saku Timonen, Oula Silvennoinen, Mikko Kärnä ja monilukuiset Twitter-päivystäjät toivo muuta kuin perussuomalaisten tuhoa. Heidän vaatimuksestaan on turha pyydellä anteeksi yhtään mitään, koska se ei poista heidän päämääräänsä. Korkeintaan he innostuvat lisää, kun huomaavat, että meitä pystyy horjuttamaan.

Mikäli esimerkiksi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio olisi alkanut pyydellä julkisesti anteeksi sitä, että siteerasi heti Katajan pahoinpitelyn jälkeen luotettavaksi tunnetun Keskisuomalaisen uutisartikkelia, joka on jo lähtökohtaisesti pöhköä aiemmin mainituista ja poliitikkojen tiedonhankintaan liittyvistä syistä, sama porukka olisi kohdistanut haukankatseensa johonkin toiseen. Ja sen jälkeen toiseen. Ja seuraavaksi toiseen.

Heillä on valmiina kuva perussuomalaisista äärioikeistolaisena, ekstremistisenä, natsistisena ja fasistisena rasistipuolueena vain muutamia jatkuvasti kaikissa mahdollisissa asiayhteyksissä pyöriteltyä voimasanoja mainitakseni, eivätkä he tästä käsityksestä luovu. He huudattavat omia sosiaalisen median kannatusjoukkoja ja tarjoavat painekattilan puoluettamme koskevalle pilkanteolle. Kyse on viholliskuvan luomisesta ja sen vaalinnasta.

Toivoakseni kaikki median kuluttajat eivät ole yhtä helposti höynäytettävissä uskomaan aasinsiltojen avulla harjoitettavaa yhden puolueen ja kokonaisen kansanryhmän demonisointia. Mikäli kimppuumme käydään leimakirveet kourissa jopa siinä tilanteessa, että eräs jäsenemme on käynyt kuoleman porteilla, pidätän itselläni oikeuden puolustaa vaarallisiksi äärioikeistolaisiksi leimattuja jäseniämme, äänestäjiämme ja kannattajiamme.

Tendenssi on siirtynyt viimeistään Abdirahim ”Husu” Husseinin jutuista siihen suuntaan, että rasistin, natsin tai fasistin stigman otsaansa saamiseen ei johda kenenkään henkilökohtainen toiminta vaan se, että on yksi meidän viisinumeroisesta jäsenistöstämme, äänestää meitä tai kannattaa meitä esimerkiksi lukemalla ja jakamalla julkaisujamme tai ostamalla pinssin, pipon tai kaulahuivin.

Pahisten joukkoon pääsemiseksi ei siis paljon vaadita, vaikka tämä onkin silkka määrittelykysymys. Kysymys onkin mitä suuremmissa määrin siitä, kenellä on määrittelyoikeus.

  • 16
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi