Kulttuuri

Pyhä Kuolema – musiikkia pyhäinpäivään

"Pyhä Kuolema". Kuva Jasmina Ollikainen.

Muusikko Mikko Ilmari ”Riimu” Pöyhönen käyttää taiteilijanimeä Pyhä Kuolema. Hän on tehnyt musiikkia nyt kymmenen vuotta tällä nimellä. PK ei ehkä ole kovin laajalti tunnettu, mutta hän ja hänen musiikkinsa ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Seuraavaksi siis tämän muusikon ajatuksia musiikista, elämästä ja kuolemasta.

Pyhä Kuolema, olet siis tehnyt soolouraa nimellä Pyhä Kuolema ja ollut basistina bändissä nimeltä Vapaudenristi. Tyylisi on neofolkia. Kertoisitko hieman, mitä tämä neofolk on ja kuinka päädyit siihen?

PK: Neofolk on sateenvarjotermi apokalyptiselle musiikille ja sidottu tiettyyn aikakauteen. Kuulija ei välttämättä miellä PK:ta neofolkiksi sen riisutun äänimaailman vuoksi. Neofolk taas mielletään usein 80-luvulla post-punkista kehittyneeksi musiikiksi, jolla on militaristinen rytmimaailma. Siihen myös kuuluu syntetisaattori ja akustinen kitara. Oma musiikkini pohjaa vahvemmin perinteiseen folk-musiikkiin. Neofolkiksi sen määrittelee kuulijakunta.

Kertoisitko taustastasi? Miten päädyit tähän musiikkiisi ja milloin? Oletko opiskellut tai harrastanut musiikkia lapsena?

PK: Ennen Pyhää Kuolemaa soitin yhtyeessä nimeltä Tuhat kuolemaa sekunnissa. Vuonna 2009, siis kymmenen vuotta sitten, alkoi soolourani. Musiikkipuolella olen täysin itseoppinut. Länsimainen musiikkiteoria viehättää minua, mutta en ole minkään laitoksen kasvatti.

Minkälaisesta musiikista itse pidät? Neofolkista vai myös muusta? Onko sinulla esikuvia?

PK: Pidän kaikenlaisesta musiikista, mutta transgressiivinen (sovinnaisuutta rikkova) musiikki on ollut etusijalla. Muusikot, yhtyeet ja kollektiivit, jotka ovat olleet aikaa vastaan, ovat aina kiinnostaneet. Esikuvani on Tapio Rautavaara.

Taiteilijanimesi ”Pyhä Kuolema” on kiinnostava ja ehkä hieman synkkäkin. Myös monet laulusi kertovat kuolemasta. Mitä itse ajattelet kuolemasta? Onko taiteilijanimesi mahdollisesti kannanotto esimerkiksi sen puolesta, että kuolemasta olisi puhuttava avoimemmin?

PK: Se ei ole kannanotto. Minua ei kiinnosta, mitä muut ajattelevat.

Entisen yhtyeen hajottua paljon kappaleita jäi työn alle. Oli tarkoitus julkaista albumi nimeltä Pyhä Kuolema, mutta se jäi siis julkaisematta. Päätin ottaa sen nimekseni. Niihin aikoihin ystäväni Yhdysvalloista lähetti minulle paketin kynttilöitä, jotka oli tarkoitettu Santissima Muerte -jumalattaren palvontaan. Se oli sinetti tälle nimivalinnalle.

Suomalaisen luterilaisen kasvatuksen saaneena kuolema on minulle maallisen elämän päätepiste. Henkilökohtaisesti kuolema on suuri typistäjä, sillä se pysäyttää kaiken tekemisen. Ihminen voi olla tekemättä mitään, mutta kuolema tekee koko ajan jotain. Se on voitolla koko ajan.

Sitten kevyempi kysymys. Soitat kitaraa, mutta soitatko muita soittimia?

PK: Soitan bassoa. Mutta saan kaikista soittimista irti jotain järkevää.

Minkälaista musiikkia on seuraavaksi tulossa? Jotain uutta ja erilaista? Onko keikkoja tulossa? Jos, niin missä ja milloin?

PK: Kolmas levyni on työn alla. Se tulee kansanmusiikin standardeilla ihan hyvään aikaan. Minulle keikat ovat kuitenkin ensisijaisia, levyt tulevat sitten myöhemmin.

Tämä kolmas levy tulee olemaan vahvasti kotimaiselle rautalankamusiikille hattua nostava. Keikoista ilmoitellaan, kun tämä levy on valmis. Se tulee muuten ulos Animo Arctican kautta. Varmin tapa saada kuulla musiikkiani onkin ostaa cd-levy tai kasetti vanhan koulukunnan tyyliin.

Kuinka vietät pyhäinpäivää? Vai vietätkö mieluummin kekriä?

PK: Molempi parempi. Lauantai menee Keski-Suomessa ystävien kanssa musisoidessa. Syyspäiväntasaus ynnä muut vuodenkiertoon liittyvät merkkipäivät ovat tärkeitä kaikille ihmisille, eikä niitä pidä väheksyä. Suosittelen ottamaan osaa oman kulttuuripiirin perinteisiin.

Kiitos haastattelusta.

PK: Kiitos.

Pyhän Kuoleman musiikkia voit kuunnella täällä: https://www.youtube.com/watch?v=fNZ7mvWYoOM

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa