Kolumnit

Rajat auki, mutta mitä sen jälkeen?

Kuva Shutterstock.

Heti kärkeen on mainittava, että aivan kuten liian usein tänä päivänä käy, on vasemmistoliiton eurovaaliehdokas Mia Haglundkin saanut osakseen roppakaupalla ala-arvoista törkypalautetta ilmoitettuaan noin viikko sitten kannattavansa täysin avoimien rajojen Eurooppaa. Mikäli ei kykene keskustelemaan asioista rakentavasti vaan ainoa kirjallinen ulosanti on pyytää muuttamaan Kuuhun asumaan tai hakeutumaan (tässä kontekstissa ilmeisesti psykiatriseen) hoitoon, on yksinkertaisesti kaikkien kannalta viisainta pitää suu supussa.

Haglundin saamaa palautetta koskeva twiitti:

Nyt, kun liturgiat on hoidettu pois alta, voidaan siirtyä Haglundin niskavilloja pörhistyttäneen agendan asiapohjaiseen käsittelyyn. Hänelle on annettava tunnustusta siitä, että siinä, missä samankaltaisia arvoja kannattavat vihervasemmistolaiset poliitikot ja kellokkaat jättävät aivan liian usein lopulliset tavoitteensa kertomatta, Haglund ne kiertelemättä ja kaartelematta paljasti. Kyseiset tavoitteet ovat kaikesta huolimatta utopistisinta ja sekä Euroopan että Suomen kannalta itsetuhoisinta osastoa, mitä olen koskaan lukenut.

Kansan Uutiset:

    ”Nyt kuitenkin Mia Haglundin kotiin on kannettu 10 000 kappaletta julistelehteä, jossa vaaditaan Euroopan rajojen avaamista. Vapaa liikkuvuus on Haglundin eurovaalikampanjan kärki.”

Avataan vaan rajat, mikäpä siinä, mutta aivan liian paljon avainkysymyksiä jää avoimiksi. Mitä sen jälkeen, kun kaikkialta ympäri maailmaa voidaan muuttaa Eurooppaan ilman laki- tai sopimusteknisiä reunaehtoja (erikseen anottava viisumi, oleskelu- tai työlupa, turvapaikka jne.), Haglundin toiseen twiittiin viitaten luodaan ”muita turvallisia reittejä” muuttoliikenteen helpottamiseksi kolmansista maista ja tämän myötä turvapaikka- sekä oleskelulupakäytännöstä luovuttaneen kokonaan?

Edetään muutaman pohdinnan kautta.

    ”’Suomen passilla pääsee ilman viisumia 178 maahan – Afganistanin passilla pääsee 28 maahan. Tämä on luokkapolitiikkaa, joka ylläpitää globaalia eriarvoisuutta’, Haglund kirjoittaa vaalilehdessään.”

Tämä kertoo varsin paljon sekä suomalaisista että afganistanilaisista. Suomalaiset ovat afganistanilaisiin verrattuna karkeasti sanoen kuusinkertaisesti tervetulleempia vierailijoita siten kuin kunkin itsenäisen ja itse omista rajoista vastaavan vastaanottajamaan rajavalvonta sekä matkustuskäytännöt mahdollistavat. Vertaamalla näitä lukuja keskenään annetaan ymmärtää, että olisi suomalaisten diplomaattien, maahanmuuttoviranomaisten sekä lainsäätäjien käsissä päättää siitä, mihin maihin afganistanilaisella passilla pääsee ilman viisumia.

Kaikista maailman noin 200 itsenäisestä maasta Suomi voi päättää vain siitä, minkä maan passilla Suomeen pääsee ilman viisumia. Kaikkien muiden maiden maahantulo- ja viisumikäytännöt ovat niiden päätösvallan alaisia asioita ja tämän johdosta vertauksessa ei ole mitään muuta pointtia kuin iänikuinen suomalaisten syyllistäminen sekä ruoskinta huolimatta siitä, että Haglund vetoaa globaaliin eriarvoisuuteen, johon hän haluaa tarttua Euroopan parlamentista käsin.

    ”– Jos Suomessa olisi luonnonkatastrofi, jos maaperä olisi yhtäkkiä elinkelvotonta ja meidän elintaso heikkenisi perusteellisesti, kyllä mekin haluttaisiin lähteä pois.”

Suomessa koko maan elinkelvottomaksi tekevä luonnonkatastrofi on äärimmäisen epätodennäköinen, sillä maamme sijaitsee seismisesti vakaalla mannerlaatalla, sijaintimme on pohjoinen, eikä meillä ole välitöntä yhteyttä valtameriin, joka sulkee pois tsunamin tai trooppisen myrskyn mahdollisuuden ja maamme alueella ei ole vulkaanista toimintaa. Kyseessä on ”mitä jos” -hypoteesi ja syyllistäminen siitä, että maamme sijaitsee geologisesti suhteellisen turvallisessa paikassa.

On kaikesta huolimatta pakko kehaista siitä, että kotimaisen vasemmiston unelma, luokkasota, on ulotettu myös Suomen rajojen ulkopuoliseen maailmaan ja aina Lähi-itään saakka. Vielä kun tietäisi sen, millä tavoin Afganistanin kansalaisuus tai syntyperä Afganistanissa liittyy ”luokkaan”, jolla on perinteisesti tarkoitettu nimenomaan yhteiskunnallisia luokkia, eli sosioekonomisesti toisistaan poikkeavia kansanryhmiä.

Tähän ja itse asiassa hyvin paljon EU- ja ETA-alueiden ulkopuoliseen työvoiman saatavuusharkintaan liittyen:

    ”– Ihmisillä on oikeus etsiä itselleen parempaa elämää. Niin mekin ollaan historiallisesti tehty: suomalaisia on muuttanut jenkkeihin ja Ruotsiin, ja me tehdään sitä tälläkin hetkellä, kun muutetaan työn perässä.

    Haglund sanoo, että työperäinen maahanmuutto on suurin kaikista muuttoliikkeistä Euroopassa.

    – Sehän on tietynlaista elintasomuuttoliikettä.”

Ihmisillä on lähtökohdistaan ja taustoistaan riippumatta jo nyt paitsi oikeus myös täysi mahdollisuus etsiä itselleen parempaa elämää sekä parempaa elintasoa Euroopasta – myös Suomesta. On silmänkääntötemppu viitata työperäisellä maahanmuutolla sellaisiin kehitysmaihin, esim. Afganistaniin, joiden kansalaisten osuus työperäisestä muuttoliikenteestä on häviävän pieni, mutta osuus humanitaarisesta maahanmuutosta eri kanavineen sitäkin mittavampi.

Suomen tarjoama sosiaaliturva tarkoittaa toki kehitysmaiden osalta lähtötilanteeseen nähden parempaa elintasoa. Vertaus Suomesta muualle maailmaan kohdistuneen ja meille päin nyt suuntautuvan muuttoliikenteen välillä on – jos mahdollista – entistäkin hatarammalla pohjalla ottaen huomioon sen, onko Suomesta muutettu hakemaan parempaa sosiaaliturvaa elintason kohentamiseksi vai hankkimaan se parempi elintaso nimenomaan työn merkeissä.

Mitä rajojen avaamisen jälkeen? No, sehän on tietysti varautumista siihen, että ennen pitkää sitä väkeä vasta tuleekin:

    ”Sitä paitsi avaamalla rajoja varaudumme ilmastopakolaisiin, Haglund huomauttaa. Vaikka ilmaston lämpeneminen saataisiin pysäytettyä 1,5 asteeseen, sadat miljoonat ihmiset altistuvat kuivuudelle ja muille ääriolosuhteille. Osa heistä hakeutuu muualle. Tulijat on helpompi ottaa vastaan, kun rajapolitiikka on valmiiksi avointa.

Mikäli siis olen ymmärtänyt Haglundin tavoitteet oikein, Euroopan unionin tulisi luopua kokonaan ulkorajojensa valvonnasta, unionin tulisi ottaa käyttöön Haglundin ensimmäisen kärkiteeman mukaisesti humanitaariset viisumit ja tulijoiden Eurooppaan pääsyn osalta kehiteltäisiin ”turvallisia reittejä”, joka voi tarkoittaa mitä tahansa aina non-stop-lauttaliikenteestä lähtien. Tämä tulisi koeponnistaa muutamilla kymmenillä miljoonilla ihmisillä, jotta rajapolitiikka olisi säädetty oikealle taajuudelle.

Tämän äärellä olisi syytä pysähtyä miettimään seuraavia asioita.

  1. Äärimmäisessä köyhyydessä (engl. extreme poverty) elää tällä hetkellä noin kymmenesosa koko maailman ihmisväestöstä, joka tekee karkeasti arvioituna 740 000 000 ihmistä.
  2. Huomattava osa heistä asuu alueilla, joilla vallitsevat kuivuus sekä muut ääriolosuhteet, eli käytännössä populaation määrä on ylittänyt luonnon kantokyvyn.
  3. Köyhyyden, lapsikuolleisuuden ja nälänhädän keskeisin taustatekijä on kolmansien maiden hallitsematon väestönräjähdys, jonka johdosta yksin Afrikan väestön ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä.
  4. Haglundia siteeraten ”osa heistä” hakeutuu muualle. Kuinka suuri osa?
  5. Jonkinlaista viitearvoa voidaan hakea kymmenellä prosenttiyksiköllä. Pohjois-Afrikan populaatio on tällä hetkellä noin 241,5 miljoonaa ihmistä. Näin ollen 10 % tekee 24,1 miljoonaa ihmistä.
  6. Länsi-Aasiassa puolestaan asuu noin 276,3 miljoonaa ihmistä. Kymmenen prosenttia sieltä tekee 27,6 miljoonaa ihmistä.
  7. Nämä kaksi aluetta ovat suhteellisen lähellä Eurooppaa ja nostin ne esimerkeiksi siksi, että merkittävin osa humanitaarisesta muuttoliikenteestä on peräisin niistä.
  8. Eurooppa voi optimistisesti ajateltuna pelastaa ehkä yhden sukupolven niitä lähi-itäläisiä sekä pohjoisafrikkalaisia kiistatta köyhyydessä sekä kurjuudessa eläviä ihmisiä, jotka kykenevät omin avuin tai eurooppalaisten avustamina muuttamaan Eurooppaan.
  9. Huolimatta siitä, että Euroopan unioni on bruttokansantuotteella mitattuna yksi maailman vahvimmista talousalueista, olisi Haglundin visioissa syytä keksiä, että miten järjestetään näiden varovaisesti arvioidun 31 miljoonan ihmisen asuttaminen ja tämän seuraukset.
  10. Mitä tehdään sen jälkeen, kun kaikki käytettävissä olevat resurssit on kulutettu tähän urotekoon ja väestönkasvu lähtömaissa ei ole taittunut vaan kiihtyy entisestään?

Muistaen toki vain sivulauseessa, millainen asuntojono on jo entuudestaan pääkaupunkiseudulla taustoihin katsomatta.

Millaisen hiilijalanjäljen Suomi tulevien kahden vuosikymmenen aikana jättää, mikäli tänä aikana maahan on muuttanut pari sataa tuhatta kirjaimellisesti asutettavaa uussuomalaista, jotka omaksuvat ennen pitkää suomalaiset kulutustottumukset? Itse asiassa kyse ei ole Suomen tapauksessa omaksumisesta vaan olosuhteiden pakosta, sillä Suomessa on noin puolet vuodesta sen verran viileää, että asuntojen lämmittämiseen vaaditaan runsaasti energiaa, joka pitää yksinkertaisesti tuottaa jollain tavalla.

Haglund ainakaan ei esittänyt, että rajat tulisi avata vasta sitten, kun Euroopan energiantuotanto on korvattu uusiutuvilla energialähteillä. Juuri tämä tekee mahdottoman yhtälöstä, jossa Suomi kuuliaisesti osana kunnianhimoista (lue: suuruudenhullua) ilmastopolitiikkaa laskee ilmaston lämpenemisen määrätylle tasolle ja luopuu samalla vihervasemmiston mielestä epäkelvoista mutta kustannustehokkaimmista energiantuotantokeinoista, joihin esimerkiksi kotimainen turve kuuluu.

Maahanmuuton runsas lisääminen Haglundin esittämillä pakolaiskiintiön ”tuntuvalla korottamisella” sekä humanitaarisilla viisumeilla ei ole yhteensovitettavissa päästötavoitteiden kanssa. Onko kehitys vihervasemmiston mielestä parempaa sekä moraalisesti oikeutetumpaa, mikäli peruuttamattomasti ylikansoittuneista kehitysmaista puretaan hetkellisesti muuttopaine Eurooppaan, joka on erityisesti pohjoisissa ilmasto-oloissa pakotettu kuluttamaan luontoa sitä enemmän mitä enemmän siellä asuu ihmisiä?

Missä lymyilee moraali koskien Suomen kansalaisia, jotka toivovat maamme pysyvän elinkelpoisena, turvallisena ja vakaana vielä sukupolvien ajan? Jostain käsittämättömästä syystä vastaava moraali ja velvollisuudentunto on vasemmistolta tyystin kateissa, mikäli puheeksi tulee suomalaisten sijaan ei-suomalaisten oikeudet.

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

  • Grillien varaosat! yli 100€ ostoksiin ilmainen toimitus

Kansalaisen verkkokauppa