Eurooppa Maahanmuutto

Ranskan Calais: Tarina elämästä joka muuttui hetkessä


Ranskalainen nainen Calaisista kertoo millaista on asua 18000 pakolaisen valtaamassa kaupungissa.


Tässä minä olen, Pierre esittelikin jo minut, nimeni on Simone ja asun Calaisissa, olen syntynyt siellä. Vanhempani olivat, heidän vanhempansa olivat, ja niin edelleen.

Calais on koko elämäni. Olen kasvanut elänyt aina siellä. Calais on aina ollut erittäin mukava kaupunki. Meillä on ollut rauhallista, meillä on ollut turvallista, meillä on ollut aina paljon ihmisiä kesäisin ja talvisin. Jumala tietää, että kesät Calaisissa ovat olleet aina hieman kyseenalaisia, sää ei ole ollut kaunis, mutta kuitenkin hyväksyttävä. Sitten, hieman aikaisemmin Sandgate tyhjennettiin, ja nämä pakolaiset saapuivat Calaisiin. Jopa minä sanoin kun he saapuivat, että he ovat surullisia ihmisiä, he ovat hukassa eikä heillä ole mitään, meidän täytyy auttaa heitä.

En tiedä kuinka kaikki tapahtui, mutta yhtäkkiä päivä muuttui toiseksi, ja löysimme itsemme keskeltä tuhansia, minä siis sanon, tuhansia pakolaisia. Tällä hetkellä heitä on 18000 paikassa jota he kutsuvat nimellä Viidakko [Jungle]. Kyllä, 18000. Se on kamalaa, he todella tekivät kaupungin kaupungin sisälle. Heillä on discoja, kauppoja, kouluja, partureita ja kampaamoja, jopa bordelleja. He ovat tehneet katuja ja nimenneet niitä, jopa valinneet itselleen pormestarin. Kyllä, poliisit eivät voi edes mennä paikalle, jota he kutsuvat muslimialueeksi, se on kiellettyä. Sen ehkä olisi voinut kestää, mutta emme voi kestää kestämätöntä.

Calaisin "Viidakko"
Calaisin ”Viidakko”

Kun koko ajan näet, joka päivä, jokainen yö, että siellä on mellakoita. He tulevat kaupungin keskustaan tuhansittain, 2-3-4 tuhatta, kaikkialla, he hakkaavat autoja rautatangoilla, hyökkäävät ihmisten päälle. He hyökkäävät jopa lasten päälle, siellä on raiskauksia, varkauksia. Ette voi edes kuvitella mitä me joudumme kestämään. He tulevat koteihimme kun ihmiset ovat kotona, he haluavat syödä ja tekevät sen, joskus he haukkuvat ihmisiä ja varastavat kaiken minkä irti saavat, mitä he eivät saa mukaansa, he tuhoavat.

Kun haluamme puolustaa itseämme, poliisi piileskelee takanamme. Poliisi ei ole ottanut valituksia vastaan pitkiin aikoihin. Oma poikani on joutunut hyökkäyksen kohteeksi, hän käveli rauhassa keskustassa ja kuunteli musiikkia korvakuulokkeilla, kun joku koputti hartioihin. Hän luuli, että jokin hänen kavereistansa oli tullut kysymään jotain tai tervehtimään, jolloin hän kääntyi ja näki kolme laitonta [clandestines] ja sai rautaputkesta kasvoihinsa. Poikani on melko vahva ja onnistui taistelemaan hyökkääjiä vastaan, ja he saivatkin myös muutaman osuman. Poikani kuuli jotain ääniä sivusta, ja sieltä oli tulossa noin kolmekymmentä pakolaista pahoinpitelemään hänet joukolla. Hän ei ole itsemurhahaluinen, joten hän pakeni ja tuli kotiin. Kun näin ainoan poikani tulevan kotiin siinä kunnossa, totesin itselleni, hän olisi voinut kuolla.

Poikani ei ole ainoa. Pakolaiset hyökkäävät lapsia kohtaan koulumatkojen aikana. He jopa menevät koulubusseihin ja kulkevat koulussa lasten kanssa.

23.1.2016 pakolaiset järjestivät suuren mellakan Calaisissa. Se oli kamalaa ja se kesti koko aamupäivän ja illan. He menivät jopa niin pitkälle, että hyökkäsivät General De Gaulle patsasta kohtaan, he kirjoittivat siihen FUCK FRANCE ja nostivat IS lipun patsaan alle. Mitä muuta voin vielä kertoa mitä joudumme kestämään? He pitävät protesteja ja mielenosoituksia olosuhteidensa vuoksi. Mutta, mitä enemmän heille annetaan, sitä enemmän he aina vaativat. Heille ei riitä koskaan mikään, ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan. Kun joku kulkee heitä vastaan, he vaativat puhelinta, jos et anna, sinut hakataan. Poliisi ei tee mitään asian hyväksi, kuten kerroin, he eivät edes ota valituksia enää vastaan. En kerro teille valheita.

Lupaan teille, henkilökohtaisesti. Rakastan käydä paikassa jota kutsun poikani haudaksi, se on merellä. Menetin poikani ja laitoimme hänen tuhkansa mereen. Se oli hänen tahtonsa ja kunnioitin sitä. Sanoin miehelleni aamupäivällä, “Vie minut poikani haudalle, tarvitsen sitä”. En voi tehdä sitä enää, koska pelkkä kaupungin keskustan ohittaminen saattaa meidät vaaraan. Illalla.. kun alkaa pimetä, siellä on vaarallista, en voi enää mennä sinne, missä rakastin olla. En voi enää, se ei ole mahdollista, minä pelkään..

Olen peloissani ja meitä on monia Calaisissa. En ymmärrä Calaisiin asukkaita. Eilen oli mielenosoitus Calaisissa ja siellä oli vain muutamia kymmeniä paikallisia, missä kaikki muut olivat? Pelko ei pelasta sinua vaaralta. Hallitus on hylännyt meidät. Mikäli emme mene pois, meidät ympäröidään kaikilla Ranskan pakolaisilla ja olemme loppu, me olemme kuolleet. Calaisin asukkaat ovat kuin lampaita, en ymmärrä heitä.

Eilen olimme mielenosoituksessa massiivista maahanmuuttoa vastaan mieheni, poikani ja ystävieni kanssa. Se mitä näin siellä, en jätä kertomatta sitä teille, en voinut nukkua koko yönä koska olin paikalla todistin kaiken tapahtuneen. He eivät ole kertoneet siitä vielä televisiossa, radiossa tai uutislehdissä. Kenraali Piquemal oli siellä [Entinen muukalaislegioonan komentaja] ja näimme kun hänet otettiin kiinni kuin rikollinen. Mies joka on sentään ranskalainen ikoni, Ranskan kuva, joka ansaitsee parempaa kohtelua ja kunnioitusta asemansa vuoksi. Kuin rikollinen, hänet kaadettiin maahan. Poliisit polkivat jalan hänen niskansa taakse. Lupaan teille, me näimme sen. Lopuksi he raahasivat hänet pois ilman että hänen jalkansa koskivat maata.

Calaisissa kauppiaat ovat menettäneet 40%-60% tuloistansa. Ennen sentään kaupunki oli kukoistava, eloisa ja iloinen. Siellä oli aina ulkomaalaisia kesälomien aikana ja juhlapäivinä, nyt siellä ei ole mitään jäljellä. Calais on kuollut, se on haamukaupunki, tyhjä. Rikolliset pakolaiset tekevät vapaasti mitä haluavat ja kun heidät otetaan kiinni, poliisit päästävät heidät takaisin kadulle. Toisin kuin meidät, meidät pidätetään välittömästi.

Seuraavaksi haluaisin kertoa teille rouva Bouchardista, Natascha Bouchardista [Calaisin pormestari]. Kerron miksi kutsun häntä, laiskaksi etanaksi. Kyllä, koska mitä pidempään hän on ollut pormestarina, sitä enemmän hän lihoaa eikä tee mitään kaupugin hyväksi. Hän on saanut miljoonia asukkaiden auttamiseen, kuten työllistämiseen. Ensimmäinen asia mitä hän sai aikaiseksi, oli konttiasuntoja maahanmuuttajille. Nekin hän teetti Briteissä, eikä paikallisesti Calaisissa. Ainoa työpaikka jonka hän on saanut aikaiseksi Calaisiin, on, tiedän sen kyllä sillä ystävälleni tarjottiin paikkaa, siivota maahanmuuttajien tekemät sotkut Viidakossa [Jungle].

Toimitus
11.2.2016
Jakoa

Uusimmat uutiset