Kolumnit

”Resurssipula” on saamattomuuden ja selkärangattomuuden surkea tekosyy

Niin mielellään kuin sitä yhtyykin puheisiin Suomesta yhtenä maailman hyvinvoivimmista, onnellisimmista, turvallisimmista ja vähiten korruptoituneista valtioista (tämä kaikkihan pitää toki paikkansa), näkee ympärillään valitettavan paljon kipupisteitä, jotka odottavat yhä korjaamista. Asiassa ei olisi mitään ongelmaa, mikäli valtiolla ei samanaikaisesti olisi kulumomentteja, joihin ei saa kajota pitkällä tikullakaan. Ja mikäli syy ihmisten hengellä, terveydellä ja turvallisuudella pelleilyyn olisi kautta linjan jokin muu kuin ”resurssipula”. Varsinkin, kun tämä ”resurssipula” koskee vain tiettyjä valtion toimintoja.

Reilu viikko sitten uutisoitiin, kuinka Suomen Poliisijärjestöjen Liiton mukaan kentällä vallitsee tällä hetkellä noin tuhannen (1 000!) poliisin vaje. Aiheesta uutisoitiin taannoin YLE Puheella, josta löysin tähän hätään linkityskelpoisena taustamateriaalina vain YLE Areenasta löytyvän tallenteen ingressin:

    ”Poliisijärjestöjen liiton mukaan Suomeen tarvittaisiin lähes tuhat uutta poliisia. Liiton mielestä tehtävien hoitamiseksi vähimmäismäärän pitäisi olla noin 8 000 poliisia, kun nyt poliiseja on hieman yli 7 000.”

Koska näitä paljon puhuttua resursseja piisaa jaettavaksi hallitsevalle eliitille oman kansan hyvinvointia mieluisampiin kohteisiin, kuten mm. itsetuhoiseen energiapolitiikkaan, on ”resurssipula” esimerkiksi poliisin puutteellisen toimintavalmiuden, ylipitkien hoitojonojen ja työttömien kaltoinkohtelu yksinomaan osoitus siitä, kuinka pahasti väärällä polulla eliitin prioriteetit kulkevat.

Kyseessä on hävytön tekosyy selkärangattomuudelle ja oikean poliittisen tahdon puutteelle.

Jostain syystä valtiolta puuttuu aina riittävä määrä pääomaa sekä työvoimaa järjestää nämä ”resurssit” siten, etteivät kansalaiset olisi asuinpaikkansa tai sosioekonomisen statuksensa johdosta keskenään eriarvoisessa asemassa tarvitessaan apua. Tästä on tullut status quo – asiaintila, joka vain on ja jolle kukaan ei tunnu mahtavan mitään. Kansalle sanotaan: deal with it. Koettakaa pärjäillä. Tämä on vähitellen hiljaa hyväksytty asia kansan keskuudessa, joka on tietysti sairasta, mutta osoitus kansamme loputtomasta nöyryydestä.

Kuka yrittääkin pitää keskustelussa yllä mainittujen kaltaisia teemoja, leimataan populistiksi, joka hakee yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Ennen kaikkea itsensä “vastuullisiksi” lukevat poliitikot muistuttavat, kuinka nämä ovat ”sangen monitahoisia ja -ulotteisia asioita”, joihin – rivien välistä tulkiten – tavallisten maan matosten on turha pistää nokkaansa.

Eikö tosiasiallinen ongelma kuitenkin ole se, että näinkin käsinkosketeltavista asioista on (väitetysti) tullut monimutkaisia, joiden saattaminen asianmukaiselle tasolle on (väitetysti) mahdottoman hankalaa? On käynyt harvinaisen selvästi ilmi, ettei populisteja kaivata mukaan näitä ongelmia ratkaisemaan.

Paitsi että kentältä puuttuu poliiseja lukumääräisesti tosiasialliseen tarpeeseen nähden jopa tuhannen viranhaltijan verran, on sen operointi erityisesti harvaan asutuilla alueilla todella haastavaa ja vasteajat hälytystehtäviin sen mukaiset. Monen maakunnan tapauksessa hyvinkin laajalla alueella saattaa olla päivystysvuorossa tiettyyn aikaan vuorokaudesta vain yksi tai kaksi partioita ja mitä tapahtuu, mikäli jompi kumpi tai molemmat ovat kiinni tehtävässä jossain monen kymmenen kilometrin päässä sieltä, missä tapahtuu jotain vakavaa?

Mikäli kotiin on hyökätty, sieltä arvoesineet ryöstetty ja asukas haavoitettu tai pahimmassa skenaariossa pistetty kylmäksi, jää paikalle tunnin tai kenties puolentoista jälkeen paikalle ennättävän partion tehtäväksi lähinnä kirjata asiasta rikosilmoitus siinä, missä ideaalitilanteessa tässä vaiheessa päästäisiin välittömästi rikollisten jäljille. Nykytilanteessa, joka koskee eniten juuri harvaan asuttuja alueita, kansalaisen itsemääräämis- ja omistusoikeus eivät ole hinnan kiroissa.

Sitä sopii vahingon sattuessa pohtia, onko itse ylipäätään arvokas yksilö vai ainoastaan miinusmerkkinen resurssi tai näiden puutteellisten resurssien turhanpäiväinen kuluttaja.

Hoitojonot jopa julkisen sektorin perusterveydenhuoltoon ovat useilla paikkakunnilla anteeksiantamattoman pitkiä. Viimeisten noin parin kymmenen vuoden aikana sairaanhoitopiirejä on yhtiöitetty, yhdistelty ja keskitetty sillä seurauksella, että kansalaiset ovat jopa oman kotimaakuntansa sisällä toisiinsa nähden eriarvoisessa asemassa yksinomaan asuinpaikkakuntansa johdosta. Kehitys painostaa väistämättä maakuntien asukkaita muuttamaan maakuntakeskusten läheisyyteen asumaan.

Samoin kuin poliisipartioiden tapauksessa, ei ensivasteyksiköitä ole hätätilanteessa harvaan asutuilla alueilla saatavilla apuun kovinkaan nopeasti, mikäli ainoa päivystysvuorossa oleva on toisella tehtävällä jossain aivan muualla.

Miten kävi Suomen perustuslakiin kirjatun kohdan ”jokaisella on oikeus valita itse asuinpaikkansa?” Tietysti oikeus säilyy yhä, mutta mikäli haluaa pitää huolen omasta hengestään, terveydestään ja turvallisuudestaan, ei oikeuden toteutumiseen oikein ole mahdollisuuksia.

Syrjäytyminen niin jopa vaille toisen asteen koulutuspaikkaa jäävien nuorten kuin pitkäaikaistyöttömien varttuneempien kansalaisten keskuudessa on käsinkosketeltava ongelma, jonka sekä sosiaalinen että taloudellinen hintalappu kasvaa sitä mukaa, kun tilanne pahenee. Työttömien osalta ongelmien ratkaisu on paperilla hyvin yksinkertainen: lisää työpaikkoja, joista maksetaan asianmukaista palkkaa ja vakituisia työsuhteita pätkätöiden ja niiden ketjuttamisen luoman epävarmuuden sekä näköalattomuuden sijaan.

Nerokas ja joissain poikkeustapauksissa yllättävänkin toimeenpanokykyinen hallituksemme sen sijaan keksi aktiivimallin, jonka tulosten uutisoitiin tuoreeltaan jääneen kuluneen vuoden, mallin voimassaoloajan, osalta juuri niin laihoiksi, kun niiden oli syytä odottaakin jäävän. Tilannetta yritti puhua parhain päin yksi surkuhupaisalla tavalla nykyhallituksen rehellisimmistä ministereistä, Jari Lindström (sin.):

    ”– Luvut näyttävät isoilta ja aika moni on joutunut korvausleikkurin kohteeksi. Se johtuu tietysti siitä, että aika vähän on saatu lisättyä aktiivimallin mukaisia toimenpiteitä, sanoo työministeri Jari Lindström (sin.).

Tosiasiassa hallitus on onnistunut oikeassa tavoitteessaan erinomaisesti: jopa 160 000 työttömän työttömyysetuutta päästiin leikkaamaan, jotta heidän elättämisestään saataisiin kuurnittua lisää varallisuutta johonkin mieluisampaan, kuten Hyvien Weljien verohelpotuksiin, kaikenkarvaisiin pakastevirkoihin järjestöissä sekä säätiöissä ja takuueläkkeisiin.

Aktiivimallin julkilausuttu tavoite, eli työllisyysasteen kasvattaminen, on pelkkä leikkurin sivaltamisen sumuverho, sillä jokainen tietää, ettei työllisyys nouse ilman työpaikkoja ja työpaikkapula on yhä sekä edelleen maamme vallitseva asiaintila.

Lindström jatkaa:

    ”– Julkinen paine viittaa siihen, että korjauksia tarvitaan lainsäädännön kautta. Muutoksia on tehtävä ennen kaikkea siihen selkeään epäkohtaan, että jos ihminen tekee kaikkensa ja siitä huolimatta tulee leikkuri, niin sehän on tietysti koettu – ihan oikein – epäoikeudenmukaiseksi, Lindström sanoo.”

Tässä juuri on ongelman ydin, joka on tiedetty jo alusta pitäen ja tulokset ovat täysin odotetun mukaisia. Ihmiset ovat nöyrästi yrittäneet kaikkensa, jotta saisivat aktiivisuusehdot täytettyä, mutta se on useilla paikkakunnilla täysin mahdotonta – puhumattakaan yksilöiden henkilökohtaisesta tilanteesta. Jokaisesta ei ole pienyrittäjäksi tienaamaan kätevästi ns. ylimääräistä arkiaskareidensa ohessa, kuten kuuluu yksi mallin mahdollisuus täyttää aktiivisuusehdot.

Sen lisäksi tämä Lindströmin teatraalinen myöhännäisherääminen on osoitus siitä, kuinka onnettoman surkea koko malli on ollut heti alusta pitäen. Ensin tehdään täysin järjettömän kelvoton malli, saatetaan se pikavauhtia voimaan perustuslaista välittämättä, katsotaan, mitä tapahtuu ja melkein vuoden kuluttua aletaan harkita, voisiko jotain kuitenkin himpun verran viilata vähemmän epäoikeudenmukaiseksi.

Lindström implisiittisesti myöntää sen, mikä on ollut edelleen kaiken aikaa tiedosssa: aktiivimalli kohtelee kansalaisia epäoikeudenmukaisesti. Tämä jos jokin vasta onkin surkuhupaisaa.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisenä maamme kehityskohteena on mainittava myös suomalainen tieinfra. Tieverkko on paikoitellen surkeassa kunnossa ja sisältää suoranaisia surmanloukkuja moottoriajoneuvoilla kulkijoille, joiden on hankala havaita vaurioita tien pinnassa etenkin näin pimeänä vuodenaikana. Syy resurssipulan taustalla voi olla se, että vuodenaikojen vaihtelu ääripäästä toiseen aiheuttaa tiepohjan routimista ja näin ollen kelirikkoja, joista sentään tavataan ilmoittaa liikennemerkein.

Näiden (surullisen)kuuluisien resurssien pitäisi yksinkertaisesti riittää vastaamaan luonnon ja ilmaston asettamia vaatimuksia. Pahimmassa tapauksessa myös tällä osa-alueella leikitään ihmisten hengellä ja terveydellä. Vihreät idealistit puolestaan haluavat joko lopettaa yksityisautoilun kokonaan tai supistaa sen minimiin, mutta tämä(kin) tavoite on täysin epärealistinen ottaen huomioon yksinkertaisesti maamme (toistaiseksi) harvan väestötiheyden ja etäisyydet paikkakuntien välillä.

Käykää ihmeessä tutustumassa Suvi Karhun tekemiin videoraportteihin, ellette ole jo niin tehneet, jotta näette, millaisia potentiaalisia ja pahimmassa tapauksessa henkilövahinkoihin tai jopa kuolemantapauksiin johtavien vaaratilanteiden aiheuttajia teiltämme löytyy.

Nämä kaikki tässä kirjoituksessa esitellyt teemat ovat erittäin keskeisiä koskien kansan hyvinvointia ja turvallisuutta, ja lisääkin voisi luetella. On sietämätöntä, että kasvoillemme hierotaan joka käänteessä “resurssipulaa” vaatiessamme yksinomaan sitä, minkä me maallemme uskollisina kansalaisina ansaitsemme.

Jos näiden paljon puhuttujen resurssien ensisijaisen kohteen ei tulisi kaikkinensa olla Suomen kansa ja sen hyvinvointi niin mikä muukaan sitten?

Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset