Kolumnit

Ruotsi – feminismin majakka vai feminismin paradoksi?

Du Gamla Du Fria. Kuva Per Olof Forsberg / Wikimedia Commons / CC BY 2.0

Ruotsi ylpeilee olevansa feminismin majakka. Maalla on mitä anteliain vanhempainloma koko kehittyneessä maailmassa, 18 kuukautta vapaata, mistä 15 kuukautta voidaan pitää isyyslomana. Miehet pitävätkin noin neljänneksen vapaista, mutta tämä on Ruotsin hallituksen mielestä liian vähän. Hallitus onkin asettanut tavoitteekseen saada isät pysymään kotona pidempään lastensa parissa.

Ruotsi ei ole koskaan ollut sijaa 4 alempana The Global Gender Gap Report:ssa, mikä on mitannut tasa-arvoa taloudessa, politiikassa, koulutuksessa ja terveydessä vuodesta 2006 alkaen. Parlamentin jäsenistä 44% on naisia. Yhdysvaltojen kongressissa vastaava luku on 19%. Naisilla on lähes 2/3 kaikista yliopistotutkinnoista. Maan hallitus kehuu olevansa maailman ensimmäinen  feministinen hallitus, väittäen sukupuolten tasa-arvon olevan päätöksentekonsa ja resurssien käytön keskeinen kriteeri.

Mutta vaikka ruotsalaiset naiset sijoittuvat maailman tasa-arvoisimpien joukkoon maailmassa, he joutuvat pelkäämään turvallisuutensa puolesta kaduilla. Raportoidut seksuaalirikokset ovat kasvaneet 61 prosenttia vuosien 2007 ja 2016 välisenä aikana. Samaan aikaan jengiväkivallan lisääntyminen miesten keskuudessa – ammuskeluissa haavoittuneiden määrä on lisääntynyt 50% vuosien 2004 ja 2016 välisenä aikana – vaikuttaa naisten turvallisuuteen. Poliisi myöntää, että raiskaustapaukset kasaantuvat ja jäävät tutkimatta, koska jengiväkivalta ja ammuskelut vievät kaikki resurssit.

Kesäkuussa Stengesundin pikkukaupungissa 12-vuotias pikkutyttö kertoi, että häntä vanhempi poika oli raahannut hänet julkiseen WC:hen ja raiskannut hänet. Kun tapauksesta oli kulunut kuusi viikkoa, tyttöä ei ollut vielä kuulusteltu. Vaikka tyttö uskoi tunnistaneensa hyökkääjän, poliisi ei ottanut häneen yhteyttä.

Meillä on niin paljon vastaavia tapauksia, ja meitä on niin vähän, että meillä ei yksinkertaisesti ole aikaa, paikallispoliisin tiedottaja kertoi syyskuun 12. päivänä ruotsalaiselle TV-kanava SVT:lle.

On 3-vuotiaita raiskauksen uhreja, ja jopa heidän tapauksensa joutuvat odottamaan tutkintaa, hän jatkoi.

Torgny Söderberg, Tukholman poliisin tutkintajaoksen päällikkö, vahvisti ongelman SVT:lle ja myönsi, että murhat ja murhan yritykset vievät resurssit raiskaustapausten tutkinnasta.

On vaikea selittää, miksi raiskaustapaukset kasaantuvat odottamaan tutkintaa, mutta muut rikokset ovat jopa vielä vakavampia. Joudumme tasapainottelemaan kahden pahan välillä, hän puolusteli.

Elokuussa 2016 eräs nainen kertoi tulleensa 10 miehen joukkoraiskaamaksi Fittjassa Tukholman liepeillä. Useita epäiltyjä tunnistettiin oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa, ja silti kului lähes vuosi ennen ensimmäistäkään pidätystä.

Teen työtä raiskaustapausten parissa päivittäin, ja tämä on yksi pahimmista koskaan näkemistäni tapauksista, uhrin asianajaja Elisabeth Massi-Fritz kertoi.

Asiakastani on kohdannut valtava henkinen trauma, joka seuraa häntä koko hänen loppuelämänsä. Tapaus ei jää kauaksi kidutuksesta, Massi-Fritz sanoi.

Ja silti epäillyt kuljeskelivat kuukausikaupalla vapaana, ennenkuin poliisilla oli aikaa pidättää heidät.

Valitettavasti poliisi oli liian kiireinen, ja heiltä puuttui resursseja tapauksen perinpohjaiseen läpikäyntiin ennen tämän vuoden kevättä. Useita henkilöitä pidätettiin kesäkuussa, selitti syyttäjä Markus Hankkio. Kymmenen epäiltyä on nyt tunnistettu, ja oikeudenkäyntien oli tarkoitus alkaa lokakuussa. Kun joukkoraiskauksesta on kulunut yli vuosi, poliisi myöntää, että samat miehet ovat saattaneet suorittaa muitakin raiskauksia, koska poliisi oli liian kiireinen tutkimaan tapausta, ja poliisi kehottaakin nyt muita uhreja ilmoittautumaan.

Toinen pahamaineinen tapaus Uppsalassa tuli tunnetuksi Snapchat-raiskauksena. Kaksi miestä kuvasi reaaliaikaisena, kun he raiskasivat nuoren tytön. Miehet latasivat sitten videon Snapchatiin. Eräs tyttö näki videon, tallensi sen, ja kertoi asiasta äidilleen, joka sitten hälytti poliisin. Tämä kaikki tapahtui kaksi kuukautta ennen, kuin poliisin tutkijat ottivat häneen viimeinkin yhteyttä.

Se oli kauheaa, sillä se mitä filmillä näkyi, oli kuvottavinta mitä koskaan olen nähnyt. Ja se levisi niin laajalti, eikä heitä pidätetty, äiti kertoi SVT:lle. Kaksi epäiltyä pidätettiin viimein ja tuomittiin raiskauksesta, mutta viimeisimmät tilastot osoittavat, että kyseessä on harvinainen poikkeus Ruotsin normaalista. Vuonna 2016 vain 11 prosenttia raportoiduista raiskauksista johti syytetoimiin. Tilanne huononi 20 prosentilla vuoteen 2014 verrattuna.

Yli vuosikymmenen ajan Ruotsissa on ollut vallalla käsitys, jonka  mukaan raiskaukset ja muut seksuaalirikokset eivät ole lisääntyneet, huolimatta siitä, että saatavilla oleva data osoittaa päinvastaista. Sen sijaan kasvaneita raiskauslukuja on selitetty vuosien 2005 ja 2013 lakimuutoksella, jolloin teon määrittelyä laajennettiin, sekä naisten lisääntyneellä herkkyydellä ilmoittaa rikoksista. Paradoksaalista on, että kasvaneita raiskauslukuja on siten käytetty todisteena ruotsalaisesta sukupuolten tasa-arvosta .

On kuitenkin syitä olettaa, että taustalla voi todellakin olla oikea seksuaalirikosten määrän kasvu. Vaikka tarkkoja lukuja on vaikea saada, uhreille tehdyt kyselyt kertovat, että seksuaalirikoksen uhriksi ilmoittautuneiden ruotsalaisten naisten määrä on kasvanut nopeasti. Uhrien itsensä ilmoittamien seksuaalirikosten määrä on kaksinkertaistunut vuosien 2012 ja 2015 välisenä aikana, vastaten 3 prosenttia naisväestöstä entisen 1,4 prosentin sijaan. Jopa yksi kolmesta ruotsalaisesta naisesta kertoo tuntevansa turvattomuutta omalla asuinalueellaan – asia mikä on Ruotsin rikoksentorjuntaneuvoston Brå:n mielestä ”hälyttävää”.

Aiemmat, jo yli 10 vuotta sitten tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet maahanmuuttajien – eritoten Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan patriarkaalisista yhteisöistä lähtöisin olevien – yliedustuksen seksuaalirikosepäilyissä.  Maahanmuuttajien yliedustus on ollut jopa merkittävämpi joukkoraiskauksissa, erityisesti tapauksissa, joissa väkivallantekijöitä on kolme tai enemmän. Vuonna 1996 tehdyn virallisen tutkimuksen mukaan maahanmuuttajamiehet raiskasivat 4,5 kertaa todennäköisemmin kuin kantaruotsalaiset. Algeriasta, Libyasta, Marokosta ja Tunisiasta lähtöisin olevien maahanmuuttajien yliedustus oli erityisen silmäänpistävä: nämä väestöryhmät syyllistyivät raiskauksiin jopa 20 kertaa kantaväestöä todennäköisemmin. Kaikkiaan 53% raiskausepäilyistä kohdistui ensimmäisen tai toisen sukupolven maahanmuuttajiin.

Vastaava tutkimus vuodelta 2005 osoitti vielä suuremman maahanmuuttajien yliedustuksen seksuaalirikosepäilyissä. Tutkimuksen mukaan maahanmuuttajat syyllistyvät raiskauksiin 5,1 kertaa todennäköisemmin kuin kantaruotsalaiset (sivut 70-77, englanninkielinen yhteenveto). Vuoden 2005 tutkimuksessa Brå selitti kasvavan yliedustuksen väestörakenteen muutoksella ja maahanmuutolla: ”Ruotsissa pakolaisryhmään kuuluvien ihmisten määrä, jotka ovat aikaisemmissa tutkimuksissa osoittautuneet olevan erityisen taipuvaisia rikollisuuteen, on lisääntynyt”. On mahdollista, että sama mekanismi on vallalla tälläkin hetkellä.

Vuoden 2015 maahanmuuttokriisin aikana Ruotsi otti vastaan enemmän pakolaisia asukasta kohti kuin mikään muu Euroopan maa. Todistettua yhteyttä seksuaalirikosten ja maahanmuuton välillä ei ole, sillä Ruotsin hallitus ei päivitä tilastoja, ja data mitä edelleen kerätään, ei ole julkista. Oikeusministeri Morgan Johansson sanoi Expressen-lehden haastattelussa 25. helmikuuta, että faktat löytyvät vuoden 2005 tutkimuksesta, eikä uudelle tutkimukselle ole tarvetta.

Kuitenkin vuoden 2005 jälkeen Ruotsi on vastaanottanut valtavan ihmisvirran erityisesti Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä. Jos yliedustus ei ole muuttunut dramaattisesti viimeisen tutkimuksen jälkeen, on perusteltua tehdä johtopäätös, että maahanmuutto on lisännyt raportoitua seksuaalirikollisuutta. Luvut saattavatkin puoltaa, ei feminismin voittoa, vaan epäonnistumista naisten turvallisuuden takaamisessa.

Avoin keskustelu asiasta on kuitenkin tabu. Ksenofobiset liikkeet Ruotsissa ja maan ulkopuolella yleistävät maahanmuuttajien suorittamat raiskaukset koskemaan kaikkia maahanmuuttajia, mikä on tehnyt asiasta herkän.   Tämä on lisännyt huolenaiheita siitä, että monikulttuurisuus on rikki, ja se on aiheuttanut ruotsalaisille poliitikoille ongelman. He joutuvat valitsemaan edistyksellisen, monikulttuurista diversiteettiä julistavan puhdasoppisuuden ja feministisen velvollisuuden – naisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamisen – välillä. 

Elisabeth Massi-Fritz, asianajaja, joka edustaa Fittjassa raiskauksen uhreja, ilmaisi turhautuneisuutensa lokakuun 6. päivänä Instagramissa:

Raiskaustapaukset lisääntyvät, ja pöydälläni on monia raiskaus- ja joukkoraiskaustapauksia. Suurimmalla osalla epäillyistä, joita joudun tapaamaan, on maahanmuuttajatausta. En tiedä, onko kyse sattumasta, että nämä tapaukset tulevat minulle? Jotta asiaan saataisiin selvyys, työtoverini soitti Brå:iin saadakseen tilastoja nähtäväkseen ja voidakseen levittää oikeaa informaatiota. En tiedä lukuja. Brå:lla ei myöskään ole niitä, koska sellaisia tilastoja ei ole? Luulin kuulleeni väärin. Jos meidän tulee tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja lopettaa raiskaukset, on aika tutkia, millaisia väkivaltaan syyllistyvät ovat.

Mitä tiedämme poliisin raporteista on se, että maahanmuuttajat ovat yliedustettuina jatkuvasti kasvavassa ilmiössä, naisten joukkoahdistelussa yleisillä paikoilla, kuten musiikkifestivaaleilla ja uimapaikoilla. ”Isojen ryhmien julkisilla paikoilla suorittamista rikoksista epäillyt ovat enimmäkseen henkilöitä, joilla on ulkomaan kansalaisuus. Yleisistä uimapaikoista raportoiduissa rikoksissa ahdistelijat olivat yleensä turvapaikkaa hakevia miehiä,” kerrotaan viime keväänä julkistetussa poliisin raportissa. Vastaavasti tutkimus vuodelta 2014 osoittaa, että vuosien 2008 ja 2009 välisenä aikana Tukholmassa ulkona tapahtuneista raiskauksista epäillyistä kaksi kolmesta oli miehiä, joilla oli ulkomaan kansalaisuus.

Ja poliisi on kiireinen kasvavan jengirikollisuuden parissa. Poliisin puutteelliset resurssit naisten suojelemiseksi ja muiden rikosten priorisointi ovat olleet ruotsalaisten feministien voimakkaan kritiikin kohteina. Hallituksen virallisten tilastojen mukaan ammuskelut ovat lisääntyneet, erityisesti alueilla, joita kutsutaan ”sosiaalisesti syrjäytyneiksi” – tarkoittaen maahanmuuttajavoittoisia alueita, joille korkea työttömyysprosentti,  sosiaaliturvasidonnaisuus sekä rikollisuus lyövät leimansa. Näillä alueilla ammuskelutapauksia on viisinkertainen määrä väestön määrään suhteutettuna kuin muualla Ruotsissa.

Taloustieteilijä Tino Sanandajin raportti vuodelta 2014 osoittaa, että sosiaalisesti syrjäytyneiden alueiden määrä kasvoi vuoden 1990 kolmesta vuoden 2012 180:aan. Hieman erilaista mittapuuta käyttäen Ruotsin poliisi on tunnistanut 61 niin kutsuttua ”herkkää aluetta”, missä rikokset vaikuttavat yhteisöön merkittävästi. Kesäkuussa Ruotsin poliisijohtaja Dan Eliasson vetosi paikallisiin yhteisöihin ja hallituksen viranomaisiin, ja pyysi heitä auttamaan poliisia näillä herkillä alueilla. ”Auttakaa meitä, auttakaa meitä!”, hän huudahti lehdistötilaisuudessa.

Kun tietyn tyyppiset rikokset, kuten tapot ja autovarkaudet, ovat vähentyneet vuosien mittaan, viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että Ruotsissa on 4-5 enemmän kertaa kuolemaan johtaneita aseellisia rikoksia kuin Norjassa tai Saksassa. Vuosien 2014 ja 2016 välisenä aikana poliisi käsitteli yli 100 tapausta, joissa oli mukana käsikranaatteja. Hämmästyttävä luku, mikä nostaa Ruotsin esille sotaa käymättömien maiden joukosta.

Tällainen jengiväkivallan määrä hakee vertaistaan Ruotsin historiassa. Ja sillä välin, kun poliisi on kiireinen hoitaessaan jengien murhatapauksia ja ammuskeluja, raiskausten uhrit odottavat saavansa oikeutta.

Quillette

 

  • 77
    Shares