Kolumnit

Saksa ja uuden ajan SED-hallitus

Kuva Pixabay

Saksan tulevaisuuden ennustamiseen ei tarvitse kristallikuulaa, vaikka useat CDU/CSU edustajien tuskan voi nähdä kasvoilta ja rystyset loistavat valkoisina taskuissa. He ovat tuskassaan kuitenkin liian heikkoja tai pelkureita estämään toistamiseen hallituskoalition SPD:n kanssa. Neljä uutta Merkel-vuotta alkaa suurella varmuudella ja avoimen politiikan tuulet puhaltavat koko Euroopan alueelle lisää integraatiota, lisää sukupuolettomuutta, lisää yhteisvastuuta ja lisää avoimuutta rajoille sekä lisää kaikkea muuta fantasian täytteistä ihanuutta.

Hinta jonka CDU maksaa johtajansa vallanhimosta on ”SED-sulautuminen” yhtenäispuolueeksi SPD:n kanssa. Tämän kaltainen sulautuminen tapahtui viimeksi vuonna 1946 DDR:n pihtisynnytyksen yhteydessä, kun SPD ja KPD pakkonaitettiin sosialistiseksi yhtenäisyyspuolueeksi SED (Sozialistische Einheitspartei Deutschlands (SED)). Uuden nelivuotiskauden kunniaksi SPD:n kera CDU/CSU-koalitio tekee SED 2.0 version ja jättää oppositioon Vihreät, Linken vasemmiston ja uuden kansanpuolueen viittaa sovittelevan AfD-puolueen.

Angela Merkelille tämä SED 2.0 periaate ei liene outo. Hän on sen omaksunut jo edellisessä Saksassaan ja haluaa myös nykyisessä Saksassaan ”hallita läpikotaisin”. Merkel on asettanut johtolangakseen keskitetyn demokratian periaatteet. Johtolanka tulee suoraan DDR-käsikirjasta (DDR-handbuch A-L. Köln 1985), jossa kerrotaan miten puolueen politiikan johto tapahtuu ylhäältä alas, eikä kuten normaalissa demokratiassa alhaalta ylös.

Työväestön diktatuurissa on demokratian keskittäminen SED-johtoiseksi historiallinen välttämättömyys. Tällä hetkellä Saksassa vallitsevassa parlamentaarisessa demokratiassa keskitetty CDU-demokratia ei ole suurilta osiltaan kovin erillaista. Sekin jäljittelee suuren auktoritäärisen johtajan alle heittäytymistä ja seuraa mitä suurimmissa määrin SED-politiikkaa. Tätä samaa määritelmää voidaan soveltaa myös Suomeen nimiä ja puolueita vaihtamalla SED:in pysyessä ainoana kiinteänä osana tekstiä.

Keskusjohtoisesta mallista poiketaan joillain paikallistasoilla harvoissa yksinkertaisissa ja paikallisissa kysymyksissä. Yleistasolla kaikki tiet johtavat kuitenkin keskukseen, jota siirretään kiireellä Berliinistä vielä kauemmaksi Brysseliin, jotta ruohonjuuritason vaikuttamisen voimat kuluisivat lopullisesti loppuun.

Merkel ja häneen verrattavat, eivät ole kommunisteja, vaikka vihapuhujat niin usein heidät kuvailevat. He eivät ole edes sosiaalidemokraatteja tai sosialisteja. He ovat opportunisteja ilman perusmoraalia tai perusideologiaa. Heidän poliittinen ohjelma sisältää näyteltyä inhimillisyyttä jonka poliittinen tavoite on henkilökohtainen vallanhimo. He eivät toimi arvojen ja periaatteiden mukaan. He toimivat pelkällä taktiikalla tehden juuri ennen vaaleja taktisesti arvokkaita liikkeitä, jotka tähtäävät vain vallan pitämiseen itsellään.

Näissä taktisissa liikkeissä konfliktit arvojen ja vallanhimon välillä ovat näyttelijöiden luomaa draamaa ja polttoainetta näytelmään nimeltä demokratia. Merkel käytti vaaleja ennen samaa keinoa, kuin Soini Suomessa. Tasa-arvoinen avioliittolaki ja sen kieltäminen juuri ennen vaaleja loi impulssin kohti konservatiivisiä äänestäjiä, vaikka molemmat poliitikot tiesivät, että lakia kannattaisi enemmistö tulevasta eduskunnasta ja se menisi läpi niin tai näin.

Merkelin puolue ei ole Merkel-politiikan uhri, koska CDU on itse syyllinen tilaansa. CDU-jäsenet ovat omaksuneet SED-linjan henkilöpalvonnasta ja ylhäältä alas johtamisesta niin hyvin, että he tulevat kärsimään omaehtoisesti lopunkin poliittisen uskottavuuden haihtumisen. SED-politiikka ajoi DDR:n tuhoon ja näin tulee käymään myös CDU:lle, koska yhden henkilön politiikka ei kanna demokratiassa. Tästä meillä on Suomessa oma esimerkki Soinin henkilössä, josta Perussuomalaiset onnistuivat onnekseen pääsemään eroon, ennen täydellistä katastrofia.

Shares

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset