Eurooppa Maahanmuutto

Saksa: Maahanmuuttajien integraatio kestää sukupolvia – turkkilaiset erityisen epäedullisessa tilanteessa

Kuva JouWatch / Flickr.
Tutkijat ovat selvittäneet Pohjois-Afrikasta tulevien maahanmuuttajien pitkän aikavälin menestymismahdollisuuksia. Tuloksia voi soveltaa myös Saksassa oleviin turkkilaisiin maahanmuuttajiin – ja tulokset ovat pöyristyttäviä.

Maahanmuuttajien integraatio on sukupolvia kestävä hanke. Viimeistään pakolaiskriisin jälkeen tästä ei ole enää pienintäkään epäilystä. Tehtävän todellinen laajuus käsitetään vielä kuitenkin vain hämärästi. Korkea ja pysyvä maahanmuuttopaine Afrikasta ja Lähi-idästä tulee asettamaan saksalaiselle yhteiskunnalle valtavia haasteita myös tulevaisuudessa.

Tutkijat varoittavat, että nykyiset ponnistelut eivät riitä alkuunkaan tämän vuosisataprojektin onnistuneeseen loppuun saattamiseen. Jos tässä epäonnistutaan, niin uhkana ovat pitkäaikaiset yhteiskunnan häiriötilat, ja silloinkin, jos kaikki vuodesta 2015 lähtien maahan tulleet pakolaiset löytäisivät suhteellisen nopeasti töitä, niin silti kaikki ongelmat eivät ratkea vielä sillä.

OECD:n uusimmat tutkimukset osoittavat, että eräiltä alueilta tulevilla maahanmuuttajilla on jopa toisessa sukupolvessa vielä huomattavia integroitumisvaikeuksia. Taloudellisesta näkökulmasta tämä voidaan havaita esimerkiksi maahanmuuttajien lasten korkeana työttömyytenä ja riippuvuutena sosiaalituista. Työpaikka ei ole missään nimessä ainoa integroitumisen kriteeri. Usein työttömyydestä aiheutuu kuitenkin lukuisia lisäongelmia, joten työpaikka on siinä mielessä hyvä mittari.

Tutkijat selvittivät pitkän aikavälin menestymisnäkymiä

Pohjoisafrikkalaisilla on pitkäaikaisia integroitumisvaikeuksia useissa Euroopan maissa. Saksassa samaa esiintyy turkkilaisten vierastyöläisten lasten keskuudessa, eli toisessa sukupolvessa. Maahanmuuttotutkija Friedrich Poeschel on nyt selvittänyt OECD:lle Pohjois-Afrikasta tulevien maahanmuuttajien pitkän aikavälin menestymisnäkymiä. Hänen tutkimuksensa kattaa useita vuosikymmeniä ja osoittaa esimerkiksi marokkolaisten osalta, kuinka vaikeaa joillekin maahanmuuttajille on löytää paikkaansa teollisuusmaissa. Tutkimuksen otsikko on ”Talent Abroad: A Review of Moroccan Emigrants”.

OECD-tutkimuksen tulokset ovat merkittäviä kahdesta syystä: Toisaalta ne osoittavat maahanmuuttopolitiikan tärkeyden, toisaalta monia tuloksista on sovellettavissa Saksassa asuviin turkkilaisiin. Marokkolaiset ovat teollisuusmaissa lukumäärältään yksi suurimmista maahanmuuttajaryhmistä.

Marokosta on tullut viime vuosikymmenien aikana noin puoli miljoonaa miestä ja naista Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Monissa maissa heidän katsotaan olevan nykyään ongelmaryhmä. Ajoittain melkein kolmannes Euroopassa olleista Marokon kansalaisista oli etsimässä töitä. Poeschel puhuu rakenteellisesta ”joukkotyöttömyydestä”.

Teollistuneeseen maailmaan muuttaneet marokkolaiset ovat keskimäärin kolme kertaa useammin työttöminä, kuin muu väestö. Uusien asuinmaiden välillä on kuitenkin merkittäviä eroja. USA:ssa mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat. OECD-tutkija katsoo tämän johtuvan maan tiukasta maahanmuuttopolitiikasta, jonka nojalla maahan pääsee vain sellaisia maahanmuuttajia, jotka omaavat tarvittavaa ammatillista osaamista.

Monet pohjoisafrikkalaiset menettävät työpaikkansa

Eurooppaan on sen sijaan lyhyen maantieteellisen etäisyyden johdosta saapunut viime vuosikymmenien aikana lähinnä heikosti koulutettuja pohjoisafrikkalaisia. Useat tekivät töitä kausityöntelijöinä tai he toimivat huonopalkkaisissa palveluammateissa. Samalla ilmeni kaksi levottomuutta herättävää kehityskulkua: Ensinnäkin suhteellisen moni pohjoisafrikkalainen menetti laman tullessa työpaikkansa ja heillä oli sen jälkeen vaikeuksia löytää ylipäätänsä uutta työpaikkaa.

Siten Espanjassa marokkolaisten työttömyysluku ampaisi vuoden 2010/11 laman johdosta väliaikaisesti 56%:iin. Viisi vuotta aiemmin luku oli vielä 19%. Marokkolaisten naisten työttömyysaste Espanjassa nousi myös uskomattomaan 64%:ään.

Toiseksi – mikä on vielä tärkeämpää – myös maahanmuuttajien lapsilla on vaikeuksia saada työmarkkinoilla pysyvä työpaikkaa. Samaan aikaan halukkuus palata takaisin vanhaan kotimaahan on hyvin vähäistä. Kun vielä 70% ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajista saattoi ajatella palaavansa pysyvästi Marokkoon, niin heidän lastensa keskuudessa enää vain 5% ajattelee näin.

Koska kohdemaassa syntyneet maahanmuuttajien lapset käyvät läpi saman koulutusjärjestelmän kuin kanta-asukkaiden lapset, niin periaatteessa heillä pitäisi olla samanlaiset työllistymismahdollisuudet. Todellisuus on kuitenkin jotakin toista. Myös Saksassa havaitaan tämä kehityskulku, ei vähiten turkkilaisten keskuudessa.

”Kuten muissa maissa niin myös Saksassa toisen sukupolven maahanmuuttajilla on heikommat mahdollisuudet työmarkkinoilla kuin ei-maahanmuuttajataustaisilla naisilla ja miehillä”, kirjoittavat maahanmuuttotutkijat Jutta Höhne ja Karin Schulze eräässä tutkimuksessa. ”Turkkilaistaustaiset maahanmuuttajat ovat erityisen epäedullisessa tilanteessa työttömyyden ja ammatillisen statuksen suhteen.”

Turkkilaisilla on kolme kertaa suurempi riski jäädä työttömiksi

Myös muut tieteelliset tutkimukset osoittavat, että Saksassa asuvien turkkilaisten mahdollisuudet löytää hyvä työpaikka ovat huomattavasti heikommat, kuin ei-maahanmuuttajataustaisilla työnhakijoilla. Bundesagentur für Arbeit ilmoittaa työttömänä olevien Turkin kansalaisten määräksi 15,9%. Noin 22% Saksan turkkilaisista elää sosiaalituilla. Vastaavat luvut Saksan kansalaisten kohdalla ovat 5,4% ja 7%.

Tämä tarkoittaa sitä, että turkkilaisilla on noin kolminkertainen riski saksalaiseen verrattuna jäädä ilman työpaikkaa ja päätyä Hartz IV -tukijärjestelmän piiriin. Ilman koulun päästötodistusta olevilla toisen sukupolven turkkilaisilla vaara päätyä työttömäksi on melkein 14 yksikköä suurempi kuin ei-maahanmuuttajataustaisilla henkilöillä.

Statistische Bundesamt laskee maassa olevan 1,5 miljoonaa Turkin kansalaista, joka tekee heistä maan suurimman ulkomaalaisryhmän. Kokonaisuudessaan ulkomaan kansalaisten määrä on viime vuosien aikana kohonnut jyrkästi Saksassa: Viime vuosien maahanmuuttoaallon jälkeen heidän osuutensa väestöstä on jo 12%. 10 vuotta sitten luku oli 8%. Lisäksi suurkaupungeissa ulkomaalaisten osuus on useimmiten huomattavasti korkeampi, kuin muualla maassa.

Yleinen koulutustaso on liian matala

Turkkilaisten vaikeudet työmarkkinoilla johtuvat useista syistä. Tutkijat päätyvät kuitenkin yhä uudelleen siihen, että yleinen koulutustaso on liian alhainen, jotta paikka löytyisi modernin teollisuusmaan alati muuttuvilla työmarkkinoilla. Kuitenkin myös samat kvalifikaatiot omaavien kohdalla mahdollisuudet ovat mitä ilmeisimmin heikommat. Intressiryhmän katsovat tämän todistavan ammatillisesta diskriminoinnista.

Kaikilla maahanmuuttajaryhmillä ei ole kuitenkaan niin suuria vaikeuksia kuin turkkilaisilla. Slovakialaisilla ja romanialaisilla on työtä etsivien osuus vain vähän suurempi kuin Saksan kansalaisilla. Unkarilaiset taas ovat Saksassa jopa harvemmin työttöminä kirjoilla Jobcentereissä kuin kanta-asukkaat,  ja myös espanjalaiset sekä kreikkalaiset pärjäävät melko hyvin.

Ero johtuu siitä, että EU-maista tulevilla maahanmuuttajilla on useimmiten parempi koulutustaso heidän tullessaan Saksaan. Turkkilaisten vierastyöläisten kohdalla ei voida sanoa samaa, erityisesti niiden maahanmuuttajaperheiden kohdalla, jotka tulevat Anatolian maaseudulta. Tutkija Poeschel näkee tässä yhtäläisyyksiä OECD-maihin tulleiden marokkolaisten kanssa. ”Marokkolaisia maahanmuuttajia koskevia tuloksia voidaan monessa suhteessa soveltaa Saksan vierastyöläisiin, erityisesti turkkilaisiin.”

Toiveet korkeasti koulutetuista syyrialaisista

Tutkimuksessa osoittautui, että parhaat työnsaantimahdollisuudet oli niillä pohjoisafrikkalaisilla, jotka olivat aloittaneet opiskelun jo kotimaassaan ja olivat sitten jatkaneet niitä kohdemaassaan. Myös kulttuurillisilla preferensseillä, esimerkiksi suhtautumisella koulunkäyntiin ja koulutukseen saattoi olla oma merkityksensä, erityisesti kun maahanmuuttajat olivat lähtöisin maaseutuympäristöstä.

USA ja Israel osoittavat asioiden voivan mennä myös toisin. Nämä maat harjoittavat lähinnä rajoittavaa maahanmuuttopolitiikkaa. Tämän johdosta näissä maissa oli etupäässä korkeasti koulutettuja pohjoisafrikkalaisia, joilla ei juuri ollut ongelmia työmarkkinoilla. Välillä heidän työmahdollisuutensa olivat jopa paremmat kuin kanta-asukkailla, erityisesti miesten kohdalla. Tämä antaa toivoa, että ainakin syyrialaiset ovat suhteellisen hyvin integroitavissa täkäläisille työmarkkinoille, kunhan he ensin ovat vaan omaksuneet kielen. Syyrialaisten pakolaisten keskimääräinen koulutustaso on ainakin paperilla suhteellisen korkea.

Yleisesti osoittautui, että integraatio ei onnistunut vielä edes menestyksekkäällä työpaikkojen järjestämisellä ensimmäiselle sukupolvelle. ”Eräissä OECD-maissa esiintyi sitkeästi ongelmia”, sanoi Poeschel viitaten tutkimuksen marokkolaisiin. Myöskään turkkilaisten kohdalla ei ole aina havaittavissa parannusta toisen sukupolven kohdalla.

Tutkija on kuitenkin tehnyt joitakin havaintoja, joita saksalaiset poliitikot voisivat hyödyntää. ”Toimenpiteet ovat yleensä sitä tehokkaampia, mitä nopeammin ne aloitetaan”, painotti maahanmuuttotutkija. Tämä koskee esimerkiksi kielikompetenssia. Tutkija suosittelee jo peruskouluissa ja lastentarhoissa kannustamaan kohdennetusti maahanmuuttajalapsia. Kuitenkin Saksassa ollaan heikkoja juuri varhaislastenkasvatuksessa. Juuri tähän on pikaisesti investoitava, että integrointiprojekti onnistuisi.

Die Welt

  • 114
    Shares

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset