Eurooppa Politiikka

Saksan sisäministeri etsii julkishallinnon oikeistoradikaalit

Horst Seehofer. Kuva Henning Schlottmann / Wikimedia Commons / CC BY-SA 3.0 DE

Saksan sisäministeri Horst Seehofer tahtoo voimistaa oikeistoradikaalien tarkkailua. Hän tapasi eilen suojelupoliisin ja keskusrikospoliisin päälliköt tarkoituksena luoda erityinen julkisissa viroissa olevien henkilöiden ”Äärioikeistolaisten hankkeiden selvittämiskeskus” suojelupoliisin yhteyteen. Sisäministerin suunnitelman painopiste on turvallisuuskoneiston, poliisin ja armeijan puolella.

Horst Seehoferin (CSU) mielestä uuden keskuksen luomisella on kiire. Hän vetoaa keväällä tapahtuneeseen CDU-poliitikon murhaan Kasselissa sekä synagoga-hyökkäykseen Hallessa. Mainitaan myös äärioikeistolaisen NSU-solun tekemät murhat vuosikymmenen aikana muutama vuosi sitten. Tapausten tekijöiden yhteydestä turvallisuusviranomaisiin ei ole esitetty julkista tietoa, lukuunottamatta julkisuuden esiinnostamat yhteydet suojelupoliisin ja NSU:n kesken. Kasselin tapausta on sanottu ensimmäiseksi poliitikkoon kohdistuneeksi murhaksi sodanjälkeisessä Saksassa.

Poliisin piirissä on kurinpidollisiin toimiin ryhdytty kahdeksassa tapauksessa. Armeijassa oli joulukuun alussa yhden henkilön ”natsiskandaali”, mutta tapaus ei median mukaan ole ainoa. Liittopäivien asianomaisen tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Armin Schusterin (CDU) mukaan yksittäiset tapauksetkin ovat liikaa. Liittopäivät myönsi marraskuussa varat 600 uuteen virkaan tapausten seurantaan suojelupoliisissa ja keskusrikospoliisissa. Suojelupoliisi perusti syksyllä vihjepuhelimen ”RechtsEx” äärioikeistolaisiin kohdistuville ilmiannoille.

Lehdistötilaisuudessa Berliinissä toissapäivänä sisäministeri viittasi väkivaltaan valmiiden äärioikeistolaisten suureen määrään. Puolet henkilöön käyvästä poliittisesti motivoidusta väkivallasta olisi äärioikeiston tekosia. ”NSU:sta alkaneiden kauheiden verijälkien ja Hallen tapauksen jälkeen olemme jälleen huomauttaneet, että arviomme mukaan Saksassa on ainakin 12 000 väkivaltaan valmista äärioikeistolaista”.

Seehofer on aiemmin maininnut, että islamistisia väkivaltaan valmiita henkilöitä olisi yhtä paljon. Lisäksi henkilöön käyvään väkivaltaan valmiita on myös äärivasemmiston piirissä. Virallisten poliisitilastojen mukaan nämä käyvät useammin äärioikeiston kimppuun kuin päinvastoin. Oikeistolainen väkivalta kohdistuu pääasiassa muslimeihin.

Väkivallan määritelmä on tilastoissa sangen lavea, käsittäen mm. vihapuheen sosiaalisessa mediassa, tunnusten käytön, uhkailut, päällekarkaukset, vammauttavan väkivallan sekä henkirikokset, jotka poliittisin motiivein ovat Saksassa hyvin harvinaisia. Mukana määritelmässä ovat myös iskut valtiota, julkisia laitoksia, infrastruktuuria ja yksityisten omaisuutta, ajoneuvoja ym. kohtaan.

Liittopäivien valiokunnan puheenjohtaja Schuster sanoo, että turvallisuusviranomaisten omassa piirissä on paneuduttava epäilyttäviin ilmiöihin voimakkaammin. Kuitenkaan viitteitä ”maanalaisesta armeijasta” tai vastaavista hankkeista ei ole. Kun Saksan turvallisuusviranomainen ja armeija käsittää 200 000 henkilöä, ei voida puhua laajasta ongelmasta, hän sanoo.

Puolustusministeriön oman sisäisen tiedustelupalvelun (MAD) tietojen mukaan on havaittu 30 henkilöä, joiden ”uskollisuus perustuslaille” on vajavainen. Heistä kaksi kolmasosaa luokiteltiin äärioikeistolaisiksi. Poliisin piirissä mainitut kahdeksan tapausta vaikuttavat liittyvän ”Reichsbürger” -nimiseen kansalaistoimintaan. Kyseessä on kirjava joukko ryhmiä, joiden piirissä muun muassa kiistetään Saksan Liittotasavallan legitimeetti ja tahdottaisiin Saksan keisarillisen valtakunnan paluuta. Osa kiistää valtion verotusoikeuden; mukana on myös yksilöanarkistista itsehallintoa tavoittelevia pienryhmiä.

Virkakielto Saksassa

Viehtymyksellä kansalaisten henkilökohtaiseen valvontaan ja ”perustuslakiuskollisuuteen” on Saksassa pitkät perinteet. Vuonna 1972 lisäsi Willy Brandtin johtama demarien ja liberaalien hallitus jo Adenauerin aikoinaan muotoilemaan ja voimassa olleeseen virkakieltolakiin  (Berufsverbot) ns. Radikaalisäännöksen (Radikalenerlass), jonka nojalla ryhdyttiin valvomaan valtion virkoihin hakevien henkilöiden luotettavuutta perustuslain kunnioittamisen kannalta.

Vanhastaan laissa oli säädelty julkiseen virkaan pääsyä tai virassa pysymistä ammattiin sopivuuden kannalta. Niinpä raskaan virheen tehnyt lääkäri ei saanut tai joutui pois julkisesta virasta. Sama koski esimerkiksi asianajajia, joilla oli henkilökohtainen rikostausta. Lasten parissa ei voinut työskennellä henkilö, jolla oli lasten hyväksikäytön taustaa.

Brandtin ratkaisun on sanottu liittyneen idänsopimusten turvaamiseen. Olisi ollut tarkoituksena estää äärioikeistolainen levottomuus. Osavaltioiden pääministerien ja ministerien tehtäväksi tuli estää ”perustuslaille vihamielisiä” henkilöitä pääsemästä julkiseen virkaan. Tämä koski sekä puolueiden jäseniä että erilaisten järjestöjen aktiiveja. Kun Adenauerin aikaan virkakielto oli koskenut lähinnä kommunisteja, tulivat nyt tarkastuksen piiriin mm. sos.dem. opiskelijoiden, Saksan rauhanliiton, vasemmistolaisten juristien, luonnollisesti myös kommunistien opiskelijajärjestön jäsenet.

Brandtin johtama demarien ja liberaalien hallitus peruutti Radikaalisäädöksen valtiollisella tasolla v. 1979. Osavaltioissa noudatettiin vaihtelevaa käytäntöä, joka jatkui yleisesti v. 1985 asti, Baijerissa 1991 saakka. Siellä oli annettu 70-luvun aikana noin 100 virkakieltoa, joista vain 2 kohdistui äärioikeistolaisiin henkilöihin

Vuosina 1972-85 Saksassa tutkittiin 3,5 miljoonan henkilön vakaumus ja uskollisuus ns. vapaudellis-demokraattista perusjärjestystä kohtaan. Virkakiellon sai 1250 enimmäkseen vasemmistolaista opettajaa ja korkeakouluopettajaa. Kurinpitotoimien kohteeksi joutui 2100 henkilöä. Virasta erotettiin 260 henkilöä. Vaikka henkilöt saivat jatkaa ammattinsa harjoittamista, oli monella käytännössä ammattikielto, koska sitä saattoi harjoittaa vain julkisissa viroissa. Natsi-Saksan aikana lain mukaan virkakiellon saanut ei voinut ylipäänsä ammattiaan harjoittaa. Juutalaissäädökset olivat oma asiansa.

Perustuslaille uskollisuutta seurataan tänäkin päivänä aktiivisesti Saksassa. Tutkittavana on voinut olla myös kansanedustajia lähinnä politiikan laidoilta. Aiempi presidentti, itäsaksalainen pastori Joachim Gauck esimerkiksi ilmoitti ennen valintaansa Linken kuultavana ollessaan, että hän hyväksyy suojelupoliisin tarkkailevan vasemmistopuolueen edustajia ja johtajia.

Saksalaista erityisyyttä – kenties erityisiä selvänäkijän kykyjä – osoittaa, että tarkasteltavana ovat laillisten puolueiden jäsenet, myös kansalta valtakirjansa saaneet poliitikot. ”Freiheitliche-demokratische Grundordnung” tarkoittaa ihmisoikeuksien, demokratian pelisääntöjen ja oikeusvaltion kunnioittamista.

Nyt huomio on erityisesti AfD:n politiikkojen mielipiteissä ja toiminnassa. Iskusanat demokratia- ja perustuslakivastaisuudesta ovat ahkerassa käytössä poliittisessa kampittamisessa. Vastustajat käyttävät nimityksiä kursailematta. Thüringenin vaali-iltana vihreiden paikallinen johtaja nimitteli poliittisen vastaleirin johtajaa natsiksi ja rasistiksi. Tutkijoilla on siten töitä myös kunnianloukkausten selvittelyssä.

Lähde mm. DW

  • 60
    Shares