Kulttuuri

”Seinäjoen arabikevät” – luottamuksella tehty dokumentti

Seinäjoen arabikevät. Kuvassa näyttelijät, irakilainen turvapaikanhakija Shihab ja kansallismielinen aktivisti Antti-Jussi Hirsimäki.

Elokuvaosuuskunta Siperian dokumenttielokuva ”Seinäjoen arabikevät” kertoo pakolaiskriisistä kolmen eri näkökulman kautta. Mediassa kohua herättänyt elokuva sai maaliskuun 1. päivänä ensiesityksensä Helsingissä kutsuvierasnäytännössä.

Maaliskuun ensimmäinen päivä Helsingissä esitettiin lehdistölle Elokuvaosuuskunta Siperian dokumentti Seinäjoen Arabikevät. Kyseinen dokumentti oli jo aiemmin ehtinyt herättää jonkinmoista kohua aran aiheensa vuoksi. Yle oli ollut mukana dokumenttiprojektissa, mutta perunut sen esittämisen kanavillaan, sillä dokumentin sisältö ei ollutkaan vastannut Ylen odotuksia. Suomen elokuvasäätiö puolestaan perui dokumentin esittämistä varten tehdyn tilavarauksen, sillä ei hyväksynyt brittiläisen aktivisti Tommy Robinsonin aiottua vierailua tapahtumassa. (Lopulta Robinson ei edes saapunut paikalle terveydellisistä syistä.)

Kansalaisen oli muutenkin tarkoitus tehdä juttu tästä kiinnostavan kuuloisesta dokumentista, mutta valtamedian vetäytyminen teki tehtävästä entistä tärkeämpää. Jälleen kerran valtamedia ja valtavirtaiset instituutiot ovat kieltäytyneet käsittelemästä maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä ja jättäneet sen vaihtoehtoisille medioille.

Tasapuolinen dokumentti

Seinäjoen arabikevät -dokumentti kertoo vuoden 2015 siirtolaisaallosta ja sen jälkivaikutuksista, nimensä mukaisesti lähinnä Seinäjoella. Tapahtuma-aika on muutama vuotta ja sen aikana ehditään esitellä tarinan kolme henkilöä ja heidän näkökulmansa. Seinäjoen vastaanottokeskuksen johtaja, Henrik Mujusen, lisäksi dokumentin päähenkilöitä ovat turvapaikanhakija Shihab sekä maahanmuuttoa vastustava Antti-Jussi Hirsimäki.

Näyttelijät Antti-Jussi Hirsimäki ja Shihab sekä ohjaaja Matti Reinikka. Kuva Jasmina Ollikainen.

Kolmen henkilön kautta dokumentti tulee käsitelleeksi asioita varsin monipuolisesti. Siinä nähdään uutisista tutut kuvat kassien kanssa vaeltavista miesjoukoista ja mielenosoituksista, joissa siniristiliput liehuvat. Mujunen näyttää tekevän parhaansa pitäessään järjestystä yllä vastaanottokeskuksessaan ja tahtoo opettaa sen asukkaille  kunnioitusta niin tosia maahanmuuttajia kuin suomalaisiakin kohtaan. Kempeleessä tapahtunut raiskaus sekä toisaalta vastaanottokeskuksen asukkaiden keskinäiset kiistat saattavat Mujusen hankaliin tilanteisiin. Shihab taas on juuri sellainen hymyilevä mallipakolainen, jollaisia valtamedian uutisjutuissa on usein nähty. Hän on niin sanotusti oikealla asialla, käyttäytyy hyvin ja tekee useaa työtä dokumentin aikana. Hirsimäki puolestaan on suomalaismies, joka on alusta asti huolissaan maahan saapuvista tuntemattomista miehistä. Dokumentin ja tapahtumien edetessä hän aktivoituu ja esiintyy maahanmuuttoa vastustavissa tapahtumissa. Hän ei hyväksy pakolaisten päästämistä kouluihin lasten keskelle. Sittemmin hän pääsee keskustelemaan koulussa esiintyneen Shihabin kanssa. Hirsimäki pohtii myös syntyvyyttä ja perheen merkitystä. Hän ei siis ole vain maahanmuuttoa vastustava hahmo, vaan myös etsii tietoa, yrittää ymmärtää vastapuolta ja on rakastava isä lapsilleen.

Päähenkilöistä saa siis moniulotteisen kuvan. Myös muuten dokumentin kuvaamat osapuolet ja heidän elämänsä esitellään hyvin. Esillä ovat myös suomea opiskelevat naiset ja lumessa leikkivät pakolaislapset. Ainakin vastaanottokeskuksen henkilökunta pääsee osalliseksi niin kutsutuista iloisista ruuanlaittohetkistä. Omat ruokahetkensä on myös makkaraa paistavilla maahanmuuton vastustajilla. Heistä dokumentti kyllä antaa aika stereotyyppisen kuvan. Toisaalta nämä kaljut, mustatakkiset miehet, voi nähdä jonkinlaisena itseironisena kevennyksenä muuten vakavalle aiheelle.

Eräitä asioita dokumentista puuttuu. Näitä ovat voimakkaan maahanmuuttomyönteiset tahot, joita ei näytetä kuin vilaukselta eräässä mielenosoituksessa. Myöskään poliitikkoja, tutkijoita tai muita tunnettuja henkilöitä ei haastatella. Tämä ei ole kuitenkaan mikään vahinko, sillä nämä ihmiset pääsevät mediassa esiin muutenkin tarpeeksi.

Dokumentin ongelma

Mikä siis oli Ylelle liikaa tässä dokumentissa? Ohjaajan mukaan Yle olisi tahtonut vähentää maahanmuuttokriittistä näkökulmaa. Tämä tuskin tarkoittaa Shihabia, joka myöntää että maahanmuuttajien mukana saapuu myös rikollisia ja terroristeja. Tämä asia on jo yleisesti myönnetty jopa Ylellä.

Tavalliset muslimit eivät tavoittele Euroopan islamisoimista, sen sijaan imaamit kyllä haluavat tätä ja tietävät, että muslimien korkean syntyvyyden avulla se voidaan saavuttaa. Tavallisten muslimien kiintymys omaan uskoonsa pakottaa nämä lopulta valitsemaan islamilaisen puolen eurooppalaisissa yhteiskunnissa.

Ohjaajan mukaan Yle olisi siis tahtonut leikata Hirsimäen osuutta. Kyseessä on epäilemättä kohta, jossa tämä haastattelee erästä arabimiestä. Mies esittää selkeän ja tiiviin näkemyksen siitä, mistä islamisaatiossa on kyse. Hänen mukaansa tavalliset muslimit eivät tavoittele Euroopan islamisoimista, sen sijaan imaamit kyllä haluavat tätä ja tietävät, että muslimien korkean syntyvyyden avulla se voidaan saavuttaa. Tavallisten muslimien kiintymys omaan uskoonsa pakottaa nämä lopulta valitsemaan islamilaisen puolen eurooppalaisissa yhteiskunnissa, mies selittää.

Taloudella ja rikollisuuden pelolla maahanmuuttoa voi siis jo kritisoida. Sen sijaan islamisaatiosta ja eurooppalaisten yhteiskuntien perimmäisistä olemuksista puhuminen on ilmeisesti edelleen tabu valtamediassa.

Ohjaajan kommentit
Ohjaaja Matti Reinikka. Kuva Jasmina Ollikainen.

Ohjaaja Matti Reinikka oli ollut jonkin verran esillä jo valtamediassakin, mutta nyt Kansalainen pääsi haastattelemaan häntä. Reinikka kertoi ryhtyneensä tekemään dokumenttiaan alun perin Virossa, mutta siirtyi sitten Tornion rajalle, kun sinne alkoi saapua siirtolaisia. Vuonna 2015 hän siis osui oikeaan aikaan, ja onnistui olemaan ensimmäisenä tämän polttavan aiheen parissa, mikä helpotti rahoituksen saamista. Joitakin vastoinkäymisiäkin Reinikka oli kokenut neljän päähenkilön poistuttua. Kärsivällisyyttä oli siis tarvittu, ohjaaja kuvaili.

Seuraavaksi Reinikka aikoo tehdä dokumentin jostakin aivan muusta, mutta myöntää kiinnostuneensa uskostaan luopuneista muslimeista. Heistä hän mahdollisesti aikoo joskus tehdä dokumentin.

Yleisölle Reinikka kertoi tämän dokumentin tekemisessä tärkeintä olleen osapuolten välille syntynyt luottamus. Erilaisista mielipiteistään ja taustoistaan huolimatta Shihab ja Antti-Jussi Hirsimäki olivat kyenneet keskustelemaan saman pöydän ääressä. Myös vastaanottokeskuksen johtaja Mujunen oli suhtautunut dokumenttityöryhmään luottavaisesti päästäessään nämä kuvaamaan monia tilanteita vastaanottokeskuksen sisällä. Huomionarvoista olikin, ettei mitään osuutta ollut niin sanotusti salakuvattu, vaan turvapaikanhakijoidenkin keskinäiset keskustelut käytiin luontevasti kameran edessä.

 Yleisön mielipiteet

Kommenteista ja eleistä päätellen yleisö piti dokumentista, sieltä kuuluikin myönteisiä kommentteja sekä kysymyksiä. Eräs mies kysyi paikalla olleelta Shihabilta, että kokiko hän itsensä rasistiksi kun oli dokumentissa epäillyt turvapaikanhakijoiden motiiveja. Muuten kommentit kiittelivät dokumenttia monista näkökulmista ja tasapuolisuudesta. Käsiäänestyksellä selvitettiin, ettei kukaan kannattanut sen leikkaamista lyhyemmäksi.

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa