Kotimaa Politiikka

Seksuaalirikokset ovat tehneet digiloikan – pysyykö lainsäädäntö perässä?

Kuva Needpix.com

Uuden lakialoitteen on allekirjoittanut yli 100 kansanedustajaa.

Kokoomuksen kansanedustajat, syyttäjätaustainen Pihla Keto-Huovinen ja poliisitaustainen Marko Kilpi ovat tehneet lakialoitteen, jolla parannetaan lasten rikosoikeudellista suojaa päivittämällä lainsäädäntöä nykyaikaan. Aloitteessa esitetään rikoslain 17 lukuun neljää pykälämuutosta, jotka liittyvät CAM (child abuse material) -materiaalin hallussapitoon ja levittämiseen, sekä näiden rangaistusasteikkoihin. Lakialoitteen on allekirjoittanut jo yli 100 kansanedustajaa.

– Vastikään uutisoitiin jälleen kerran lasten seksuaalisesta hyväksikäyttötapauksesta, jonka poliisi oli tutkinnan kautta paljastanut. Tällaiset teot ovat aina vahvasti vaurioittavia ja ne aiheuttavat aina suurta, pitkäkestoista, useasti koko elämän pituista kärsimystä. Yksikin uhri on liikaa, mutta ikävä kyllä uhreja on aivan liikaa, Keto-Huovinen toteaa.

Koronan myötä lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja häirintä on lisääntynyt internetin välityksellä. Pelastakaa lapset ry:n mukaan nettivihjeet lasten seksuaalisesta häirinnästä ovat moninkertaistuneet korona-aikana. Normaalisti ilmoituksia tulee noin 50 viikossa, nyt niitä tulee 100-200.

– Rikostilastoissa tämä kehitys tulee näkymään vasta myöhemmin. Kuinka paljon on tapauksia, joista ei tiedetä? Suomi on ottanut digiloikan ja se näkyy selvästi myös verkossa tapahtuvissa seksuaalirikoksissa. Lainsäädäntö CAM-materiaalin suhteen on kuitenkin ajalta ennen sosiaalista mediaa, oikeastaan ajalta ennen kunnollista internettiäkään, Kilpi huomauttaa.

Suomessa CAM-materiaaliin liittyvät rangaistukset ovat ylipäätään liian lieviä ja lainsäädäntö on epäloogista. Yhden kuvan tai videon hallussapito on rangaistavaa, mutta levittäminen ei ole. Eli yksi video voi olla, vaikka päivän mittainen ja se voi sisältää kuinka raakaa lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tahansa, mutta sen levittäminen ei ole rangaistavaa.

– Koska rangaistukset ovat lieviä, teot myös vanhenevat nopeasti. Tavallisessa CAM-materiaaliin liittyvässä rikostapauksessa tutkittavaa materiaalia voi olla kymmeniä tuhansia kuvia ja videoita. Yhdenkin tapauksen tutkinta on hyvin vaativaa ja pitkäkestoista, Keto-Huovinen sanoo.

– Rangaistusten tasosta kertoo jotain se, että törkeää tekomuotoa näissä rikoksissa ei ole ollenkaan, vaikka kyse on hyvin vakavia vaurioita aiheuttavasta toiminnasta ja teoista. Tästä löytyy myös yksi merkittävä lainsäädännöllinen puute ja kehityskohta, Kilpi jatkaa.

CAM-materiaaliin liittyvissä rikostutkinnoissa ja takavarikoissa on hyvin usein, käytännössä lähes aina, löydetty myös huomattavia määriä vakavaa, raakaa väkivaltaa sisältäviä kuvia ja videoita, joissa uhreina on pieniä lapsia, jopa vauvoja. Käytännössä aina nämä materiaalit ovat aidoista tilanteista, aidosta väkivallasta, jossa kyse voi olla jopa henkirikoksista.

– Väkivaltamateriaalin hallussapitoa ei ole kriminalisoitu millään tavalla, olkoon se miten raakaa tai aitoa tahansa. On selvää, että CAM-materiaalin ja raa’an väkivaltamateriaalin välillä on tiivis yhteys ja se on otettava myös lainsäädännössä huomioon, Keto-Huovinen toteaa.

– Materiaali on niin raakaa, että sen katselu on vaurioittavaa ja on otettava huomioon, että kummassakin lajissa uhrien kärsimykset ovat valtavia. Näitä materiaaleja valmistetaan myös Suomessa, joten emme ole pelkästään kuluttajan asemassa tässäkään asiassa, Kilpi sanoo.

Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja raakaa väkivaltaa kuvaavat materiaalit ovat rahanarvoista tavaraa ja näiden ympärillä liikkuu paljon rahaa. Jotain tilanteesta kertoo se, että materiaalia käytetään myös kaupankäynnin välineenä. Esimerkiksi anonyymiverkoissa sijaitseviin yhteisöihin pääsystä vaaditaan tuhansien kuvien pääsymaksuja.

– Mitä enemmän me siirrämme elämäämme tietoverkkoihin, sitä enemmän myös rikollisuus siirtyy sinne. On muistettava, että rikollisuus on aina kekseliästä ja nopealiikkeistä. Rikostutkijoiden, syyttäjien ja oikeusasteiden pitää pystyä vastaamaan tähänkin haasteeseen mahdollisimman hyvin. Nykyinen lainsäädäntö ei siihen riittävästi valmiuksia ja mahdollisuuksia anna. Eduskunnan tehtävänä on luoda toimiva pohja oikeudelle toimia. Suomen on oltava turvallinen maa myös tietoverkossa, edustajat päättävät.

  • 61
    Shares