Kotimaa Politiikka

Sinimustan Liikkeen Kuru: ”Haluamme kollektivistiset, nationalistiset ja traditionalistiset näkökulmat osaksi Suomen poliittista järjestelmää”

Kuvakaappaus Youtube.

Uusi puoluehanke, Sinimusta Liike (SML), on saanut alkuvuonna runsaasti julkisuutta. Laajassa haastattelussa liikkeen puheenjohtaja, pitkän linjan nationalisti Tuukka Kuru kertoo, millainen puolueen taustalla oleva ajatusmaailma on.

Tuukka Kuru, olet perusteilla olevan puolueen, Sinimustan Liikkeen puheenjohtaja. Miksi sinä ja muut liikkeessä mukana olijat koitte, että tarvitaan uusi kansallismielinen puolue?

Koen, että tällä hetkellä Suomen poliittiselta kentältä puuttuu puolue, joka kyseenalaistaisi liberaalin ihmiskuvan ja ne liberaalidemokraattiseen järjestelmään sisäänrakennetut ihanteet, joiden mukaan yhteiskunnan ainoa tehtävä on tarjota sen alaisuudessa eläville ihmisille mahdollisimman vaivaton, taloudellisesti yltäkylläinen ja helppo elämä. Meidän mielestämme näiden taloudellisten mittareiden sijasta yhteiskuntaa tulisi arvioida lähtökohtaisesti sen perusteella, kuinka suomalainen se on ja mitkä päätökset edesauttavat kyseisen suomalaisuuden säilymistä.

Jotta Suomi säilyisi myös tulevaisuudessa suomalaisten kansallisena kotina, meidän tulee kasvattaa kansamme kokonaishedelmällisyyttä tukemalla niitä elämäntapoja ja näkemyksiä, jotka edesauttavat tämän päämäärän toteutumista. Meidän tulee myös pyrkiä aktiivisesti vähentämään maassamme jo valmiiksi asuvaa vierasväestöä, sekä estää uusien tulijoiden saapuminen. Tällä hetkellä kaikki muut puolueet hyväksyvät ulkomaalaisten lukumäärän kasvamisen nykyisestä, sillä maahanmuuttopoliittiset tiukennukset koskevat ainoastaan niitä ihmisiä, jotka eivät ole vielä saapuneet maahamme.

Perussuomalaiset ovat tähän asti keränneet suurimman osan kansallismielisten äänistä. Sen lisäksi on ollut pienempiäkin puolueita, jotka ovat keskittyneet maahanmuuton ja EU:n vastustamiseen. Kuinka Sinimusta Liike eroaa näistä muista? Mitkä ovat tärkeimmät erot ja vahvuudet muihin nähden?

Monen aiemman vastaavan pienpuolueen ongelmana on ollut vision puuttuminen, eli kyvyttömyys löytää itselleen sopivaa ekologista lokeroa. Tämän vuoksi ne ovat yrittäneet matkia niitä teemoja, joita perussuomalaisetkin esittävät, mutta ainoastaan pienemmillä resursseilla ja heikommalla ammattitaidolla.

Sinimusta Liike pyrkii tekemään tietoisen pesäeron muista kansallismielisistä puolueista siten, että se asettuu tietoisesti talouspolitiikaltaan keskustavasemmistolaiseksi puolueeksi erotuksena perinteisistä konservatiivipuolueista, sekä vaatii maallemme omaa rahapolitiikkaa, eroa EU:sta sekä keskittämispolitiikan lopettamista. Haluamme palauttaa myös kielikysymyksen osaksi arkipäivän politiikkaa, sekä keskustella niistä identiteettiimme liittyvistä peruskysymyksistä, jotka jäävät usein talouskeskeisen poliittisen keskustelun ulkopuolelle.

Puolueemme yhtenä erityisalueena voidaan pitää asenneilmapiiriin vaikuttamista, sillä pyrimme aktiivisesti muuttamaan politiikan pelikenttää omille arvoillemme paremmin sopivaksi. Haluamme tuoda kollektivistiset, nationalistiset ja traditionalistiset näkökulmat osaksi Suomen poliittista järjestelmää.

Millaisilta ihmisiltä uskot puolueenne saavan kannatusta? Keihin erityisesti pyritte vetoamaan?

Ihmisiltä, jotka ovat menettäneet uskonsa globalisoituvan maailman kykyyn vastata olemassaolomme kannalta oleellisiin kysymyksiin ja ympäristökriisin asettamiin haasteisiin. Vanhoillisilta ja uskonnollisilta toimijoilta, joiden mielestä homouden ja muiden marginaali-ilmiöiden palvonta on mennyt Suomessa liian pitkälle, sekä niiltä, jotka haluavat kasvattaa lapsensa itsenäisessä, turvallisessa ja suomalaisessa Suomessa, joka sijaitsee Euroopan laidalla, arvaamattoman ja hektisen nykymaailman ulkopuolella.

Maahanmuutto ja suomalaiset etnisenä eturyhmänä ovat keskeinen asia teille, mutta puolueohjelmassanne on myös yllättäviä kirjauksia. Aborttia halutaan rajoittaa ja ehkäisy sallia vain perusterveille avioliitossa eläville naisille. Miksi näin? Eikö ehkäisy ja abortti pitäisi sallia nimenomaan sairaille ja naimattomille?

Tällä hetkellä Suomessa tehdään vajaa 10 000 aborttia vuodessa, joista yli 90 % perustuu ns. sosiaalisille syille, joihin eivät siis lukeudu seksuaalirikosten tai insestin uhrit tai äidin kohtaama välitön terveyshaitta. Näistä syntymättömistä lapsista käytännössä suurin osa on valkoisia suomalaisia, sillä suuresta perhekoostaan tunnetut vähemmistöryhmät eivät yleensä tee abortteja uskonnollisista syistä. Abortin helppo saatavuus heikentää todistetusti maan kokonaissyntyvyyttä ja pienentää nuorten ikäluokkien osuutta kokonaisväestöstä. Tällä ns. hauta-arkun muotoisella väestöpyramidilla pyritään usein myöhemmin oikeuttamaan ulkomaalaisten siirtolaisten maahantulo sekä monikulttuurinen yhteiskuntakehitys.

Tuukka Kuru.

Abortti on myös itsessään vakava eettinen dilemma. Erityisen ongelmallisen siitä tekee se, että syntymättömän lapsen elämän mielekkyyttä arvioidaan lähestulkoon aina pelkästään taloudellisten mittareiden tai vanhemmille syntyvän mahdollisen kuormituksen kautta, eikä potentiaalisen lapsen elämää yritetä nähdä itsessään arvokkaana ja suojeltavana asiana.

Nihkeä suhtautuminen hormonaalisen ehkäisyyn perustuu muutamaan pääpointtiin. Ensinnäkin niiden käyttö muuttaa kehon luonnollista toimintaa, jonka mahdollistamana ihmiset saattavat tehdä sen kaltaisia pariutumisvalintoja, joita he eivät välttämättä tekisi raskauden riskin ollessa suurempi. Toisekseen yhdistelmäpillereiden sisältämät hormonit muodostavat ympäristöongelman, jolla on pitkällä aikavälillä vaikutusta vesistöjen eläinkantoihin, jonka lisäksi ne rohkaisevat ihmisiä sen kaltaiseen seksuaalikulttuuriin, jonka keskiössä ei ole enää tulevaisuuden perhe-elämä tai pitkäaikaisen kumppanin löytäminen, vaan hetkittäinen nautinto ilman riskiä seuraamuksista.

Syy, miksi esimerkiksi e-pillerit sallittaisiin hoitomuotona jo valmiiksi vakaissa parisuhteissa oleville naisille, on ilmeinen. Sillä halutaan mahdollistaa perheellisen naisen kontrolli omasta kehostaan sekä valta vaikuttaa siihen, tapahtuuko mahdollinen jälkikasvu perheen henkisen ja taloudellisen kestokyvyn kannalta oikeaan aikaan. Perhepolitiikkamme kannalta on oleellista, että äidit voivat kouluttautua ja pärjätä työelämässä siitä huolimatta, vaikka he aikaistaisivatkin perheen perustamista nykyisestä. Se miten saamme alennettua synnyttäjän keski-ikää nykyisestä yli 30 vuodesta lähemmäksi hedelmällisen iän huippua, on äärimmäisen oleellinen poliittinen kysymys.

Näkemyksenne sananvapaudesta on yllättävä. Ette sallisi täyttä vapautta ja kieltäisitte suomalaisuuden halventamisen. Miten tämä käytännössä toteutuisi? Eikö tämän periaatteen myyminen ole vaikeaa kansallismielisille ja muille potentiaalisille äänestäjille, jotka tähän asti ovat olleet mahdollisimman laajan sananvapauden puolella?

Esittämämme asiat eivät toteutuksellisesti eroa juurikaan nykyisestä lainsäädännöstä, jonka varjolla hyväksytyn ja kielletyn puheen rajoja määritellään päivittäin. Haluamme vain muuttaa tätä nykyistä järjestelmää siten, että sillä pyrittäisiin suojelemaan suomalaisia, eikä tuomitsemaan heitä nationalististen mielipiteiden esittämisestä. Se, mikä oli ennen kiihottamista kansanryhmää vastaan, olisi jatkossa kiihottamista suomalaisuutta vastaan.

Koimme tämän linjauksen toimivaksi, sillä ensinnäkin suurin osa suomalaisista hyväksyy jo nyt mielipiteenvapauden rajoittamisen sen kummemmin protestoimatta, ja toisekseen siksi, koska emme ole sitoutuneet monen liberaalin tavoin ”reiluun peliin”, jossa pyrkisimme antamaan vastustajillemme samat vapaudet kuin meillä itsellämme on. Vastustajamme ei toimi tälläkään hetkellä reilusti, enkä näe mitään syytä sille, miksi meidänkään pitäisi toimia niin.

En myöskään arvosta mielipiteenvapautta sen itsensä vuoksi, sillä en koe olevani liberaali. Mielestäni toiminta, jolla hyökätään avoimesti suomalaisia tai kansallisvaltion ideaa vastaan, on yksiselitteisesti haitallista, ja yhteiskunnalla tulisi olla keinot puuttua siihen.

Vihreyden ja nationalismin yhdistelmä ei ole kovin yleinen, mutta te otatte ohjelmassanne kantaa ympäristöasioihin paljonkin. Mitkä ovat konkreettiset tavoitteet luonnonsuojelun suhteen? Uskotteko, että Vihreistä saattaisi siirtyä väkeä puolueeseenne tai uskotteko, että on olemassa linkolalaisia ekofasisteja, jotka löytäisivät poliittisen kodin puolueestanne?

Ympäristölinjaukset ovat oleellinen osa puolueen ohjelmaa ihan siitäkin syystä, että nähdäksemme suomalainen luonto ja ympäristö yleisesti ovat kansamme jatkuvuuden kannalta kriittisiä suojelunkohteita, jotta suomalaiset voisivat asuttaa tätä maa-aluetta myös seuraavat vuosisadat. Meidän tulee myös hyvissä ajoin varautua fossiilisten polttoaineiden loppumiseen ja pyrkiä luomaan ympäristömme kanssa tasapainossa oleva talousjärjestelmä, joka söisi ainoastaan sen minkä se kykenee itse kasvattamaan, mahdollistaen kuitenkin tulevien suomalaisten sukupolvien syntymisen ja kasvamisen tämän taivaan alla. Nykyinen talousjärjestelmä, jossa ihmiset kuluttavat useita kertoja yli maapallon kantokyvyn, on taasen pitkällä aikavälillä kestämätön.

En usko, että puolueeseemme siirtyisi erityisen paljoa vihreiden jäseniä, sillä vihreitä kiinnostavat enemmänkin identiteettipoliittiset kysymykset kuin todellinen huoli luonnosta, joka tulee hyvin ilmi esimerkiksi siinä, miten vihreät suhtautuvat globaaliin väestöräjähdykseen. Meidän tarkoituksenamme on enemmänkin lisätä ohjelmassamme mainitut ympäristönäkökulmat osaksi jo valmista kansallismielistä ajattelua.

Miten tästä eteenpäin? Ette ehkä ehdi kuntavaaleihin? Mihin vaaleihin tähtäätte ja mitä tavoitteita teillä niissä on?

Ensimmäinen tavoitteemme on saada ministeriöltä hyväksyntä kannattajakorttikeräyksen aloittamiseksi. Sinimustan Liikkeen ensimmäiset vaalit ovat vuoden 2023 eduskuntavaalit, johon mennessä pyrimme saamaan valmiiksi toimivan piiriorganisaation ja aktivistien joukon, jotka muodostavat kyseisissä vaaleissa mahdollisimman täydet ehdokaslistat kaikissa vaalipiireissä (vähintään 150 ehdokasta). Tavoite on kunnianhimoinen, sillä pienpuolueiden ehdokasmäärät ovat perinteisesti jääneet muutamiin kymmeniin ehdokkaisiin, mikä vähentää tuntuvasti niiden houkuttavuutta potentiaalisten äänestäjien silmissä.

Mikäli pienpuolueiden usein kohtaamat alkuvaikeudet saadaan selätettyä ja puolue onnistuu luomaan useiden vuosien aikana itselleen edes jotenkuten uskottavan profiilin, se kykenee saamaan taakseen mahdollisesti noin viiden prosentin kannatuksen, joka toimii ainakin tässä kulttuurillisessa ilmapiirissä aivan ehdottomana ylärajana. Tulevat eduskuntavaalit ovat liikkeemme ensimmäinen todellinen koeponnistus, emmekä ole ainakaan puoluejohdossa asettaneet tavoitteitamme liian korkealle. Tärkeintä tietenkin on se, että saamme kyseisten vaalien kautta näkyvyyttä ja synnytämme kiinnostusta niissä ihmisissä, joilla voi olla tulevaisuudessa kansallismielisten päämääriemme kannalta suurtakin merkitystä.

  • 109
    Shares