Kolumnit

Sipilän hallitus, aktiivimallit ja ”luottamusloikka”

Pitkän ja kihelmöivän jännityksen jälkeen työministeri Jari Lindström (sin) julkaisi aktiivimalli-kakkosen, eli ”omatoimisen työnhaun mallin” keskeisimmät reunaehdot. Kylmää kyytiä on luvassa huomautuksen ja kolmen eri portaan karenssijaksojen merkeissä. Näin sai lopullisen sinettinsä se, mikä on ollut hyvällä syyllä odotettavissa kaiken aikaa: aktiivimallit muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jonka päätarkoitus on leikata kansalaisten työttömyysturvaa.

Hallituksen tavoitteena ei ole missään vaiheessa ollutkaan järjestää kaikille työhaluisille kansalaisille töitä, eikä vähiten siksi, että tämä on tehtävänä yksinkertaisesti mahdoton. Hallitus tietää ja on tiennyt kaiken aikaa vallan mainiosti sen, että Suomessa on kauttaaltaan täysin mahdotonta täyttää kummankin aktiivimallin ehtoja samanaikaisesti ja tämä takaa karenssi-, kurjistamis- ja leikkausautomaatin täydellisen toiminnan.

Korjatkaa ilomielin, jos olen väärässä, mutta ymmrtääkseni karenssi on mahdollista langettaa, vaikka olisi työttömänä työnhakijana täyttänyt edes jonkun aktiivimalli-ykkösen asettamista ehdoista, mutta epäonnistunut työnhaussa. Vastaavasti työttömyysturvaa on mahdollista leikata, vaikka olisit puolestaan toiminut työpaikkoja hakiessasi pilkulleen aktiivimalli-kakkosen mukaisesti, mutta ykkösen ehdot eivät täyttyneet.

Kyseessä on siis täydellinen karenssi-, kurjistamis- ja leikkausautomaatti, joka tahkoaa eliitin kirstuun valuuttaa suoraan köyhien työttömien rokonarpisesta selkänahasta. Mikäli jossain vaiheessa näyttää siltä, että jokin promille kansasta vaikuttaa saavuttavan ilman karensseja täysimääräisen työttömyysturvan kuitenkaan työllistymättä, suunniteltaneen aktiivimalli-kolmonen, joka saattaa olla jotain pakkotyön ja työttömyysturvan takaisinperinnän väliltä.

Huhtikuun alussa, eli heti ensimmäisen kolmen kuukauden mittaisen tarkasteluvälin päätyttyä juhlittiin, kuinka aktiivimallin ehdot oli täyttänyt arviolta 46 % sen hetken työttömistä työnhakijoista. Häpeällisen vähänhän tuo tosiasiassa oli, jos ajattelee, että yli puolet, n. 54 %, ei ollut tähän kyennyt, eikä tähän ole voinut välttämättä vaikuttaa omalla tekemisellään millään tapaa. Tämä viittaa siihen, ettei aktiivimalli välttämättä ole perustuslain mukainen.

Aktiivimallien tavoitteet ovat lyhykäisyydessään seuraavat kaksi:

  1. Repiä kaikkia mahdollisia sosiaaliperusteisia tulonsiirtoja leikkaamalla mahdollisimman paljon lisää valuuttaa valtion kirstuun jaettavaksi kavereille veronkevennyksinä ja
  2. Saada työllisyysaste näennäisesti paremmaksi, sillä karenssissa tai työvoimapoliittisessa haistapaskakoulutuksessa olevia ei enää lasketa virallisesti työttömiksi.

Kaikki juhlapuheet, kuten härskeimpänä Lindströmin esittelemä ”työnhaun räätälöinti” on silkka savuverho. Tällaista terminologiaa käyttämällä pyritään elättelemään työttömissä sokeaa luottamusta herrojaan kohtaan. ”Hallitus ei olekaan unohtanut minua poloista vaan räätälöi (oi, kuinka kuulostaa hienolta) minulle oman etenemispolun kohti unelmatyöpaikkaani, ottaen huomioon yksilölliset tarpeeni!”

Henkilökohtaisen luottamuksen ja henkilökohtaisesti huomioiduksi tulemisen uskotteleminen on yksi markkinoinnin vanhimpia sekä yhä käytetyimpiä kikkoja asiakkaiden saamiseksi ja vakuuttamiseksi.

Omatoimisen työnhaun mallin seuranta vaatii Lindströmin väitteistä huolimatta byrokratiaa, joka ei oikein istu nykyhallituksen vielä jossain vaiheessa julistamaan norminpurkutalkoohenkeen. Millainen virkamiesarmeija TE-toimistoissa ja/tai Kelassa arvioi kunkin työttömän työnhakijan yksilöllisen ja paikkakuntakohtaisen tilanteen, jos alkuperäisestä neljästä kuukausittain haettavasta työpaikasta voidaankin joustaa?

    ”Haettavien työpaikkojen velvoite voi olla pienempi riippuen alueellisesta työtilanteesta, työnhakijaan liittyvistä syistä tai ammattisuojasta.
    Työttömän tulisi hakea paikkoja, joita hänen on realistista saada. Mikäli havaittaisiin ’hakemustehtailua’, työtön menettäisi toistaiseksi mahdollisuutensa valita, mitä työpaikkoja hän hakee.”

Käykö jonnekin sähköiseen palveluun listatut sekä haetut työpaikat ja ennen kaikkea niiden kelpoisuuden tämän nimenomaisen työnhakijan koulutuksen sekä työhistorian valossa läpi luuta, nahkaa ja verta oleva virkailija vai joku tietokonesovellus/-algoritmi?

Kelvottoman, mitättömän ja tarpeettoman työttömän tulee joka tapauksessa hyväksyä se, että hänen joka liikkeestään pidetään kirjaa, hänellä on raportointivelvollisuus kuin ehdonalaisvangilla ja hänen tekemisensä ovat jatkuvasti virkamiesten arvioitavana.

Työtön työnhakija on nyt virallisesti toisen luokan kansalainen – kurja ja surkea loinen –, joka ansaitsee juuri ja juuri tulla pidetyksi hengissä eliitin armeliaasti jakamilla almuilla.

Melkoinen luottamusloikka tämä toden totta onkin. Veikkaan Lindströmin olevan leipääntynyt koko hommaan ja valinneen kyseisen termin huumorintajuisuuttaan, koska jokaisen tulisi vähitellen alkaa ymmärtää henkilökohtaisesta asemastaan riippumatta, että miten tässä on kansan ja eliitin väliselle luottamukselle käynyt.

Tätä kuvaa parhaiten itävaltalainen Felix Baumgartner, joka pitää yhä hallussaan vuonna 2012 tekemäänsä ennätystä korkeimmalta suoritetusta vapaasta pudotuksesta. Tämä tapahtui heliumilla täytetystä pallosta hieman alle 39 kilometrin korkeudesta stratosfääristä. Vauhtia miehellä oli parhaimmillaan yli 1 300 km/h.

Kutakuinkin tällaisen loikan kansalaisten luottamus on valtaapitäviin ottanut.

Erään hyvin tuoreen kansainvälisen vertailun mukaan Suomen kansa on yksi maailman onnellisimmista. Tällä menolla tuosta onnellisuudesta joudutaan puhumaan menneessä aikamuodossa nopeammin kuin uskommekaan.

  • 193
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti