STRATFOR: Euroopan ennuste vuodelle 2017

Euroopalle poliittinen ja taloudellinen epävarmuus ei ole mitään uutta. Jo vuosien ajan kansallisuusaate, ristiriitaiset strategiset aikeet, matala taloudellinen kasvu ja korkea työttömyys ovat ajaneet EU-jäseniä erilleen. Euroalue on nähnyt viimeisen vuosikymmenen aikana sen olemassaoloon kohdistuneita uhkia, jotka ovat liittyneet korkeaan velkaantumisasteeseen, hauraaseen pankkisektoriin ja kasvavaan EU-skeptismiin. Toistaiseksi se on kuitenkin selviytynyt niistä. Vuonna 2017 euroalueen kriisiytyminen saattaa saavuttaa uuden, vaarallisemman tason, kun riskit saavuttavat sen suurimmat poliittiset ja taloudelliset sidosryhmät. Tällöin maanosaa hallitseviin instituutioihin tulee kohdistumaan paljon vakavampia uhkia kuin koskaan aiemmin.



Riski tulee selvimmin esille Italiassa, Ranskassa ja Saksassa. Kansallismieliset liikkeet ovat keränneet voimia vuosien ajan, ja tulevat näyttämään lujuutensa Saksan ja Ranskan – ja mahdollisesti Italian – vaaleissa, jos sen hallitus eroaa ennen vaalikauden päättymistä 2018. Vaikka kansallismieliset eivät voittaisikaan näitä vaaleja, kansallismielisyyden suosio tulee joka tapauksessa vaikuttamaan näiden maiden päättäjiin, edistäen Euroopan unionin poliittista sirpaloitumista, lisäten vaatimuksia itsenäisyyden palauttamisesta kansallisille hallinnoille, ja johtaen jäsenvaltioiden itsenäisiin, yksipuolisiin toimenpiteisiin. Ydinmaiden poliittisten tapahtumien epävarmuus tulee myös lisäämään taloudellisia riskejä, erityisesti pankkisektorilla.

Aivan kuten Euroopan unionin täytyy lähestyä näitä sen sisältä lähtöisin olevia asioita, sen täytyy lähestyä myös uusia sen ulkopuolelta lähtöisin olevia asioita – nimittäin uutta maailman järjestystä, joka alkoi silloin kun Donald Trump tuli valituksi. Kysymykset NATO:n luoman turvallisuuskilven luotettavuudesta, puhumattakaan lähiaikojen terrori-iskuista, tulevat luomaan EU-jäsenille tilaisuuksia turvallisuuden ja puolustuksen uudelleen järjestelemiseksi yhdessä. Kuitenkin kasvava EU-skeptismi ja sisäpoliittiset näkökohdat estävät niitä toteuttamasta talousuudistuksia. Itä-Euroopan maat tulevat keskittymään keskinäiseen bilateraalikauppaan näyttääkseen yhtenäistä rintamaa Venäjän suuntaan.

Epävarma tulevaisuus

Ranskan, Saksan ja Italian – euroalueen kolmen suurimman talouden – tapahtumat vuonna 2017 tulevat vaikuttamaan toisiinsa ja koko rahaliittoon. Ranskan ja Saksan vaalit tulevat laittamaan testiin Ranska-Saksa -liiton, jonka ympärille Euroopan unioni on perustettu, ja Italian taloudellinen kiristys tulee testaamaan koko euroalueen stabiiliutta. Poliittisia jännitteitä syntyy puolestaan Pohjois- ja Etelä-Euroopan välille, joilla on hyvin erilaisia näkemyksiä euroalueen tulevaisuudesta.

Ranska tulee keskittymään ensimmäisten vuoden 2017 kuukausien ajan tulossa oleviin vaaleihin. Tänä aikana väistyvä hallitus ei tule esittelemään minkäänlaisia merkittäviä uudistuksia. Samaa ei voi sanoa uudesta hallinnosta, riippumatta siitä, kuka voittaa. Vaikka suurimmalla osalla ehdokkaista on samankaltainen kanta turvallisuuspolitiikkaan – lähes kaikki kannattavat kovia terrorismin vastaisia ja maahanmuuttoa rajoittavia toimia – heillä on merkittäviä eroja talouspolitiikan saralla. Äänestäjien täytyy päättää, haluavatko he suuntaa joka liberalisoi Ranskan taloutta ja vapauttaa sitä sääntelystä, vai haluavatko he lisätä protektionismia.

Presidentinvaali, joka pidetään kaksiosaisena, huhti-toukokuussa, tulee osoittamaan, että merkittävä määrä äänestäjistä tukee anti-globalisaatiota sekä kansallismielisyyttä. Tämä tulee vaikuttamaan Ranskan liikkeisiin vaikka maltillisempi siipi voittaisikin. Seuraava hallitus todennäköisesti tulee olemaan skeptinen vapaakaupan suhteen ja keskittymään turvallisuuteen ja puolustukseen – ja tukemaan molempien laajentamista EU-tasolla. Presidentin voidaan odottaa esittelevän maahanmuuttoa rajoittavia toimenpiteitä, sekä painostavan Brysseliä laatimaan uudenlaisen Schengen-sopimuksen ja parantamaan Euroopan unionin rajavalvontaa. Seuraava hallitus tulee kritisoimaan Euroopan komissiota, mennen jopa niin pitkälle, että vaatii sitä luopumaan osasta vastuitaan.

Jos maltilliset voittavat, he tulevat vetoamaan euroalueeseen jotta valtaa palautettaisiin sen perustuslaillisille jäsenille (tämä tulee olemaan ristiriidassa Saksan vaatimusten kanssa luoda epäpoliittisempi yhteisvaluutan hallinta). Uusi hallitus tule luultavasti myös luomaan paremmat suhteet Venäjään. Jos kansallismielinen National Front voittaa, Ranskan hallitus luultavasti tulee esittelemään toimenpiteitä ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden rajoittamiseksi koko Euroopan unionin alueella. Voidaan myös odottaa ilmoitusta suunnitelmista järjestää kansanäänestys Ranskan Euroopan unionin jäsenyydestä.

Tässä on näkyvillä Euroopan unionin ongelma: unionin hajoamisprosessi on ollut käynnissä useiden vuosien ajan, mutta ilman Ranskaa – perustajajäsentä, jonka liitto Saksan kanssa oli pohja unionin perustamiselle – sen hajaannus on luultavasti peruuttamaton. Seurauksena olevan kriisin vuoksi, unioni sirpaloituisi pienempiin alueellisin ryhmittymiin. Epäilyt euroalueen tulevaisuudesta liipaisisivat paon Etelä-Euroopan pankeista, mikä puolestaan jouduttaisi rahaliiton romahtamista.

STRATFOR:
Strategic Forecasting, Inc., yleisesti tunnettu lyhenteellä Stratfor, on yksityinen, yhdysvaltalainen tiedusteluyhtiö. Stratforin perusti George Friedman 1996 Austinissa Texasissa. Stratfor tuottaa asiakkailleen tausta-aineistoa turvallisuuden arviointiin. Yhtiö julkaisee lisäksi uutiskirjeitä ja -videoita, jotka on tarkoitettu suurelle yleisölle. Stratfor on poliittisesti ja ideologisesti sitoutumaton.

Syksyllä edessä olevien vaalien alla Saksa yrittää pitää Euroopan unionin yhtenäisenä. Se tulee kuitenkin olemaan Berliinille vaikeaa. Vallassa olevan koalition jäsenet, keskusta-oikeisto ja keskusta-vasemmisto, tulevat yrittämään muista erottumista ennen vaalia. Tänä aikana Berliinin hallitus tulee välttämään kaikkia merkittäviä EU:a koskevia päätöksiä. EU-jäsenten ristiriitaiset kansalliset etunäkökohdat tekevät EU-reformia koskevan konsensuksen löytämisen vaikeaksi (yksi harvoista alueista, missä Saksan ja EU-kumppanien kesken vallitsee jonkinasteinen yhteisymmärrys, on puolustus ja turvallisuus).

Merkittäviä EU-uudistuksia taloudellisella sektorilla ei ole odotettavissa. Saksa ja sen pohjoiset naapurit ovat vielä enemmän ristiriidassa etelän kanssa kuin tavallisesti siitä, kuinka euroaluetta tulisi hallita, mikä puolestaan tulee aiheuttamaan poliittisia paineita vaalien ajalle. Berliinissä hallitus pysyy skeptisenä Kreikan velkojen anteeksiantamiselle ja euroalueen jäsenten alijäämätavoitteista lipsumiselle. Saksa todennäköisesti joutuu törmäyskurssille Euroopan keskuspankin (EKP) kanssa, jos setelirahoituksen kannattavuus jatkaa heikkenemistään. Saksa ja sen pohjoiset naapurit tulevat puhumaan elvytysohjelman lakkauttamisen puolesta, vaikkakin EKP jatkuvasti heikentyneen taloustilanteen valossa voi vastustaa kaikkia sen suuntaisia yrityksiä.

Turvallisuus ja maahanmuutto tulevat olemaan selkeästi esillä Saksan vaalikampanjoissa. Vaaleissa tullaan näkemään, että saksalaiset äänestäjät ovat halukkaita tukemaan oikean ja vasemman laidan pienpuolueita. Tästä luultavasti tulee seuraamaan entistä jakaantuneempi parlamentti ja vaikeat liittoutumisneuvottelut. Vaikka kansallismieliset saattavat menestyä riittävän hyvin saadakseen edustajia lainsäädäntöelimeen, heidät voidaan sulkea ulos liittoutumisneuvotteluista.

Jos jokin pakottaisi Saksan ottamaan määräävämmän roolin Euroopan unionissa, olisi se voitto euroskeptisille voimille Ranskassa ja Italiassa. Jos niin tapahtuu, Berliini voisi yrittää pelastaa unionin saavuttamalla yhteisymmärryksen EU:n kapinallishallintojen kanssa EU:n vaatimista sisäisistä uudistuksista. Berliinin hallinto kuitenkin voisi suojata itsensä tekemällä suunnitelmat alueellisten liittolaistensa kanssa Euroopan unionin ja euroalueen hajoamisen varalta.

Italiassa poliittinen epävarmuus, matala talouskasvu ja korkea lainataso, nostattaa taas kerran kysymyksiä euroalueen kolmanneksi suurimman maan – ja koko rahaliiton – tulevaisuudesta. Italian väliaikainen hallitus tulee olemaan heikko, ja aikaistetut vaalit ovat luultavat. Riippumatta siitä kuka on vallassa, Italian hallitus tulee vaatimaan joustavia taloudellisia tavoitteita ja solidaarisuutta muilta EU-jäsenmailta siirtolaisongelman ratkaisemisessa. Roomassa hallitus tulee olemaan myös valmis toimimaan yksipuoleisesti ja kritisoimaan Euroopan unionia sen tavoitteiden saavuttamisen suhteen.

Jos Italia pitää aikaistetut vaalit, pelko eliitinvastaisten voimien voitosta haavoittaisi Italian pankkeja, nostaisi lainarahan hintaa ja muodostaisi painetta euroa kohtaan. EU-skeptisten voitto kääntäisi Italian törmäyskurssille Euroopan unionin kanssa. Saksan ja EU-instituutioiden ensimmäinen reaktio olisi Italian hallinnon sopeuttamisyritykset ja sen EU-jäsenyttä koskevan kansanäänestyksen estäminen. Pitkällä tähtäimellä sellaista kansanäänestystä tulee olemaan vaikea välttää. Siksi Italia tulee olemaan vuonna 2017 yksi valuutta-alueen suurimmista riskeistä.

Alankomaat, yksi euroalueen hyvinvoivimmista maista ja tärkeimmistä pelureista Pohjois-Euroopassa, järjestää parlamenttivaalit maaliskuussa. Kuten muissakin euroalueen maissa, EU-skeptisyydellä ja maahanmuuton vastaisilla voimilla tulee olemaan huomattava rooli, osoittaen että tyytymättömyys nykytilaan on voimakas. Jopa siinä todennäköisessä tapauksessa, että EU-skeptiset eivät saavuttaisi valtaa, heidän vaikutuksensa pakottaa Hollannin hallituksen yhä EU-kriittisemmäksi, vastustamaan maanosan integraation syventämistä sekä kritisoimaan yhdessä muiden Pohjois-Euroopan maiden kanssa Etelä-Euroopan tapahtumia. Jos Ranskan ja Italian tapahtumat romahduttavat euroalueen, Alankomaat reagoisi jatkamalla työtä Saksan ja muiden Pohjois-Euroopan maiden kanssa.

Muualla, Euroopan reuna-alueilla, Espanjan vähemmistöhallituksen tulee olemaan pakko neuvotella opposition kanssa lainsäädännöstä, mikä tulee johtamaan monimutkaiseen päätöksentekoprosessiin, ja tulee luomaan paineita peruuttaa talouskriisin pahimpana aikana esiteltyjä uudistuksia. Katalonian hallitus tulee jatkamaan itsenäistymispyrkimyksiään haastamalla Madridin joissakin asioissa, jättäen sen huomiotta toisissa, mutta neuvotellen Madridin kanssa aina tarpeen mukaan.

Vaikka neuvottelut Madridin ja Katalonian välisten jännitteiden vähentämiseksi toteutuisivatkin, keskushallinto ei tule sallimaan itsenäistymistä koskevaa kansanäänestystä, mutta Katalonia ei tule hylkäämään ajatusta kansanäänestyksen järjestämisestä. Jännitteet tulevat säilymään korkeina vuonna 2017, mutta Katalonia ei tule kuitenkaan kuluvan vuoden aikana julistautumaan yksipuolisesti itsenäiseksi.

Kreikassa hallitus tulee jatkamaan luotottajiensa painostamista velkahelpotuksiin, mutta Saksan vaalien vuoksi asiassa tulee tapahtumaan vain vähän etenemistä, jos lainkaan. Velkahelpotusneuvottelujen siirtyessä väliaikaisesti syrjään, Ateena tulee vaatimaan alempia tavoitteita budjetin ylijäämälle ja tulee torjumaan lisäleikkaukset. Ateenan ja sen luotottajien suhteet tulevat olemaan jännitteiset, mutta kompromisseille pitäisi löytyä tilaa. Kreikan hallituksen ero on mahdollinen, joskin epätodennäköinen, ottaen huomioon että maan oppositiovoimien orastava nousu tekee aikaistettujen vaalien lopputuloksen epävarmaksi – eikä hallitsevilla puolueilla ole mitään takeita vallan palautumisesta niille.

Brexit

Vuonna 2017 keskustelu UK:ssa ei tule koskemaan sitä, pitäisikö Brexitin tapahtua vai ei, vaan sitä, kuinka sen tulisi tapahtua. Britannian hallituksen jakaa kysymys siitä, kuinka edetä neuvotteluissa Euroopan unionin kanssa, ja parlamentti tulee vaatimaan laajempaa sananvaltaa prosessissa. Aihe tulee luomaan jatkuvan ennenaikaisten vaalien uhan, mutta vaikka sellaiset tulisivatkin eteen, ne korkeintaan viivästäisivät Brexitiä, eivät muuttaisi suuntaa. Hallitus ja parlamentti tulevat kuitenkin lopulta saavuttamaan yhteisymmärryksen, ja UK tulee antamaan muodollisen ilmoituksen Euroopan unionin jättämisestä.

Kun neuvottelut alkavat, UK tulee vauhdittamaan kokonaisvaltaista kauppasopimusta, joka tulee kattamaan niin monia tuotteita ja palveluja kuin mahdollista – mukaanlukien maan itsenäisempi päätöksenteko maahanmuuttoa koskevissa asioissa. Sopimus tultaisiin toteuttamaan joko allekirjoittamalla vapaakauppasopimus Euroopan unionin kanssa, tai sopimalla Britannian jäsenyys Euroopan tulliunionissa, jossa jäsenvaltiot sopivat yhteisen ulkoisen tullitariffin. Osana neuvotteluja tulee luultavasti olemaan myös siirtymäkauden sopimus, jolla Lontoo ostaisi lisäaikaa neuvotteluille pysyvistä ratkaisuista. Lontoo ja Euroopan unioni tulevat myös neuvottelemaan UK:n irtautumisehdot, sisältäen EU-budjettiin liittyvät sitoumukset, Britannian kansalaisten statuksen Euroopan unionissa sekä EU:n kansalaisten statuksen Britanniassa. Näiden asioiden suuruusluokan sekä Ranskan ja Saksan vaalien merkityksen huomioiden, useat tärkeimmistä päätöksistä tullaan tekemään aikaisintaan vuonna 2018.

Jakaantunut Eurooppa

Keski- ja Itä-Euroopan maat tulevat suojaamaan itsensä siltä, minkä ne näkevät mahdollisena venäläisenä agressiona – ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa ympäröivältä epävarmuudelta. Ensimmäisenä nousee esille Puola, joka tulee yrittämään poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen yhteistyön syventämistä naapureidensa kanssa. Se tulee myös tukemaan Ukrainan hallintoa poliittisesti ja taloudellisesti, ja tulee lobbaamaan läntisiä EU:n jäsenmaita yhteisen tiukan asenteen puolesta kannattamalla Venäjälle asetettuja sanktioita, kasvattamalla sotilasmenoja, tukemalla Ukrainaa jne. – toimenpiteitä, joita Baltian maat ja Ruotsi luultavasti tulevat tukemaan. Epävarmuuden vallitessa Trumpin hallinnon suhteen, hallitus tulee silti pyrkimään hyvien suhteiden ylläpitämiseen Valkoisen talon kanssa, jatkaen alueella vallitsevan pysyvän NATO-läsnäolon tukemista.

Kaikki maat eivät suinkaan reagoi samoin tähän uuteen geopoliittiseen ympäristöön. Esimerkiksi Unkarilla ja Slovakialla ei ole vastaavaa kiireen tuntua Venäjään liittyen kuin Puolalla, joten näiden osallistuminen ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin saattaa olla hillitympää.

Moskovan yritykset käyttää hyväkseen Euroopan unionin jakautumista tulee rasittamaan Saksan ja Venäjän välisiä suhteita. Saksa yrittää jatkossakin pitää kiinni Venäjä-pakotteista, mutta tulee kohtaamaan vastustusta joidenkin EU-jäsenmaiden taholta, jotka saattavat alkaa luomaan parempia suhteita Venäjän kanssa. Saksa tulee myös edistämään puolustus- ja turvallisuusyhteistyötä NATO:n ja Venäjän aiheuttamien epävarmuustekijöiden vuoksi. Saksan hallitus tukee myös jatkossa Ukrainaa poliittisesti ja taloudellisesti, mutta ei sotilaallisesti.

Venäjä tulee käyttämään hyväkseen Euroopan unionin jakautuneisuutta osoittamalla tukensa maanosan euroskeptisille puolueille ja etsimällä yhteistyömahdollisuuksia Euroopan unionin ystävällismielisten hallitusten kanssa. Jotkut maat, kuten Italia, Ranska ja Itävalta, tulevat puhumaan parempien Venäjä-suhteiden puolesta, mikä puolestaan antaa Venäjälle paremmat mahdollisuudet Euroopan unionin asettamien sanktioiden murtamiseen. Jonkinasteinen sanktioiden lieventäminen Euroopan unionin taholta ennen vuoden päättymistä on todennäköistä.

Siirtolaisuuden pysäyttäminen sen lähteille

On vain rajallinen määrä toimenpiteitä, joihin EU:n jäsenvaltiot voivat ryhtyä padotakseen siirtolaisvirran vuonna 2017. Välimeren reitillä, Bryssel yrittää estää siirtolaisia lähtemästä Afrikasta tekemällä lähtömaiden kanssa yhteistyötä, ja työstämällä keinoja ensisijaisten läpikulkuvaltioiden kanssa. Kuitenkin Afrikan siirtolaisten reittien katkaisemisen vaikeus ja Libyan toimivan hallinnon puuttuminen rajoittavat Euroopan unionin kykyä pysäyttää keskisen Välimeren ihmisvirta.

Lähi-idän ja Afrikan siirtolaisten sisääntuloreitit Eurooppaan Välimerellä

Itäisen Välimeren reitillä Euroopan unioni tulee pitämään keskustelukanavat Turkin kanssa avoimena, huolimatta poliittisista ristiriidoista Ankaran kanssa. Euroopan vaalit ja sisäinen jakautuminen kuitenkin tulee estämään Turkille annettavat myönnytykset, eritoten Turkin kansalaisten viisumivapauden. Pieni aikaikkuna asialle tulee olemaan avoinna vuoden ensimmäisinä kuukausina, mutta jos asiassa ei tapahtu etenemistä ennen Euroopan vaalikauden alkamista maaliskuussa, keskustelut tulevat lykkääntymään ensi vuodelle. Sopimukset vähemmän polemiikkia herättävillä alueilla, kuten kaupan ja rahoituksen sektoreilla, tulevat olemaan jotensakin helpompia saavuttaa.

Tietoisena ulkoisten kumppaniensa epäluotettavuudesta, EU-jäsenet tulevat suojaamaan itsensä niin pitkälle kuin mahdollista. Ne tulevat kiristämään kansallisia maahanmuuttolakejaan, lisäämään karkotuksia, ja yrittämään saada siirtolaiset olemaan saapumatta ollenkaan. Euroopan unioni voi edelleen tiukentaa rajavalvontaansa, mutta kiivasta keskustelua – erityisesti saapumismaiden (kuten Kreikka ja Italia) ja kohdemaiden (Pohjois-Eurooppa) välillä – tulee jatkuvasti herättämään Brysselin kyvyttömyys yhtenäisen siirtolaispolitiikan laatimiseen.

2017 Annual Forecast: Europe is republished with permission of Stratfor.”

Jakoa

Kommentit

Kommenttia