Kulttuuri

Suomalaista olutta ennen ja nyt

Suomalaisen olutkulttuurin jäljillä (2021) on Kalevi Leppäsen kirjoittama ja Vastapainon kustantama teos, joka nimensä mukaisesti jäljittää suomalaista olutkulttuuria ja tekeekin sen useammasta näkökulmasta. Aihe on mielenkiintoinen ja sopivan omaperäinen. Oluthan on suhteellisen tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja sillä on tosiaan pitkä historia, mutta sitä ei käsittääkseni ole tutkittu paljoa. Ainakaan samantapaista teosta ei ole tullut vastaan.

Leppänen tietää mistä kirjoittaa. Hän on itse olutharrastaja ja myös pitänyt oluthuonetta nimeltä OpusK. Hän tuntee sekä oluen valmistusprosessit että työn asiakkaiden parissa. Historian tuntemuksen ja teoreettisen osaamisen lisäksi hänellä on oluthuoneen pidosta omakohtaista kosketusta. Niinpä hän osaa kertoa yksityiskohtaisesti esimerkiksi tilanteista asiakkaiden kanssa. Lisäksi hänellä on näkemystä oluthuoneen markkinoinnista. Itse hän keksi yhdistää kirjojen lukemisen oluen juomiseen.

Leppäsen teos etenee osittain teemoittain, osittain kronologisesti. Tämä on luultavasti hyvä ratkaisu, sillä useimpia lukijoita todennäköisesti kiinnostaa juuri keskiolutbaarien vaihtuminen pienpanimoiksi, onhan se lähihistoriaa ja aikaa johon moni voi samaistua. Henkilökohtaisesti olen kiinnostunut muinaisemmasta olutkulttuurista, mutta siitäkin kirja onneksi osaa kertoa. Olueen liittyvät vanhat runot tuovat tekstiin vaihtelua ja elävyyttä. Eräänlainen punainen lanka kirjassa on olutkulttuurin vapautuminen ja monipuolistuminen, mitä itse kirjailijakin selvästi kannattaa.

Aikaan sidottujen asioiden lisäksi Leppänen kertoo eri olutlaaduista asiantuntevasti. Hän osaa myös kertoa oluen valmistuksesta yksityiskohtaisesti. Valmistusprosesseja kuvaillaan siellä täällä, mutta varsinaista reseptin muotoon kirjoitettua ohjetta ei ole, mikä olisi kyllä ollut hauska lisä.

Suomalaisen olutkulttuurin jäljillä on kirjoitettu innolla ja aihe on kirjoittajalleen selvästi hyvin rakas. Enimmäkseen kirja eteneekin selkeästi ja sopivan kronologisesti, vaikka loppua kohden ehkä hieman poukkoilee kun viimeisille sivuille on ympätty kaikenlaisia huomioita muun muassa kaljan ja oluen eroista. Tästä jää mielikuva, että kirjoittaja on joutunut puristamaan suhteellisen ohueen teokseen aiheen, josta olisi halunnut kirjoittaa enemmänkin. Oluesta voisi tosiaan kirjoittaa pidemmänkin kirjan, varsinkin jos teoksen vielä kuvittaisi.

Parhaiten Leppäsen teos sopii muille olutharrastajille sekä erityisesti sellaisille, jotka suunnittelevat oman oluthuoneen avaamista. Mutta on kirjalla annettavaa muillekin. Vaikka Leppänen tietenkin itse kannattaa oluen juomista ja uskoo vapauteen asian suhteen, muistuttaa kirja myös kohtuuden merkityksestä ottaessaan esiin jo 1600-luvulla esitetyn viisauden siitä kuinka kolme tuopillista on sopiva määrä eikä enempää kannata ottaa iloa pilaamaan. Se lienee erittäin käyttökelpoinen periaate yhdelle jos toiselle nykyajan ihmisellekin.

Tilaa
Ilmoita
guest
25 Kommenttia
Uusin
Vanhin Äänestetyin
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
Ilkka Forsten

Aikoinaan kun olemme ruotsivallan alamaisia, säädettiin laissa että osan verotuksesta sai periä viljana. Tällöin ei kuitenkaan saanut ottaa niin paljon viljaa ettei sitä olisi jäänyt talon väelle oluenpanoon…Voi niitä aikoja.

Nyt saa ottaa tuhkatkin pesästä ja viedä vaikka koko pesän ja lahjoittaa sen ambomaalle kehitysmaa-apuna.

John Quiman

Ovat ajat muuttuneet. Jos lompsassasi on nykymaailmassa muutakin kuin pölyt, ne kuuluvat valtiolle. Sitten vielä päivitellään muinaisten aikojen veronkeruun raakuutta.

Kaino-Vieno Huttunen

On vain kolmentyyppistä olutta: liikaa juotua, maltillisesti juotua ja kaupan hyllyyn jätettyä. Liikaa juodusta tulee rytmihäiriöitä, maltillisesti juodusta naula päähään ja kissanpaskan maku suuhun. Olen päätynyt siihen, että parasta olut on kaupan hyllyssä.

Ilkka Forsten

KAIKKI MIKÄ ON OLUTTA, ON MENNYTTÄ…

John Quiman

Joskus 60-luvulla syntyi sellainenkin lausahdus juhlakäyttöön, että ”lisää viinaa, joku liikkuu”.

John Quiman

Liittyy tavalla tai toisella olutkulttuuriin, luulisin, muunnos sananlaskusta:

”Se on olutta, mikä on mennyttä.”

Kip pis

Kiitos päivän nauruista!

Sampo Maa

Kovasti olen kyllä elämäni varrella olutta yrittänyt juoda, mutta ei siitä koskaan ole tullut oikein mitään. Saa vain vatsan pinkeäksi. Ja kun vatsaa alkaa pingottaa, sitten ei enää olekaan mukavaa. Tavallaan sama juttu viinin kanssa. Se alkaa ällöttää ja väsyttää aika äkkiä. Mutta viina. Se kihahtaa päähän ennen kuin vatsa huomaa yhtään mitään. Koskenkorvaa on kyllä tullut kilisteltyä liiankin kanssa.

John Quiman

Minä puolestani sain joitakin vuosikymmeniä sitten kesken juoman nauttimisen sellaisen välähdyksen, että eihän tällaista voi juoda, sehän menee päähän. Siihen loppui alkoholijuomien käyttö. Älynväläys tuli ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta, täysin ennakoimatta. Kokeilin jonkin ajan päästä juoda paukkua, mutta se sai minut voimaan pahoin, joten siihen siten jäi sellaiset nautiskelut. En vieläkään tiedä miten se tuli, enkä ole kuullut kenenkään kertovan mitään vastaavaa, että keho alkoi vaan sanoa, että ei tätä.

Sampo Maa

No siinäpä se. Alkoholia juodaan siksi, että se menee päähän. Kaikenlainen kulttuurifiilistely alkoholin ympärillä on minulle aina tuntunut teennäiseltä. Jutussa yhdistetään olut ja kirjojen lukeminen. Ja varmasti ON ihmisiä jotka juovat olutta lukiessaan kirjoja. Aivan kuten ON ihmisiä jotka joskus, hyvän ruoan kera ja hyvässä seurassa, kynttilänvalossa, nauttivat yhden lasillisen viiniä. Sellaisia ihmisiä ei vain ole kovin paljoa. Yleensä ihmiset juovat alkoholia siksi, että se menee päähän.

John Quiman

Nuorena minulle kaveri selittivät, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Myöhemmin ymmärsin, että viinan tuoma ilo on teeskentelyä.

Jotkut tosiaan nauttivat muutaman tipan silloin tällöin. Joillakin tulee muutaman päivän putkia. Noiden välimaastoon taitavat useimmat sijoittua.

Minua ei häiritse se, että toiset juo, kunhan ei ole pakko olla paikalla 😀

Silti olen sitä mieltä, että alkoholista pois erikoisverot ja kaikki vapaasti kauppoihin. Myös tupakoista pitäisi ottaa erikoisverot pois ja laittaa kaikki esille, kuten oli ennenkin. Nämä rajoitukset ovat vain holhoamista ja sikäli kansalaisten itsenäisyyttä loukkaavia. Taustalla on valtion himo siirtää rahasi poliitikkojen käyttöön.

Ilkka Forsten

Irlantilaiset sanovat ettei se ole edes mies ellei nojaa ränniin valomerkin jälkeen.. Samaan aikaan meille kerrotaan valistus-seuran suulla että vain suomalaiset ovat humalahakuisia juojia.

Kata

Mie oon niin tylsä ko en juo mitään.Yritin toki nuorena mutta en tiennyt että carillo voi tuota…auttaa menettämään muistinsa joten kun heräsin kotona(kävellyt pitkän matkan talvella,en muista…) vessassa,pää pöntössä,naama mustana ja vielä iltapäivällä tein kuolemaa niin päätin ettei oo mun juttu tää nautiskelu omg…no pari kertaa silti yritin,sama juttu ja yleensä mun luultiin silti olevan eniten humalassa kun en ottanu mitään ja ajoin sitte autolla kotiin vaikka porukka kielsi ettei päissään saa ajaa hahaaaa..voi nuoruus.
Ehkä pari olutta,pikkutölkki,saunan jälkeen/vuosi…mutta viineistä en ymmärrä mitään enkä aio edes yrittää.Ihmisten picnicit ja viinit mukana..mie vaan että ei millään…olkoon miten hienoa tahansa.
Vissy riittää… 😀
Tupakointikin loppui 22.11.2007 klo 23.11… kun se ”jumalainen ääni” sanoi päässäni että ei tässä ole mitään järkeä…näin puoleksi poltetut tumpit tuhkakupissa..niin tumppasin ja ei se loppujen lopuksi ollut yhtään vaikeaa.Enemmän tai vähemmän tuli poltettua nuoruusvuosista asti mutta aamusavuja ei ikinä! 😀

Ilkka Forsten

Lapsuudenystäväni Isä oli kunnon savuttaja. Kiskoi kolme askia päivässä kunnes lääkäri kuunteli palkeita ja pumppua todeten, että lopeta nyt se kärssääminen.. Ja kas, hän lopetti tupakan polton mutta siirtyi sikaareihin, ja poltti niitä yhtä paljon kunnes aortta repesi ja kaput tuli kuin salama kirkaalta taivaalta. Mikä on tarinan opetus ? Olisi pitänyt polttaa piippua..

Kata

OMG….Sepäs oli tarina.No kuitenkin työpaikan tupakkahuoneessa oli parhaat jutut ja nauru raikasi…ehkä siksi sinne meni…ja oli polttavinaan. 😀

Ilkka Forsten

Kehon kieli onkin voimakas vaikuttaja.

Terhomatti Hämeenkorpi

Sama juttu täälläkin ja sama havainto: Olut pöhnäyttää ja viini – no, se nyt on vain viiniä! Mutta kossupaukku tai pari, niin kilahtaa ja mukavasti kihahtaa! On tullut napsautettua liiankin kanssa vuosikymmenien mittaan ja tänään olen tehnyt viimeisimmän lopettamislupaukseni…

Ilkka Forsten

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

John Quiman

Lopettamisesta puheenollen, tosin tupakoinnin lopettamisesta, Kari Suomalainen sanoi, että ”tupakoinnin lopettaminen on helppoa, minäkin olen lopettanut tuhansia kertoja”.

Viimeksi muokattu 2 kuukautta sitten by John Quiman
Kata

😀 Muistan tämän!

Ilkka Forsten

Juot siis ainoastaan laadukkaita kotimaisia valkoviiniä kuten Koskenkorva. Onnittelut tästä valinnasta, sillä viinit ovatkin alunperin ruumiinpesuvesiä, ja olut, etenkin se peltimansikka ( punainen tölkki ) on sitä ihteään jo panimolta tullessa.

Viimeksi muokattu 2 kuukautta sitten by Ilkka Forsten
Sampo Maa

Kiitos, mutta taisi kuitenkin olla vatsani joka sen valinnan teki. Huomasin heti 18-vuotiaana, että kolme kossuvissyä uppoaa paljon vaivattomammin kuin tynnyrillinen olutta. Kaverit kokivat toisin. Heille keskarituoppi oli parasta mitä on. Selittivät, että kun juo keskaria siinä on sitten juotavaa koko illaksi, voi juoda paljon. Ajattelin, että joo, onhan tuossa kieltämättä järkeä, mutta ihmettelin aina, että minne ne sen kaiken oikein kaatavat. Siis, eihän niillä mitään kaljamahaa ollut, nuorilla pojilla, mutta kaatoivat keskaria kitaansa litrakaupalla. Itsellä taas alkoi vatsa pingottaa parin tuopin jälkeen. Silti, kukin tyylillään, eipä siinä muuta. Jos olut uppoaa hyvin, niin hyvä. 18 täytin vuonna 1986, ja silloin ZZ Top soi ja kukin joi mitä joi.

John Quiman

Viinejä voi käyttää kastikkeisiin ihan menestyksekkäästi, mutta epäilen, että tuo kossu ei toisi kulinaarista iloa elämälle kastikkeessa.

Sampo Maa

No miksei sitä kossua voisi vähän lirauttaa salaattikastikkeeseen. En tosin ole kokeillut, mutta nyt kun ajattelen, että etikkaa ja sitruunaa ja kossua, miksei, siitähän saataisiin raikas salaatti.

John Quiman

Makuasia. Käytän myös rommia ja konjakkia leipomiseen, mutta en kossua 🙂

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa