Kolumnit

Suomalaisten syntyvyys tulee jatkamaan laskuaan

Suomalaisten alhainen syntyvyys sekä sen negatiivinen vaikutus maamme kokonaisväestön lähitulevaisuuden kehitykseen puhuttaa jatkuvasti sekä aivan viime päiviä myöten, ja asiaan pyritään hakemaan erilaisia ratkaisumalleja. Valitettavasti ongelman todellista luonnetta ei olla vieläkään saatu hahmotettua saati hyväksyttyä: nimittäin sitä, että perimmäinen ongelma on mahdotonta ratkaista.

Individualismi on lopullisesti syrjäyttänyt perhekeskeisyyden hegemonia-aseman. Ihmiset eivät enää ajattele mm. sellaista ennen vanhaan arvossa pidettyä asiaa kuin sukulinjan jatkamista. Yhä suuremmalle määrälle nuoria aikuisia tärkeintä on kouluttautuminen, tätä elämänvaihetta seuraava työuran luonti ja harrastukset sekä niihin keskittyminen.

Ongelma johtuu osittain elinkeinon hankinnasta, eli rahasta, eli fyrkasta, eli pätäkästä.

Toisinaan ehdotetut synnytyspalkkiot eivät tulisi toteutuessaankaan vaikuttamaan asiaan millään tavalla, koska lisääntymishaluttomuus johtuu suurimmaksi osaksi juuri yksilökeskeisestä maailmankatsomuksesta, jota ei ole mahdollista korjata minkäänlaisella valtiovallan interventiolla.

Ongelma kumpuaa osittain siitä, että jo aivan ensimmäinenkin askel itseä miellyttävään työelämään edellyttää aiempaa korkeampitasoista, eli enemmän nuoruusvuosia nielevää kouluttautumista. Tässäkin on toki alakohtaisia poikkeuksia, mutta niitä pidetään yleisesti ottaen vähempiarvoisina matalapalkka-aloina, joilla toimiminen nähdään heikkona statuksena, eli kielteisenä vaikutuksena kunkin omaan sosiaaliseen markkina-arvoon.

Yhä itsetietoisemmat sekä kunnianhimoisemmat nuoret haluaisivat karrikoidusti olla jotain merkityksellisempää kuin lattianlakaisijoita, vaikka kiistaton tosiasia on se, etteivät lattiat tule lakaistuiksi itsestään, ts. ilman tekijöitä. Lopputuloksena on ylikouluttautuminen, jonka tiedostaminen ei saa aikaan epäsuhdanteen korjaavaa asennemuutosta. Todellisuudessa nyky-Suomessa ns. paskaduuneja ei ole olemassakaan vaan kaikille on tarpeensa.

Nykypäivän nuoret aikuiset – edes ne, jotka ovat vaivautuneet pariutumaan – odottavat perheenlisäystä siihen saakka, että heidän taloudellinen tilanteensa on turvattu. Valitettavasti elinkeinoelämämme rakenne on muuttunut sellaiseksi, että vain harvat voivat luottaa raha-asiansa olevan jälkikasvua varten kyllin vakaalla pohjalla.

On täysin loogista, että lisääntymisikäiset pariskunnat odottavat, osa liian pitkäänkin, elämäntilanteensa olevan riittävän kestävä uuteen perheenjäseneen, koska työmarkkinat ovat epävakaammat kuin koskaan ja taloudellisen riskin ottoa kartetaan.

Työelämä itsessään on raadollista, kilpailuhenkistä, tuloskeskeistä ja heikoimmille yksilöille eloonjäämistaistelua, joka imee heistä kaikki mehut. Tämän seurauksena yhä useammasta tuntuu varmasti tarpeettomalta lisäkuormitukselta etsiä aikaa edes pariutumiseen saati jälkikasvuun. Lisäksi lapsi lunastaa vallan liiaksi aikaa, jonka nykypäivän individualisti käyttää mieluiten itsensä toteuttamiseen.

Lisääntyminen nähdään entisajoista poiketen luonnollisen elämänvaiheen sijaan henkilökohtaista elämää rajoittavana velvollisuutena. Lisääntyminen edellyttää epäitsekkyyttä, koska kasvatustyössä joutuu tekemään uhrauksia suhteessa siihen, millaista elämä ilman lasta on. Tällaiseen epäitsekkyyteen, joustoon ja nöyryyteen ei itsekeskeinen nykyihminen taivu.

Tosi-individualisti pitää parisuhteeseensa ja kumppaniinsa sitoutumista heikkoutena, koska siinä joutuu antamaan periksi niin kovin monilla elämän eri osa-alueilla. Ihmiset eivät suostu jakamaan mitään elämästään jonkun toisen kanssa. Valintaa, jonka seurauksena elämä voisi saada jatkoa.

Kaikessa on kyse ihmiskunnan lisääntyvästä sekä kehittyvästä itsetietoisuudesta, jonka johdosta vanhoja hierarkioita, normeja ja moraalikoodeja kyseenalaistetaan sekä pyritään kumoamaan. Yhdeksi keskeisistä aspekteista voidaan lukea ennen vanhaan alamaistensa tekemiset tai tekemättä jättämiset sanelleen valtionkirkon aseman heikentyminen, joka on itsetietoisuuden väistämätön seuraus.

Tämä kirjotus pohjautuu samoihin pointteihin, jotka esittelin jo viime syksynä, mutta katson niiden olevan yhä ajankohtaisempia suomalaisväestön lisääntymistä tai pikemminkin lisääntymättömyyttä koskevan keskustelun jatkuessa.

Pahoittelut apokalyptisyydestäni, mutta pidän kaikkea yllä esitettyä vallitsevana todellisuutena, jonka korjaamiseksi ei ole olemassa ratkaisua sen paremmin rahalla kuin pahallakaan (= pakkokeinot).

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa