Kotimaa Politiikka

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tiedonhallintalaista: “Yleisenä pyrkimyksenä on tiedon hävittäminen ja siihen pääsyn rajoittaminen”

Kuva Pixabay.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on ollut mukana jättämässä lausuntoa esityksestä uudeksi tiedonhallintalaiksi, koska siinä ohitetaan arkistojen asiantuntemus ja tietoaineistojen kulttuuriperintöarvo sekä tuhotaan avoimen tieteen mahdollisuudet.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ry ja Yksityiset keskusarkistot ry ovat jättäneet valtiovarainministeriölle lausunnon esityksestä uudeksi tiedonhallintalaiksi. Asiasta kerrotaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran internet-sivuilla.

Lausunnossaan yhdistykset ilmaisevat huolensa niistä vaikutuksista, jotka esityksen mukaisella tiedonhallintalailla olisi toteutuessaan asiakirjalliselle kulttuuriperinnölle, tieteelliselle tutkimukselle, asiakirjahallinnalle ja arkistotoiminnalle. Tämän vuoksi ne katsovat, että lakiluonnosta ei tule saattaa eduskuntakäsittelyyn. Kansallisarkisto on jättänyt lakiesityksestä samansuuntaisen lausunnon.

“Lakiluonnoksen yleisenä pyrkimyksenä on tiedon hävittäminen ja siihen pääsyn rajoittaminen”

Lausunnon jättäjien mielestä näyttää siltä, että lakiluonnoksen yleisenä pyrkimyksenä on tiedon hävittäminen ja siihen pääsyn rajoittaminen.

Jos lakiluonnoksen ehdottamaa mallia olisi sovellettu aikaisemmin, meillä ei esimerkiksi olisi yksityiskohtaista arkistotietoa viime sodissa kaatuneista. Voisimme pelkästään todeta, että kaatuneita oli noin 95 000.

Lakiluonnoksen mukaan kulttuuriperinnön ja tutkimuksen kannalta keskeisetkin julkishallinnon tietoaineistot saataisiin säilyttää vain, jos samasta aiheesta ei ole riittävästi tilastoaineistoja. Lausunnon jättäjien mukaan lakiluonnos muodostaa tältä osin vakavan uhan kansalliselle kulttuuriperinnölle, tutkimukselle ja kansalaisten oikeudelle omaan ja sukunsa historiaan: tilastoaineistot eivät voi missään tapauksessa korvata varsinaisia asiakirjoja tai tietoaineistoja tutkimuksen lähteinä.

Yhdistykset muistuttavat, että jos lakiluonnoksen ehdottamaa mallia olisi sovellettu aikaisemmin, meillä ei esimerkiksi olisi yksityiskohtaista arkistotietoa viime sodissa kaatuneista – voisimme pelkästään todeta, että kaatuneita oli noin 95 000. Tämän taustan huomioiden lakiluonnoksen käsitys kulttuuriperinnöstä ja sen merkityksestä on puhtaan valtiolähtöinen, sillä se typistää kansalaiset ja yhteiskunnalliset ilmiöt tilastoiksi.

Lakiluonnoksen rajaus, jonka mukaan korkeakoulu, jossa tutkimusaineisto on kerätty, on ainoa mahdollinen arkistointipaikka tutkimusaineistoille, on lausunnon jättäjien mukaan kestämätön ja ristiriidassa valtion avoimen tieteen linjausten kanssa.

Yhteenvetona yhdistykset muistuttavat, että “lakiluonnos on ristiriidassa muun lainsäädännön, valtion avoimen tieteen linjausten ja arkistotieteellisen käsitteistön, vakiintuneiden toimintamallien ja kansainvälisten standardien kanssa. Toteutuessaan se vaikeuttaisi asiakirjahallinnon ja tiedonhallinnan kehittämistä, vaarantaisi kansallisen kulttuuriperintömme ja olisi ristiriidassa julkisuusperiaatteen, kansalaisten tiedonsaantioikeuden, tieteen vapauden ja sananvapauden kanssa. Lisäksi se uhkaisi Suomen asemaa osana kansainvälistä tiedeyhteisöä.”

Shares

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset