Kolumnit

Suomen viranomaisille kuuluu täysi työrauha

Oman käden oikeuteen taipuvaisen sekä näin ollen vallitsevasta lainsäädännöstä vähät välittävän väestönosan korvien välissä sijaitsee loogisen ja koherentin aivotoiminnan sijaan tyhjiö, joten siihen vetoaminen on yhtä tuuleen huutamista. Siltikään minulla ei ole muuta vaihtoehtoa käytettävissäni, koska vannon kaikesta huolimatta parlamentaarisen päätöksenteon sekä oikeusvaltioperiaatteen nimeen.

Kirjoittelin edellissunnuntaina pöytälaatikkoperiaatteella muistiinpanoja Turun terrori-iskun jälkimainingeista sekä muun muassa seuraavasta sisäasiainministeri Paula Risikon kommentista tapahtunutta koskien:

    ”Vaarana on toisaalta se, että lähdetään kopioimaan toimintaa ja toisaalta se, että syntyy koston kierre. Siihen terrorismi pyrkii. Siksi nyt maltti on valttia.”

Tämän sortin ulostuloista voisi päätellä, että jotain koston kierrettä ja eri kansanryhmien välisiä tukkanuottasia tapahtuisi Suomessa jatkuvasti ja ne olisivat näin ollen odotuksenmukaisia. Eihän sellaista ole ainakaan minun muistini mukaan sattunut, ajattelin.

Ei, sellainen ei ole koskaan kuulunut jopa sinisilmäisyyteen saakka rauhalliseen, rehelliseen ja ennen kaikkea auktoriteettiuskovaiseen kansankulttuuriimme, pohdiskelin.

Eikä tule kuulumaankaan, vaikka sosiaalisessa mediassa elämänkoululaiset feikkiprofiileillaan kuinka uhoaisivatkin, järkeilin.

Enää en olekaan niin varma asiasta, sillä Paraisilla turmeltiin ravintola. Porissa on uhkailtu ulkomaalaistaustaista perhettä. Kauhavalla suoritettiin köyhän miehen ”drive by -shooting” ampumalla ohi ajavasta autosta turvapaikanhakijoita kuula-aseella. Vantaalla puukotettiin nuorta muslimia. Viimeisenä mainitusta tapauksesta liikkuu tosin yhä vahvistamatonta tietoa, koska siitä – aivan niin kuin Turun terrori-iskusta ja kaikesta muusta rikoksen tunnusmerkistön täyttävästä perseilystä – on poliisitutkinta kesken.

Harmillista myöntää, että Risikon ulostulossa olennaisinta onkin juuri se sen sisältämä latteus, jollaisista en periaatteessa perusta pätkääkään: maltti on valttia. Poliisin ja muiden viranomaisten toiminta Turun tapahtumien yhteydessä oli esimerkillisen rivakkaa ja tehokasta, ja Suomen poliisivoimat on edelleenkin se instituutio, joka tässä maassa lakia ja järjestystä valvoo. Sille täytyy taata täysi toimintarauha samoin kuin muillekin paineen alla työskenteleville viranomaisille.

Myös kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden suojelussa ja päätöksestä väistämättä seuraavien karkotustoimien häiritsemisessä kunnostautuneiden ihmisten omantunnon tulisi soimata ja rajusti. Nämä sinänsä rutiininomaiset viranomaistoimenpiteet ovat vähitellen isommankin mittaluokan operaatioita, jotka vaativat tarpeettoman määrän poliisipartioita tuekseen.

Mistä kukin ns. kansalaisaktivisti menee takuuseen siitä, ettei heidän suojattinsa ole potentiaalinen seuraava terrori-iskun tekijä?

Kuvitelkaa itsenne ei-toivottavaan tilanteeseen, jossa olet joutunut auto-onnettomuuteen tieosuudella, josta on kymmeniä kilometrejä sellaiselle paikkakunnalle, josta käsin operoi tapahtumahetkellä ainoa toimintavalmiudessa oleva pelastusyksikkö. Kyydissä viruu henkihieverissä oma lapsesi ja hänen selviytymisensä on kiinni yksinomaan siitä, kuinka ripeästi pelastushenkilökuntaa ennättää onnettomuuspaikalle.

Lähimmästä yksiköstä ehtii kuitenkin paikalle apua vasta tunnin kuluttua onnettomuudesta, koska heillä oli tapahtumahetkellä hoidettavanaan polttopulloisku mihinkään rikolliseen toimintaan osattoman yrittäjän ravintolassa. Tai taltutettavanaan lauma lainvoimaisen kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen henkilön palautuslentoa vastustavia ns. kansalaisaktivisteja.

Vasteaika on liian pitkä ja lapsesi ehtii menehtyä. Eikö tällainen tilanne edes hieman harmittaisi – etenkin, jos avun saannissa tapahtuneen viiveen taustat saa jotain kautta tietoonsa?

Viranomaisten käytettävissään olevat resurssit ovat nimenomaan sekä täysin puhtaasti nollasummapeliä, jossa toimintakapasiteetti on vakio ja kaikki enemmän tai vähemmän tarpeelliseen toimintaan hupeneva aika on poissa jostain muualta – mahdollisesti jotain muuta härväämistä tähdellisemmästä virantoimituksesta.

Mitä enemmän poliisi saa virkatehtäviä viattomien ihmisten kaltoinkohtelusta tai lain kirjaimen toteutumista vastustavista puusilmistä, sitä vähemmän sillä on aikaa sekä resursseja tutkia järjestäytynyttä rikollisuutta ja terrorismia ehkäistäkseen tulevaisuuden murhenäytelmiä.

Työrauha on vähintä, minkä me kansalaiset voimme heille taata. Työrauha.

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa