Kolumnit

Suomi – äänetön yhtiömies

Kuva Wikimedia Commons.

Kulisseissa valmistaudutaan tällä hetkellä kovaa vauhtia Suomen kesällä 2019 alkavaan EU-puheenjohtajuuteen. Moni katsoo tätä tyytyväisyydellä, sillä Itävallan jälkeen puheenjohtajaksi tulee säyseä, kiltti ja hienosti EU-komissiota totteleva Suomi. Suuria yllätyksiä ei siis ole luvassa, rallienglantia sitäkin enemmän.

Suomi tunnetaan maana, joka myy vaikka viimeiset siemenperunansa kuvitellun “eurooppalaisen edun” vuoksi, esimerkkejä riittää: rikkidirektiivi, huonot jäsenmaksuehdot, riskipitoisen Euroopan valuuttarahaston kannattaminen ja yleinen säyseä suhtautuminen EU:n liittovaltiokehitykseen. Suomi ei halua keikuttaa venettä ja pidä Itävallan tavoin esillä EU:n kulujen karsimista tai tehokkuuden lisäämistä. Toisaalta ei sellaista ikuiselta jees-mieheltä odotakaan. Muistamme millaisen “neuvottelutuloksen” Matti Vanhanen aikoinaan sai.

Arvopohjalta kun toimitaan, niin kaikki on mahdollista. Kokoomus on samassa EPP-ryhmässä Unkarin Fideszin kanssa, Puolalle heristellään sormea jatkuvasti, mutta Kataloniassa poliittiset vangit eivät ole ongelma. Ihmisoikeudet ovat Suomen EU-eliitin huulilla, tosin suomenkielisten ihmisoikeuksista Ahvenanmaalla ei puhuta. Arvopohja siis venyy ja paukkuu Brysselin ja Suomen EU-eliitin kulloisenkin tarpeen mukaan.

Arvopohja ei riitä kuitenkaan arvostelemaan Italian, Kreikan, Espanjan ja monien muiden löysää taloudenpitoa tai EU-rahojen mittavia väärinkäytöksiä. Sekään ei ole kokoomuksen euroglobalisteille ongelma, että EU:n omat tilintarkastajat eivät ole vuosiin antaneet puhtaita papereita EU:lle.

Mielenkiintoiseksi yleistilanteen tekee Euroopassa käynnissä oleva poliittinen muutos. Jopa Saksan äärivasemmiston sisällä on esitetty vaatimuksia maahanmuuttopolitiikan kiristämisestä. Tanska, Ruotsi, Itävalta ja viimeisimpänä Italia ovat jyrkentäneet linjaansa. Tämän seurauksena Suomi on jäämässä tilanteeseen, jossa kaikki muut kiristävät linjaansa Suomen katsellessa vierestä.

Suomen euroeliitti kuvitteli saavansa EU:n kautta “liikkumatilaa” ja mielistelyllään “luottamuspääomaa”. Kun havaitsee, että Suomi on vastuussa muiden veloista, maksaa muiden kuluja, ei aja kansallista etuaan tai suojele omia kansalaisiaan haittamaahanmuutolta, voi havaita, että tosiasiassa liikkumatilaa ja luottamuspääomaa ovat saaneet eniten sellaiset tahot, joille Suomen etu tulee viimeisenä tai sitä ei ole.

Olli Kotro
Poliittinen neuvonantaja (ps.)
Euroopan parlamentti

Kirjoitus edustaa henkilökohtaista näkemystä, ei minkään muun tahon.

Shares

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset