Kolumnit

Suomi ja kolonialismin rakenteellinen painolasti

Kenellekään ei tule tai ainakaan pitäisi tulla uutena asiana se, että poliittinen vasemmisto elää vastakkainasettelusta, kuten enemmän tai (useimmiten) vähemmän nykymittapuun mukaan todellisesta luokkasodasta, herravihasta, eriarvoistumiskehityksestä ja tuotantovälineiden omistussuhteiden sekä varallisuuden jakautumisen kesken havaituista ristiriidoista. Mikäli mitään edellä mainittujen kaltaistakaan ei esiinny omia aikojaan, pitää laittaa mietintämyssy päähän ja alkaa rakennella aasinsiltoja.

Näin teki jokaisen kansalliskonservatiivin paras kaveri Veronika Honkasalo (vas) joka maalitti itsensä väittämällä Twitterissä Suomen olleen osana kolonialismia nimenomaan riistävässä mielessä rakentamalla sitä kautta ”identiteettiään” sekä ”sisäistä etnistä hierarkiaansa”. Mikäli näppäimistöltään laskee liikkeelle jotain näin uskomatonta ja suoranaista inhoa tirisevää tarinaa, ei huomion saamiseksi Jussi Halla-ahon huippusalaisesta komentokeskuksesta käsin masinoimia ”hommabotteja” tarvita.

Tarkalleen ottaen Suomi on kyllä ollut osana kolonialismia siten, että on ollut koloniaan, eli siirtomaahan verrannollisessa asemassa ensin Ruotsin ja sen jälkeen Venäjän alaisuudessa. Tämä tapahtui jopa niinkin tarkkaan tunnetut historialliset perspektiivit huomioiden, että venäläiset ottivat Suomesta itselleen orjia.

Ainahan meitä on reilusti kohdeltu.

Afrikan kehitysmaihin verrattuna jatkumo kuitenkin päättyy siihen, että itänaapurin puolelta ei ole herunut kehitysapua vaan laukauksia Mainilassa, veriset sodat sotakorvauksineen, painostaminen kieltäytymään Marshall-avusta, YYA-aika ja nykypäiviin saakka jatkuva ulko- ja turvallisuuspoliittinen epävarmuus.

Ja aivan tarkalleen ottaen Honkasalo puhuu Pohjoismaista, joihin kuuluvana Ruotsi on toiminut siirtomaaisäntänä paitsi Suomelle myös pohjoisamerikkalaisille siirtokunnille. Pitäisikö Suomen olla kolonialismin aikakaudesta kiukkuinen muille Pohjoismaille?

En todellakaan katso, että me, suomalaiset, olisimme etuoikeutettuja siten kuin uskon Honkasalon tarkoittavan. Tämän maan hyvinvointi perustuu ennen kaikkea uhrauksiin ja nöyryyteen.

Suomessa on hyödytty korkeintaan siitä, että tosiasialliset siirtomaaisännät, kuten Iso-Britannia, Ranska, Portugali, Espanja, Belgia ja Hollanti kuppasivat hyvän aikaa kolonioistaan luonnonvaroja, joista edelleen tuotettuja kulutushyödykkeitä rantautui meillekin saakka länsimaisen kaupankäynnin merkeissä.

Kun Honkasalon Twitter-päivityksestä kirvonnutta keskustelua seuraa pidemmälle, käy yhä selvemmin ilmi, että siirtomaahistoriaa kaikkinensa pyritään purkamaan ties kuinka monennen intersektionaalisen feminismin aallon, eli kaiken rakenteisiin väitetysti pesiytyneen syrjinnän kautta.

Tasa-arvoa kunnioittavasti arjessa sekä kunkin omissa ihmisistä koostuvissa verkostoissa eläminen ei enää riitä tasa-arvon ihanteen täyttämiseksi.

Pitäisi pohtia!

Jokaisen pitäisi huomioida näitä mystisiä eriarvoistavia valtarakenteita ympärillään ja paiskia tarmokkaasti hommia niiden syrjäyttämiseksi.

Kuten niin monesti aiemminkin, keskustelu leijuu ideologisissa ja idealistisissa sfääreissä vailla varsinaista tarttumapintaa.

Sen sijaan, että Honkasalo vaivautuisi kuvailemaan edes yhden kouriintuntuvan esimerkin kolonialismin aikakauden Suomeen juurensa jättäneistä epäkohdista, hän antaa lukusuosituksia väärinajattelijoille.

Honkasalo kiertää asiaa kuin kissa kuumaa puuroa heittelemällä ilmoille epäilemättä asiaan vihkiytyneiden korvissa somasti sointuvia mutta kiinnostuneellekin lukijalle vaille sisältöä jääviä heittoja eriarvoisuuden rakenteellisuudesta.

Näin ollen relevantteja epäkohtia voi vain ryhtyä arvailemaan. Suomalaisen yhteiskunnan kattavien rakenteiden kautta harjoitettava etnis-hierarkinen syrjintä on siirtomaavaltaa tosiasiallisesti harjoittaneiden aikansa suurvaltojen välityksellä rahdattu Suomeen siinä missä trooppiset hedelmätkin.

Eräässä Twitter-vastauksessaan Honkasalo väittää, että kolonialismia on pidetty ”oikeutettuna joissain prosesseissa”:

Missä prosesseissa, missä tarkoituksessa ja minkä tahon harjoittamina?

Tämän jatkona Honkasalo esittää, että ”kolonialismi vaikuttaa myös saamelaisten asemaan ja elämään yhä”.

Honkasalo kirjoittaa näitä juttuja kuin kollegalleen, toiselle saman tiedekunnan ja aatesuunnan tutkijatohtorille, joka osaa sijoittaa yleismaailmalliset viittaukset oikeaan kontekstiin ilman sen kummempaa lisäevästystä.

Tavan kansalaiselle nämä eivät avaudu minkään vertaa ja siksi yleisön reaktio on vähemmän yllättävä keskittyen paheksumaan sitä, että Suomi ja kolonialismi edes mainitaan samassa asiayhteydessä.

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

Kansalaisen verkkokauppa