Kolumnit

Suomi100-hankkeet ja tulosvastuun puute

Suomen satavuotiaan itsenäisyyden juhlistamista on jo useamman vuoden ajan valmistellut Valtioneuvoston kanslian asettama virallinen Suomi 100 -hanke. Kirjoittelin noin pari viikkoa sitten kaikkien juhlavuoden yhteyteen kuuluvien hankkeiden ja tapahtumien suhteen päätäntävaltaa pitävän hallituksen valitsemista rahoituskohteista. Hakemalleen rahoitukselle hallituksen siunauksen saaneiden hankkeiden joukosta löytyy jos jonkinnäköistä tapahtumaa, taideteosta, seminaaria, tempausta, työpajaa ja jopa bisnesideaakin.

Huomasin vasta Suomen Uutisten sangen herättelevän artikkelin myötä sen, mitä viimeisenä mainitut vaikuttavat olevan täysin vailla ja se on tulosvastuu. Esimerkkinä artikkelissa toimii Startup Refugees -hanke (2792859-7), joka kuittasi – kuten tunnettua – toiminta-avustuksekseen 150 000 €. Jonkun mielestä tämä on mitätön rahasumma, koska se edustaa vain n. 0,79 % koko 19 miljoonan euron avustusbudjetista, mutta pyhittääkö tarkoitus todella mitkä tahansa keinot, kun kyseessä ovat turvapaikanhakijat?

Kuten artikkelissa todetaan, ei kirjanpitoon liittyvien raporttien saanti ollut mutkatonta:

    ”Suomi 100 -ohjelmakoordinaattorin mukaan Startup Refugees -hanke oli toivonut taloustietojen luottamuksellisuutta. Suomen Uutiset vetosi asiakirjajulkisuuteen ja lopulta kirjanpitoraportti lähetettiin alkuperäisen pyynnön mukaisesti.”

Kirjoitin aiemmassa tekstissäni mm., etteivät …

    ”… nämä hankkeet ja niiden rahoitus ole ihme. Mitä muutakaan voi odottaa, jos annetaan jaettavaksi miljoonakaupalla julkista rahaa, jonka allokoinnista päättävät henkilöt eivät ole missään vastuussa siitä, miten sitä käytetään. Rahankäyttökohteet heijastelevat väistämättä päättävien henkilöiden omia mieltymyksiä. Toisaalta myös se, mihin rahaa ei anneta.”

Tähän lisättäköön Suomen Uutisten artikkelin hengen mukaisesti, ettei tulosvastuuta rahankäytöstä ole myöskään sen saajilla. Korkeintaan mahdollisesti sen verran, ettei toiminta-avustuksesta saa jäädä ylijäämää vaan kaikki pitää saada käytettyä, koska …

    ”… myönnetty tuki perustuu hakuprosessin yhteydessä toimitettuun hankesuunnitelmaan ja budjettiin. Suomi 100 -tuki mahdollistaa mm. hankkeen laajenemisen valtakunnalliseksi vuonna 2017, [Suomi 100 -hankkeen ohjelmakoordinaattori Viivi] Seirala ilmoittaa.”

Tässä on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, mitä myönnettyä tukea vastaan edellytetään: hankesuunnitelma ja budjetti. Sivuhuomiona olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka yksityiskohtainen talousarviolaskelma hakuprosessin yhteydessä vaaditaan.

Riku Rantalan ja Tuomas ”Tunna” Milonoffin jo mainittu Startup Refugees -hanke on päätynyt kenties hieman epäreilustikin suurimman huomion kohteeksi, mutta se heijastelee suorastaan inhorealistisella tavalla koko laajaa kuvaa ja tulosvastuun puutetta. Hankesuunnitelma ja budjetti ovat tietenkin olleet laadittuina rahoitusta hakiessa, mutta millaisia tuloksellisia tavoitteita hankesuunnitelmaan itseensä on sisällytetty?

    ”Numeraalisten tavoitteiden osalta hanke on jo nyt saavuttanut tavoitteensa turvapaikanhakijoiden työllistymis- ja koulutusmahdollisuuksien osalta, joita on tarjottu kesäkuun 2017 loppuun mennessä yhteensä 679 (tavoite 400). Tämä luku sisältää vastaanotetut työ- ja harjoittelupaikat sekä erilaiset työllistymistä edistävät työpajat ja koulutukset.”

Todennettujen ja vastaanotettujen työ-, koulutus- tai harjoittelupaikkojen sijaan tavoitteena on siis nähdäkseni ollut ensisijaisesti sellaisten tarjoaminen. Tavoitteensa ylittänyt luku ei kerro sitä, kuinka monta turvapaikanhakijaa on kyseisen väliaikaraportin julkaisuhetkeen mennessä työllistynyt tai saanut opiskelu- taikka harjoittelupaikan.

Lukuun sisältyvät nekin tapaukset, mutta niiden tosiasiallisesta lukumäärästä ja näin ollen painoarvosta koko raportin kannalta ei ole mitään tietoa. Mikäli ”työllistyminen” tarkoittaa jotain yhdentekevää työpajaa, ts. workshopia, on se syytä jättää omaan arvoonsa hankkeen kokonaishyötyä arvioitaessa.

Luullakseni varsin monen kansalaisen maailmankatsomuksen mukaisessa liike-elämässä toimitaan täysin eri lähtökohdista. Itsekin laadin työkseni asiakkaillemme tarjouksia erinäisistä palveluista. Päätäni silitellään – jos silitellään –, mikäli tekemäni tarjoukset hyväksytään. Ei siis siinä vaiheessa, kun olen laatinut lukumääräisesti tietyn määrän tarjouksia jollain tarkasteluvälillä. Tämä onkin täysin kohtuullista.

Entäpä minkä vuoksi Startup Refugees -konseptilta on kohtuutonta lähteä vaatimaan tuottavuusedellytyksiä yhtenä Suomi100-juhlavuoden hankkeista ja tapahtumista, joita on lukuisia? Siksi, että kaikki Suomi100-juhlavuoden hankkeet sekä tapahtumat asemoituvat lähtökohdiltaan ja tosiasiallisilta tavoitteiltaan samalle lähtöviivalle.

Miltään valoesitykseltä, tilataideteokselta, tanssispektaakkelilta, seminaarilta, työpajalta tai surullisenkuuluisan Afrikan koodaribussin kaltaisilta hyväntekeväisyyshankkeilta ei kuulu edellyttää tulosta olettaen, ettei niihin osallistumisesta peritä erillistä maksua. Uskoisin, että taiteeseen liittyvien tapahtumien saamat avustukset pyritään kohdentamaan niiden järjestämiseen sekä markkinointiin.

Ehkäpä tämä kuvastaa myös bisnesideoiksi verhottujen hankkeiden todellista luonnetta. Rahaa projektikoordinaattoreiden palkkaamiseksi ja jonkinlaisen aktiviteetin järjestämiseksi palaa niin pitkään kuin valuuttaa riittää ja sen loputtua voidaan todeta kuolemattomat sanat:

”Tulipahan yritettyä edes jotakin”.

Tilaa
Ilmoita
guest

0 Kommenttia
Palautteet
Näytä kaikki kommentit