Kolumnit

Tämä ei ole minun Suomeni

Kuva Wikimedia Commons.

Tämä ei ole minun Suomeni. Ei ole. Minun Suomessani ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti, oikeudenmukaisesti ja rehellisesti. Oikeudenmukaisuutta muuten on myös se, että pahoista teoista rangaistaan niiden vaatimalla tavalla. Minun Suomessani ihmisiä ei vainota heidän mielipiteidensä takia. Minun Suomessani turvapaikanhakijoiden/maahanmuuttajien tekemiä raakoja rikoksia ei vaieta, piilotella ja hyssytellä median, viranomaisten ja poliisin toimesta. Niin kuin ei peitellä vastaavia rikoksia tekeviä kantasuomalaisiakaan. Minun Suomessani myös vaikeista yhteiskunnallisista asioista on voitava puhua asiallisesti ja vastakkaisia näkökulmia tasapuolisesti kuullen.

Minun Suomessani laitoshoidossa olevia vanhuksia pitää hoitaa parhaimmalla mahdollisella tavalla, eettisesti, kunnioittavasti ja kustannuksista säästelemättä. Minun Suomessani työtöntä ei rankaista työttömyydestään, etenkään tilanteessa jossa työpaikkoja ei ole. Ei ole suomalaisen työttömän syytä, ettei hallitus ole onnistunut tavoitteessaan elvyttää taloutta ja luoda uusia työpaikkoja. Minun Suomessani heikoimpia ei jätetä heitteille. Minun Suomessani vierasmaalaiset, olivat he sitten todellisen hädänkin alaisia, eivät mene kaikessa kantaväestön ohi. Minun Suomessani pidetään ensin huolta sen omista kansalaisista, sillä ilman Suomen alkuperäisiä suomalaiskansalaisia, ei olisi mitään Suomea ja sosiaaliturvaa, josta nyt yht’äkkiä on tullut koko maailman yhteistä hyvää. Minun Suomeni on oikeudenmukainen, mutta tarvittaessa tiukka, eikä minun Suomeni halua tulla hyväksikäytetyksi. Minun Suomessani jokainen huolenaihe ei ala sanalla maahanmuuttajat/turvapaikanhakijat: turvapaikanhakijat tekevät itsemurhia, turvapaikanhakijat jäävät asunnottomiksi, maahanmuuttajanuoret syrjäytyvät, maahanmuuttajia pitkäaikaistyöttömänä, maahanmuuttajien kotoutuminen, maahanmuuttajien kuntapaikat, paperittomia maahanmuuttajia suojellaan.

Sillä Suomessa suomalaiset tekevät noin tuhat itsemurhaa vuosittain, yrityksiä on kymmenkertaisesti. Laskennallisesti se tarkoittaa noin kolmea itsemurhaa päivässä ja kymmeniä yrityksiä. Suomessa suomalaisia jää enenevässä määrin asunnottomiksi. Jokaisesta ikäluokasta suomalaisnuoria on syrjäytymisuhan alla tuhansia. Suomalaiset pitkäaikaistyöttömät lisääntyvät vuosi vuodelta. Suomalaisia kotoutetaan omassa maassaan, suomalaisille kerrotaankin mitä kaikkea heidän tulee huomioida tänne tulleiden vierasmaalaisten uskonnosta. Suomalaiset eivät voi omassa maassaan enää liikkua vapaasti kaikkialla, etenkään naiset, sillä maahanmuuttajataustaiset jengit ovat aiheuttaneet raiskauksia, ryöstöjä, pahoinpitelyitä ja muita häiriöitä kaikkialla minne maahanmuuttajia tulee. Maahanmuuttajalla, ainakin turvapaikanhakijana on mahdollisuus vaikuttaa kuntapaikkaansa, suomalaisella ei. Kaiken lisäksi vielä maahantulleita, jotka ovat jääneet ilman juridista oikeutta olla maassa, pyritään suojelemaan kirkon ja kansalaisjärjestöjen toimesta. Tämä ei ole minun Suomeni.

Minun Suomeni ovat ottaneet hallintaansa suomalaisina syntyneet Suomen kansalaiset, jotka eivät arvosta kotimaataan, eikä mitään sitä hyvää, jota se on heille tarjonnut. Suomi on tarjonnut heille turvallisen kodin, laadukkaan koulutuksen, terveydenhoidon, puhtaan luonnon ja ilman, vapauden toteuttaa itseään ja sananvapauden kertoa oman ideologiansa ja mielipiteet. Mutta kaikki tämä on nyt näille suomalaisille vastenmielistä, he halveksuvat suomalaista kulttuuria, perinteitä ja historiaa. He haluavat hävittää sen kaiken asuttamalla tänne aivan kaikki, jotka tänne haluavat tulla. Niitä suomalaisia jotka eivät jaa tätä koko maailmaa syleilevää suvaitsevaisuutta, he halveksuvat, parjaavat ja kutsuvat rasisteiksi ja natseiksi. Minun Suomestani on tullut heidän Suomensa, eikä siinä heidän mielestään pian soisi olevan paikkaa minulle. Minä en voi ymmärtää, mitä tapahtui näille kanssakansalaisilleni, jotka alkoivat vihaamaan tätä maata ja kaikkea mitä se edustaa. Miten tässä näin kävi? Sydämeni itkee verta. Meistä on tulossa vihollisia vaikka olemme samaa kansaa. Pitääkö todella historian toistaa itseään? Minä en luovu isieni maasta enkä äitien kielestä oman kansalaisuutensa myyneille. Enkä usko olevani tässä yksin.

(julkaistu alunperin fb-sivullani syyskuussa 2016)

Jakoa

Uusimmat uutiset