Kolumnit

Tapakristityn uusi määritelmä

Jonkin sortin kerettiläisyys lienee ottanut niskalenkin Helsingin Sanomien toimittajakunnasta, sillä jopa siellä on alettu epäillä turvapaikanhakijoiden elämänkatsomuksellisen vakaumuksen yhtäkkisen vaihtumisen uskottavuutta. Toisaalta mihinkään muuhun johtopäätökseen on mahdotonta olla tulematta, mikäli tarkastelee kielteisten turvapaikkapäätösten syitä edellisvuoden ajalta.

Siteeraan Verkkouutisia, sillä Hesarin alkuperäisartikkeli on – kuinkas muutenkaan – maksumuurin takana. Olen kuitenkin lukenut senkin, josta oheisen kuvan lainaukset ovat peräisin, ja mainittakoon, että siinä esiteltyjen River- ja Elävä sana -uskonlahkolaisten toimintaa olisi tarpeen käsitellä jossain mielenhäiriöihin erikoistuneessa terveydenhuoltoyksikössä.

    ”Viime vuonna valtaosa, noin 70 prosenttia turvapaikkapäätöksestään valittaneiden uusista perusteista koski kristinuskoon kääntymistä.”

Maahanmuuttoyksikön johtaja Esko Revon oli jo viime vuoden elokuussa hankala ymmärtää, minkä vuoksi jo ensimmäisessä turvapaikkapuhuttelussa ei tuoda ilmi kaikkia niitä asioita, joiden johdosta on joutunut vainon kohteeksi entisessä kotimaassaan. Näin käy valitettavan monta kertaa, kun kyse on nimenomaan elämänkatsomuksesta.

Kirjoitin asiasta niin ikään viime vuoden elokuussa ja sillä hetkellä saatavilla olevien tietojen pohjalta ounastelin seuraavaa:

    ”On erittäin, erittäin hankala kuvitella tilannetta, jossa nimenomaan muslimiturvapaikanhakijoiden keskuudessa jaettaisiin auliisti kristinuskon oppeja, jotta tavoitettavissa olevat henkilöt hengellisen reformin kokisivat.”

Valitettavasti näytän olleeni väärässä:

    ”Helsingin Sanomien mukaan kristinuskoon kääntymisen taustalla on joissakin tapauksissa ollut aktiivista käännytystyötä.”

Ja miksipä sitten jauhan muslimeista? No, vaikkapa siksi, että:

    ”Suurin osa kääntyneistä on irakilaisia ja afganistanilaisia, ja heistä valtaosa on ottanut vastaan helluntaiseurakunnan kasteen, Maahanmuuttovirastosta (Migri) kerrotaan. Turvapaikanhakijat ovat löytäneet myös muihin vapaiden suuntien seurakuntiin.”

Viimeksi, kun tietosanakirjaa vilkaisin, oli sekä Irakin että Afganistanin valtauskonto islam.

Näissä tapauksissa ollaan tilanteessa, jossa vallitsee sana sanaa vastaan. Toisaalta nähdään, että kristinuskoon enemmän tai vähemmän vilpitön kääntyminen on laskelmoitu teko juuri siksi, että useissa muslimivaltaisissa maissa, kuten juuri Irakissa ja Afganistanissa, kristittyjä kohdellaan kehnommin kuin jotain islamin vääräoppista suuntaa edustavia ihmisiä.

Toisaalta taas on valloillaan näkemys, jonka mukaan uskonnollisen maailmankatsomuksen ilmoitusluontoinen vaihtaminen on ymmärrettävää siksi, että kielteinen turvapaikkapäätös on väärä perustuen esimerkiksi virheelliseen lähtöolosuhteiden turvallisuusarviointiin (nk. maaraportit tai tilannekatsaukset).

Turvapaikkahakemuksia käsittelevien ja voimassa olevien lakien mukaan toimivien viranomaisten ammattiosaaminen ja päätökset toisin sanoen asetetaan kiistanalaisiksi.

Näkemyksen väistämätön kääntöpuoli on siis se, että on tilanteessa kuin tilanteessa oikeutettua käyttää turvapaikkajärjestelmää hyväkseen, vaikkei uskonto ole automaattinen peruste turvapaikan myöntämiselle. Tämä näkyy mielenosoituksissa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ihmisten palautusten vastustamiseksi sekä toimenpidekieltojen hakemisessa.

Vaikken minkään hiippakunnan miehiä olekaan ja minun puolestani niissä piireissä saadaan periaatteessa touhuta mitä lystätään, minua kiinnostaa niiden toiminnan vaikutukset vallitsevaan yhteiskuntajärjestykseen. Huomio kiinnittyy väistämättä aiemmin mainittuun ”aktiiviseen käännytystyöhön”.

Sen verran, mitä kristinuskosta tiedän, on yksi sen keskeisistä dogmista lähetyskäsky. Tulemme mahdollisesti kuulemaan, että ”vapaiden suuntien” vilpitön tarkoitus turvapaikanhakijoiden indoktrinaatiossa on saada uusia, reippaita sekä nuhteettomia seurakuntalaisia.

Keskeisin vastakkainasettelu on taas kerran maallisen lainsäädännön ja valtionkirkon sekä sen erinäisten sovellutusten, kuten “vapaiden suuntien”, oppijärjestelmän välillä.

Vaikkei tämä loppulausuma esimerkiksi ulkomaalaislakiin millään tapaa liitykään, alkaa olla korkea aika ottaa sekularismissa se tärkein sekä välttämättömin askel ja erottaa kirkko sekä valtio toisistaan lopullisesti.

Laittomista, eli Suomessa ilman asianmukaista maassaolo-oikeutta oleskelevista turvapaikanhakijoista koituvia kustannuksia ei nimittäin makseta pyhällä hengellä.

Jakoa

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Grilli kesäkuntoon - tulikulma.fi

Uusimmat uutiset

Keräämme joitain tietoja käyttäjäkokemusten parantamiseksi. Mikäli ette halua auttaa meitä, voitte kieltäytyä seurannasta GDPR-asetuksen mukaisesti. Kieltäytyminen lisää evästeen, joka on voimassa yhden vuoden. Hyväksyn, Kieltäydyn, Lisää tietoa.
547