Kolumnit

Tervetuloa nyky-internettiin, ihmiset!

Suojele tietokonettasi äläkä ruoki trollia.

Se, miten nykyinen internet-käyttäytyminen saa aikaan paheksuntaa, järkytystä ja tyrmistystä ei johdu siitä, että itse käyttäytymismallit olisivat muuttuneet kovinkaan olennaisesti vaikkapa viimeisen 20 vuoden aikaikkunalla vaan siitä, että mahdollisuus tutustua kyseiseen maailmaan on saavuttanut teknologian kehityttyä yhä enemmän ihmisiä myös iäkkäämmistä ikäluokista. Uudet verkko- ja viestintäteknologiat ovat toki mahdollistaneet aiempaa huomattavasti monipuolisempia yhteisöjä. Niihin liittyminen tai liittäminen, vaikkei itse sisällöntuottamiseen osallistuisikaan, aiheuttaa alati omia muka kovinkin osuvia johtopäätöksiä henkilöistä itsestään.

Vertaus, jonka mukaan monet internetin keskustelupalstat sekä verkkoyhteisöt näyttelevät nyky-yhteiskunnassa samaa roolia kuin huoltoasemien saniteettitilojen seinät ennen vanhaan, on kliseinen mutta silti käyttökelpoinen. Kaiken keskiössä on nykyajan vaatimukset täyttävä mediasisälukutaito, jonka oppii vain ajan kuluessa. Siihen oppiminen tai tottuminen ei suinkaan käy siinä vaiheessa, kun saa ensimmäisen internet-liittymällä varustetun päätelaitteen, kuten älypuhelimen, hyppysiinsä.

Kielioppi- ja kirjoitusvirheistä tai jollain tapaa ei-puritanistisesta ulosannista v***uilu keskustelupalstoilla, itsetarkoituksellisen pahantahtoiset kommentit ja muu kusipäisyys ovat olleet minun ikäluokkani edustajille arkipäivää niin kauan kuin olemme aktiivisesti nettiä sekä sen suomia viestintäkanavia käyttäneet. Niistä on ajan oloon oppinut muutamia lainalaisuuksia, joiden mukaan toimimalla saa mahdollisimman vähän henkilökohtaista kuraa niskaansa.

Arkipäiväisyytensä johdosta nykyisinkin edelleen tavattava paskanjauhanta ei jaksa meikäläisiä pahemmin hetkauttaa, ja tämäkin toisaalta aiheuttaa vähemmän tottuneissa internetin valtaväylällä vaeltavissa kummastusta. Nykyään harva muistaa ICQ:n, jonka korvasi myöhemmin varsin kokonaisvaltaisesti MSN Messenger rinnakkaissovelluksineen, IRCin tai oikein vanhan liiton menetelmänä ”purkit”, joihin en tosin itsekään ennättänyt verraten nuoren ikäni johdosta tutustumaan, koska uudentyyppiset keskustelufoorumit olivat jo saavuttaneet jalansijaa ollessani teini-ikäinen. Yhteistä näille kolmelle entisajan esimerkille oli erillinen sovellus, joita ei enää nykyään pahemmin vaadita.

Tätä nykyä vapaan sananvaihdon mahdollistamia keskustelufoorumeita on joka paikassa ja lisäksi jokaisella vähänkään merkittävällä julkaisulla (päivä- ja aikakauslehtien verkkoversiot) sekä lähestulkoon millä tahansa julkaistulla materiaalilla (esim. blogit) on kommentointimahdollisuus. Aikaisemmin jälkikasvunsa tietokoneidensa äärellä luuhaamista paheksuneet tai vähintäänkin ihmetelleet Raimot, Marja-Liisat, Heikit ja Ritvat ovat vähitellen päässeet tutustumaan siihen, mitä internetissä käytävän enemmän tai vähemmän vakavamielisen keskustelun syvin olemus on: tunteiden purkaminen.

Joillekin ongelma on se, että keskusteluihin osallistuminen on mahdollista suorittaa anonyymisti. Minulle tämä ei sen sijaan ole minkään valtakunnan ongelma – olipa sisältö mitä hyvänsä –, koska nimenomaan anonymiteetin johdosta voin luottaa siihen, että sisältö on perusluonteeltaan rehellistä. Puhtaasti alatyylisen ja pahansuovan palautteen takana seisova puolestaan ei esittäisi vastaavaa omalla nimellään, koska joutuisi siitä hankaluuksiin. Niin sanotun trollaamisen kyllä huomaa kokemuksen kautta varsin helposti ilman, että siitä tarvitsee sen kummempaa metakkaa nostaa.

Varsinaisesti minun ei käy kateeksi aiemmin mainitsemiani internet-maailman noviiseja, sillä heille on varmasti kova totutteleminen mm. äärimmäisen tavanomaiseen meemikulttuuriin. Parhaimmillaan meemikulttuuri edustaa mitä oivaltavinta nokkeluutta sekä tilannetajua. Meemi on käsitteenä vanhaa perua, mutta nykymääritelmän mukaisesti Internet-ilmiö tarkoittaa …

    ”… ihmisiä, kuvankäsittelyohjelmilla tehtyjä kuvia, flash-animaatioita tai musiikkivideoita. Periaatteessa kuitenkin mikä tahansa asia voi nousta suosituksi Internet-ilmiöksi.”

Meemiksi, eli siellä sun täällä kierrätettäväksi sutkautukseksi kun voi nousta optimaalisissa olosuhteissa myös vaikkapa vain jokin lause, esimerkkinä ”Vanhanen vain nauroi”.

Tämä oli vain kevyt pintaraapaisu liittyen aihekokonaisuuteen ”internet nykypäivänä”. Toivottavasti saitte tästä edes jotain irti ikään kuin korvan taakse laitettavaksi.

Jakoa

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Uusimmat uutiset