Kotimaa Politiikka

Toimittaja Jalkanen: Neljännen valtiomahdin (median) tulisi ottaa valtansa takaisin ja päästä viestittämään asioista asioina

Kuva Shutterstock.
Miksi media vaikenee? Nyt GCM-siirtolaisuussopimuksesta.
– Suomalaisen median toimituksiin on tullut ”näkymätön käsi”, joka määrää, mistä asioista kirjoitetaan ja mistä näkökulmasta, toteaa pitkän linjan freelance-toimittaja Timo-Olavi Jalkanen. Uusimmaksi esimerkiksi nousee YK:n GCM-siirtolaisuussopimukseen liittyvä uutisointi. Vastaus toimituksista oli selvä: ”Tätä aihetta ei käsitellä” ja ”Nyt vain on näin, että tästä ei kirjoiteta”.

Tapaan Timo-Olavi Jalkasen satamakahvilassa Helsingissä. Sumu peittää meren ja Jalkanen haaveilee, että ehtisi vielä käydä kuvaamassa utuista merimaisemaa. Jalkasella on yli 20 vuoden kokemus toimittajana ja valokuvaajana.

– Teen sitten lehtijuttua tai haastattelua televisioon, niin haluan nähdä ihmistä livenä, kuulla mitä hän oikeasti ajattelee.

Juttujen kohteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Jalkanen teki televisioon Juice Leskisen viimeisen haastattelun, hän on kirjoittanut kymmenien sivujen artikkelin nanoteknologiasta ja tavannut lukuisia mielenkiintoisia ihmisiä helvetin enkeleiden presidentistä mustalaisten kuninkaaseen.

– Kun haastattelin venäläisiä mafiosoja, jotkut suuttuivat miten kehtasin tavata tällaisia tyyppejä, mutta kyllä mua kiinnostaa se, mikä heidän maailmansa oikeasti on.

Erityisen miellyttävinä tuttavuuksina hän mainitsee country-legenda Kris Kristoffersonin, lehtikeisari Urpo Lahtisen lesken, Maija-Liisa Lahtisen ja

– yksi johon suorastaan ihastuin oli kuningatar Silvia. Hän oli kiva, suorasanainen ja puhui mitä hän ajatteli.

Uutispäällikkö oli ennen pomo

Freelance-toimittajana toimiminen on Jalkaselle ainoa oikea tapa, koska silloin hän voi vapaasti tarttua kiinnostaviin aiheisiin. Kun spottiuutinen ja useimmiten myös valokuvat ovat purkissa, Jalkanen soittaa lehden uutispäällikölle, joka reagoi välittömästi ja päättää julkaisusta. Eri asia on pitkät juttusarjat, joita Jalkanen on tehnyt esimerkiksi useista suomalaisista kaupungeista ja niiden historiasta. Mutta miten asiat ovat muuttuneet vuosien saatossa?

– Uutispäällikkö tai päätoimittaja oli ikäänkuin pomo ja heidän kanssaan syntyi pitkäaikaista tsemppaavaa yhteistyötä. Mutta nyt on pakko tunnustaa, että viimeisen noin kuuden vuoden aikana asiat ovat muuttuneet. Uutispäällikkö ei ole enää se pomo.

Toimitusten näkymätön käsi

– ”Myyvä asiajuttu” oli vuosikymmen sitten arvostettu ja haluttu. Mutta myöhemmin, varsinkin, jos juttu liittyi politiikkaan tai poliittisiin henkilöihin, uutispäällikkö ei pystynytkään päättämään, vaan hänen piti kysyä ”yläkerrasta”. Siellä olikin muita, jotka määrittivät juttulinjaa, eikä se uutispäällikköpomo.

Kyllä monessa mediassa todellakin ”yläkerrasta” ajetaan agendaa ja säädetään, miten määrätyistä asioista uutisoidaan.
Jalkanen kuvailee uutta päättävää tahoa ”näkymättömäksi kädeksi”, joka päättää artikkeleista ja mistä näkökulmasta saa kirjoittaa.

– Kyllä monessa mediassa todellakin ”yläkerrasta” ajetaan agendaa ja säädetään, miten määrätyistä asioista uutisoidaan. Olen tutuiksi tulleiden uutisdeskiä lähellä olevien henkilöiden kanssa asiasta suoraan jutellut.

– Eihän tämä toki uutta ole. Pari ystävääni, molemmat loistavia päätoimittajia, ovat saaneet kenkää paikallislehdistään sen takia, että eivät ohjanneet lehden linjaa tarpeeksi suuntaan, johon lehden poliittiset sidosryhmät halusivat.

Globaali valta, viides valtiomahti

Jalkanen kertaa historiaa vallan kolmijako-opista. Ranskalainen filosofi Montesquie kuvasi, että vallan väärinkäytön estämiseksi lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta on erotettava toisistaan.

– Mehän olemme kauan puhuneet, että media on neljäs valtiomahti ja sitähän se onkin. Mutta nyt asiat ovat menneet niin, että paikalle on hiipinyt viides valtiomahti, joka on globaali valta.

YLE:n toiminta on enemmän vaikuttamista kansaan sen sijaan, että kuunneltaisiin kansaa ja uutisoitaisiin siitä.
Jalkanen kuvaa kuinka globaali valta on saanut vedettyä median omaan ohjaukseensa. Hän antaa vertaukset kansalliselta tasolta : ”eduskunta = kansa ja Yleisradio = kansan radio ja televisio”.

– Mietitäänpä 1960-lukua. Katajanokalla syntynyt Hannu Karpo ”meni Suomeen” kuuntelemaan korven kulkijoita ja teki YLE:lle ohjelmia. Hän jatkoi maikkarilla ja teki ”Karpolla on asiaa” -ohjelmaa. Ohjelmalla oli parhaimmillaan 1.8 miljoonaa katsojaa. Karpo meni kansan pariin, tarttui järjestelmän epäkohtiin ja kertoi niistä. Tällainen asenne on täysin hävinnyt. Aiemmin YLE:n toimittajat ja kuvaajat jalkautuivat kansan keskelle ja dokumentteja tuli ympäri Suomea. Se oli inputtia siitä, mitä kansa ajattelee, mitä kansalle kuuluu. Mutta nyt tämä input-kanava on hävinnyt ja tilalle on tullut etupäässä studiossa tuotettua outputtia.

Muutos on Jalkasen mukaan merkittävä, sillä nyt YLE:n toiminta on enemmän vaikuttamista kansaan sen sijaan, että kuunneltaisiin kansaa ja uutisoitaisiin siitä.

– Se on minun mielestäni valtava pettymys ja sama pätee monessa muussakin mediassa. Kansalaisille tehdään klovniviihdettä ja se inputtipuoli, kuunteleminen on jäänyt pois.

Kiertäessään Suomen kaupunkeja ja tehden niistä laajoja juttusarjoja Jalkaselle valkeni, että Suomen historiankirjoitus hyvin helsinkikeskeistä.

– Sain sieltä valtavasti ymmärrystä ja esimerkiksi sisällissodan ajalta, ihmiset kertoivat, että oli paljon enemmän yhteisöllisyyttä, jota ei tunnusteta helsinkikeskeisessä historiankirjoituksessa.

– Kysymys on hajoita ja hallitse -toiminnasta. Ei kirjoiteta ihmisten hyvästä olosta maakunnissa ja kuinka hyvä perheiden on siellä elää. Aiemmin kamera kiersi ympäri eri paikkakuntia ja näytti yhteisöllistä fiilistä. Nyt se on kokonaisuudessaan hävinnyt.

– Pahin uhka globaalille vallalle on yhtenäinen kansa. Se on ihan selvä juttu. Ilman sitä historian kelausta ympäri Suomea en olisi nähnyt niitä paikallisten ihmisten tuntoja. Tätä menoa historiankirjoitus on pian globaalikeskeistä, ei edes suomikeskeistä.

… tämä on kuin kampanja. Kun yksi agendan teema loppuu, toinen alkaa. Vyörytys on uskomaton.
Viime aikoina olemme saaneet lukea jatkuvasti ilmastonmuutoksesta, hallitsemattomista pakolaisvirroista ja kuinka Suomi ei tule selviämään ilman maahanmuuttoa. Media luo täydellisen antautumisen tunnelmaa kuin luonnonvoimien edessä.

– Kun näitä uutisia seuraa, niin tulee mieleen, että tämä on kuin kampanja. Kun yksi agendan teema loppuu, toinen alkaa. Vyörytys on uskomaton.

Global Compact for Migration – vallanottoko?

Tämän vuoden isäinpäivänä Jalkanen törmäsi kauppareissulla Terhi Kiemunkiin, jota hän on aiemmin haastatellut monta kertaa, etupäässä Iltalehteen. Kiemunki kertoi GCM-sopimuksesta ja sitä vastustavasta adressista jossa oli kymmeniätuhansia allekirjoituksia.

– En ollut kuullut koko asiasta. Otin puhelimen taskusta ja panin äänityksen päälle. Kiemunki sanoi sopimuksen vaarantavan Suomen itsemääräämisoikeutta ja siksi oli tehty adressi sopimuksen allekirjoitusta vastaan. Keskustelussa selvisi, että Kiemunki oli päätekijä adressille.

– Ja muuten, teidän toimittajienkin pitää GCM-sopimuksen mukaan alkaa ajatella uudella tavalla, ette saa enää kirjoittaa kriittisesti maahanmuutosta, Kiemunki sanoi. Lupasin tutustua asiaan ja harkita juttua äänityksestä. Hän antoi ottaa puhelimella itsestään kuvan koiransa kanssa.

Myöhemmin eräs toimituksen kaveri soitti toimituksen ulkopuolelta ja sanoi että tästä GCM:stä ei nyt vaan saa sanoa mitään. Tästä ei kirjoiteta.
Jalkanen perehtyi webistä YK:n sivulta poimimaansa 34-sivuiseen sopimukseen.

– Pakko sanoa, että kun luin sitä pumaskaa, niin olihan se aika uskomaton kokonaisuus. Valtavasti sanoja, tekstiä, lauseita, yli 90 merkin virkkeitä, viittauksia ihan kamalasti.

GCM-sopimuksesta on sanottu, että se ei ole sitova ja niin Jalkasen mukaan siinä monessa lauseessa puhutaankin, mutta sitten

– 90 merkin virkkeen jälkeen tulee pilkku, jonka jälkeen lukee että kyllä ne muut kansainväliset muut sopimukset sitten sitoo.

Jalkanen teki jutun Kiemungin haastattelusta ja tarjosi sitä tutuille medioille.

– Myöhemmin eräs toimituksen kaveri soitti toimituksen ulkopuolelta ja sanoi että tästä GCM:stä ei nyt vaan saa sanoa mitään. Tästä ei kirjoiteta.

Käsky oli siltä ”näkymättömältä kädeltä” ja nyt määräys oli poikkeuksellisen kova. Toisen toimituksen tuttava soitti myöhemmin kotoaan ja sanoi, että monet toimittajat ovat harmissaan siitä, että GCM-sopimusta ei voida käsitellä avoimesti.

Mikä avuksi?

Mutta mitä tilanteessa tulisi tehdä? Jalkanen katsoo pitkään ikkunasta sumuista meren horisonttia ennen kuin vastaa.

– Neljännen valtiomahdin, siis median, tulisi ottaa valtansa takaisin ja päästä viestittämään asioita asioina. Sen pitäisi tuntea vastuunsa ja valtansa ja palata siihen rooliin mikä sillä on ollut aiemmin. Nyt se valta on sillä viidennellä valtiomahdilla. Eli valta vaan takasin medialle, vastuun kera. En mä näe tässä muuta ratkaisua.

Uskon, että kun sosiaalinen- ja vaihtoehtomedia syö tarpeeksi valtamediaa, syntyy painetta puntaroida asioita uudelleen. Jopa niin paljon, että valtamedia palaa siihen mitä se on ennen ollut. En näe muuta vaihtoehtoa.
Haastattelumme lähestyy loppuaan, sillä pian alkaa GCM-sopimusta vastustavan adressin luovutustilaisuus kivenheiton päässä ulkoministeriön edessä. Jalkanen aikoo tehdä tilaisuudesta pienen jutun haastattelemalla adressin vastaanottavia virkamiehiä. Kysyn vielä, uskooko Jalkanen esittämäänsä vallan paluuseen medialle?

– Mä tunnen monta toimittajaa, heistä se ei ole kiinni. Moni haluaisi tehdä niin kuin vanhaan aikaan tehtiin, viestitettiin asioita asioina.

– Mutta mistä se voima paluuseen. Nyt kun tiedonsiirto, mediansiirto ja sivujen ylläpito ei maksa käytännöllisesti katsoen mitään suhteessa vanhaan aikaan, syntyy uusia mediakanavia. Uskon, että kun sosiaalinen- ja vaihtoehtomedia syö tarpeeksi valtamediaa, syntyy painetta puntaroida asioita uudelleen. Jopa niin paljon, että valtamedia palaa siihen mitä se on ennen ollut. En näe muuta vaihtoehtoa.

Jalkanen tekee adressin luovutuksesta ulkoministeriön edessä lyhyen jutun ja vastaus toimituksesta on ennalta-arvattava: emme ole tätä aihetta seuranneet, joten passaamme tällä kertaa”.

Timo-Olavi Jalkasta haastatteli Matti Reinikka.

Artikkelit, joita media ei halunnut julkaista

Saimme Jalkaselta kahden haastattelussa mainitun julkaisemattoman GCM-jutun tekstit ja kuvat. Julkaisemme ne tässä lehtiformaattiin taitettuina. Yli 45 000 suomalaista allekirjoitti GCM-sopimusta vastustavan adressin, mutta media ei siitä ole kertonut.

Artikkelit voi avata klikkaamalla niitä.

 

Uusimmat uutiset

Liity kannattajajäseneksi