Kolumnit

Tuhannen ja yhden yön tarinoita

© Pixabay, kuvituskuva.

Suomessa puhkesi valtaisa maansuru ja itseruoskinnan kansalliset mestaruuskilpailut Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT:n langetettua maallemme viime vuoden marraskuussa tuomion ihmisoikeusrikkomuksesta irakilaislähtöisen Ali-nimisen miehen päädyttyä surmatuksi joitain viikkoja sen jälkeen, kun hänet oli palautettu kotimaahansa. Ratkaisu ja sen taustalla ollut (väitetty) tapahtuma saivat valtiovallan keskeyttämään Suomessa ilman asianmukaista maassaolo-oikeutta oleskelevien irakilaisten palautukset pois lukien vakaviin rikoksiin syyllistyneet henkilöt.

Tänään tapauksen uudestaan tutkittavaksi ottanut Keskusrikospoliisi ilmoitti, että Alin kuolintodistus on Irakin viranomaisten mukaan väärennetty. Huolimatta siitä, että joku samanniminen henkilö on hyvinkin saattanut kokea jossain vaiheessa jonkinlaisen ikävän kohtalon, ei kyseinen asiakirja ole enää validi toimimaan EIT:n päätöksen tukena. Se, tuleeko Suomi hakemaan EIT:ltä tuomion purkua, jää nähtäväksi.

Uskaltaisin veikata, että mikäli KRP:n antama tieto on oikea ja oikaisua haetaan, ja EIT myöskin tässä tapauksessa virheensä myöntää, ei tämä kotimaisia rasismihysteerikoita juurikaan hillitse.

Eniten huomiotani kiinnitti koko tapauksessa se, miten suurella antaumuksella – joskin täysin odotuksenmukaisesti – jo alussa mainittuun syyllisyydessä piehtarointiin lähdettiin sisäministeri Maria Ohisaloa myöten mukaan huolimatta siitä, että faktisesti Alin tappoivat (jos tappoivat) irakilaiset raskaan sarjan rikolliset (ampuma-aseen käytöstä päätellen) eikä härmäläinen viranomainen. En voinut välttyä ajatukselta, jonka mukaan kaikki hatarimmatkin osoitukset Suomen hirveästä ulkomaalaisten vieroksumisesta ovat tälle tietylle kansanosalle iloisia uutisia.

Mikäli missään ei viriäisi minkäänlaisia toivonkipinöitä maamme sysipimeistä rakenteista tihkuvasta rasismista, syrjinnästä, rodullistamisesta sun muusta toiseuttamisesta (listaa voi tarvittaessa jatkaa muillakin uudissanoilla), näiden henkilöiden ruikuttamisesta sekä paheksunnasta koostuvalta elämältä ja niin sanotulta kansalaisaktivismilta putoaisi pohja. Erikoisin piirre tässä syyllisyydessä ja maailmantuskassa vellomisessa on se, että syytetyn penkillä ovat suomalaiset, mutta arvostelijat ovat asettaneet itsensä tämän viitekehyksen ulko- tai pikemminkin yläpuolelle.

Huvittavaa puolestaan on se, että tämänkaltaisissa keskusteluissa rasistiset suomalaiset tunnistetaan ongelmitta valkoihoiseksi tuulipukukansaksi, mutta vastaava määritelmä venyy, kun suomalaisilla tarkoitetaan jossain neutraalissa asianyhteydessä Suomen kansalaisuuden asianmukaisesti, esim. riittävän maassa olon jälkeen, hakemalla saaneita maahanmuuttajia tai toisen polven maahanmuuttajia, jotka ovat saaneet kansalaisuuden syntyessään täällä Suomen kansalaisuuden saaneille vanhemmille. Heitä rasismisyytökset eivät jyrkkäsanaisissa julkilausumissa koske.

Karrikoidusti voidaan kysyä, että kun suvakkitäti/-setä toitottaa ääni kauhistuksesta väristen suomalaisten julmaa rasistisuutta, koskeeko tämä vain etnisiä suomalaisia vai kaikkia suomalaisia, eli myös Jamalia ja Abdia, jotka ovat kansalaisuuden tavalla tai toisella saaneet, ja identifioivat itsensä ennemmin Suomen kuin vanhempiensa synnyinmaan kansalaisiksi. Toisaalta voidaan kysyä suvakkitädin/-sedän suomalaisten rasistisuutta paaluttaessa, että tarkoittaako tämä samalla myös itseään ja mikäli ei, miten hän perustelee tämän itselleen ja muille.

Olen ollut havaitsevinani useissa näitä kysymyksiä vatvovissa keskusteluissa, että syyllisyys lankeaa nimenomaan perus-Perteille ja –Pirkoille, jolloin on pakko ottaa huomioon myös rasististen asenteiden kulttuurillinen/kulttuurisidonnainen ulottuvuus sekä mahdollinen periytyvyys. Tällöin päästään kyseenalaiseen johtopäätökseen, jonka mukaan jotkut kulttuurit ovat inherentisti rasistisia ja niiden tuottamat ihmiset omaksuvat kulttuuristaan rasistisia asenteita. Jotkut toiset kulttuurit puolestaan eivät – siinä missä ei ukaaseja kansakunnan kaapin päältä saneleva älymystökään.

Länsimaalainen ja omaan länsimaalaisuuteensa ehdollistunut suvakkikin tarkastelee ympäröivää maailmaa etupäässä oman kulttuurisapluunansa läpi ja sortuu usein sellaiseen harhakäsitykseen, että kehitysmaissa on sallittua toimia keinoja kaihtamatta kukin omien päämääriensä saavuttamiseksi, eli siirtolaisuutta ajatellen Eurooppaan ankkuroitumiseksi. EIT:n käsittelyssä olleen Alin tapauksessa kyseessä oli ilmeisesti petoksellinen toiminta ihmisen kuoleman varjolla. Sanomattakin on selvää, että petos kalahtaa jälleen aitoa hätää kärsivien nilkkaan.

Länsimaiden edistyksellisissä piireissä sorrutaan niin ikään ajattelemaan, että koska kehitysmaalaiset ovat väitetysti kaikki tahoillaan välittömässä hengenhädässä, ovat heidän kaikki tarkoitusperänsä vilpittömät. Tavallaan tässä on kyseessä perverssi ylemmyyskompleksi sen suhteen, että kehitysmaalaisten vilunkipeliä katsotaan jatkuvasti sormien läpi ja parhaan arvaukseni mukaan siksi, että heillä on kaiken väitetyn kärsimyksen keskellä oikeus tavoitella itselleen parempaa elämää eurooppalaisten kustannuksella jos jonkinlaisilla nerokkailla vippaskonsteilla.

Kehitysmaalainen on suvaitsevaisessa liturgiassa suojelun tarpeen johdosta jalo sekä nöyrä kuin uhanalainen eläinlaji, eikä tätä näin ollen sovi epäillä minkäänlaisesta tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta tämän pyrkiessä Eurooppaan saati Suomeen. Häneltä ei myöskään ole kohtuullista edellyttää vastaavia ominaisuuksia yhteiskunnassa toimimisen tai erinäisten vastoinkäymisten kohtaamisen osalta kuin syntyperäisiltä länsimaalaisilta. Mainittakoon lojaalius, rehellisyys ja vastuuntunto.

Sen sijaan kotoperäinen tiedostavaisto marinoi tänne humanitaarisin syin saapunutta maahanmuuttajaväestöä uskomaan, että kaikki ikävyydet, mitä heille ikinä voikaan sattua, on länsimaalaisten, eli vastaanottavan yhteiskunnan syy. Tästä mainittakoon poliisin suorittamat rutiinitarkastukset tietynlaista kulloinkin etsinnän alaisena olevaa ihmistyyppiä koskien ja mikäli kyseessä on ei-valkoinen hipiä, käynnistyy suvaitsevaiston kiekuminen etnisestä profiloinnista.

Inha valkoinen mies on säätänyt kansainvaellusta ajatellen liian tiukat lait ja pystyttänyt ikävän hankalasti ylitettävät rajat. Tämä on tullut harvinaisen selvästi ilmi lukemattomissa tapauksissa, joissa turvapaikanhakijat ovat valehdelleet ikänsä ja muut taustansa. Niin ikään on selvinnyt kosolti tapauksia sepitetyistä turvapaikkahakemuksista, joiden laadintaan on annettu seikkaperäisiä ohjeita mm. arabiankielisillä sosiaalisen median alustoilla.

Alin tapauksen päädyttyä uudelleen käsittelyyn ja poliisin esitutkintaan, kertoi tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Jan Aarnisalo tänään MTV:lle seuraavaa liittyen siihen, että kyseinen rikollinen toiminta saattaa hyvinkin olla suunnitelmallista:

    ”– Näin voisi ajatella. Asiakirjoja on esitetty EIT:ssä niin paljon, että tuskin tämä ihan yhdessä yössä keksitty tarina on.
    […]
    – Meillä on selvä näkemys siitä, ettei tämä yhteen epäiltyyn jää. Meillä on ihan konkreettista näyttöä olemassa rikosepäilyjen tueksi, Aarnisalo sanoo MTV:lle.”

Jääkäämme siis odottelemaan, onko tämän kuprun paljastuminen jäävuoren huippu vai jääkö se aidoksi yksittäistapaukseksi. Yksi kertomus vai yksi tuhannen ja yhden yön tarinoista.

  • 229
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset