Kolumnit

Tulosvastuu maahanmuutossa, onko sitä?

Unkarin ja Itävallan rajalla syyskuussa 2015

Eilen ryöpsähti keskustelu käyntiin siitä, kuinka työministeri Jari Lindströmin erityisavustaja Sakari Puisto oli vaikuttanut yhdistyksille myönnettäviin tukiin. Puisto ehdittiin jo leimata ”halla-aholaiseksi”, koska hän oli ehdottanut tukien eväämistä eräiltä yhdistyksiltä, jotka olivat hakeneet rahaa muun muassa kotouttamiseen. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ehti kuitata asian kommentoimalla, että kotouttamisen onnistumisessa tulee arvioida tiettyjä mittareita, kuten työllistymistä ja edustusta rikostilastoissa.

Tässä tapauksessa kyse on siitä, onko oikein, että maahanmuuttoa ja kotouttamista arvioidaan tulosvastuun näkökulmasta.

Tulosvastuu on yritysmaailmassa ihan normaalia. Ajatelkaapa, jos yrityksessä ei hallitus laittaisi mitään kriteerejä yhtiön toiminnan arvioimiseksi. Ennen pitkää siitä seuraa ongelmia. Onhan se toki tärkeä tieto, kuinka paljon esimerkiksi tehtaan liukuhihnan ylläpitokulut ovat, mutta ihan yhtä oleellista on tietää, kuinka tehokkaasti liukuhihna toimii ja onko tuotannossa laadunvalvonta kohdillaan. Millainen yritys se sellainen on, joka ei halua valvoa tuotantoprosessien laatua? Konkurssiyritys, hyvin nopeasti.

Tulosvastuun käsite voidaan kuitenkin ymmärtää hieman eri tavalla julkisella ja yksityisellä sektorilla. Näiden kahden ero on kuitenkin siinä, että julkinen sektori saa rahansa veronmaksajilta. Ja pakko on vain maksaa.

Vanha sanonta kuuluu: Follow the money. Olisiko siis tätä keinotekoista kohua järkevämpää lähestyä kysymällä: Kenen etu on, että maahanmuuton ja kotouttamisen kuluja ei tutkita? Kuka hyötyy, että kriteerit ovat löysällä? Kenen etu on, että verorahojen käyttöä ei valvota entistä tarkemmin?

Kuntapolitiikassa, kun kyläkouluja lakkautetaan ja vanhusten palveluita supistetaan, osataan kyllä laskea kulut saippuapalan ja pesuaineen tarkkuudella. Ihan näin vertailun vuoksi.

  • 145
    Shares