Kulttuuri

Turvallisuutta, toiveajattelua ja kauhuskenaarioita

Turvallisuuspolitiikka (2021) on M. A. Meretvuon kirjoittama ja lyhyen ytimekkäästi nimeämä teos, joka summaa turvallisuuspolitiikan perusteita erityisesti poliittisen realismin näkökulmasta. Teoksen on kustantanut Kiuas Kustannus.

Kirjailijana Meretvuo on monipuolinen. Hän on kirjoittanut useamman, erityyppisen, teoksen sekä artikkeleita Sarastus-nettilehteen. Hän on suorittanut maisterintutkinnon Jyväskylän yliopiston turvallisuus ja strateginen analyysi -opinto-ohjelmassa. Tämä on ollut ratkaisevaa uusimman kirjan synnyn kannalta.

Turvallisuuspolitiikka aiheena on tuttu politiikantutkimusta ja yhteiskunnallisia aloja opiskelleille. Ulkopolitiikan suuntaukset on tapana jakaa realismiin ja liberalismiin. Realismi tarkoittaa asioiden tarkastelua niin kuin ne ovat. Liberalismi puolestaan keskittyy siihen, kuinka niiden pitäisi olla. Sama jako toimii tietenkin myös turvallisuuspolitiikassa. Tässä tapauksessa realismi korostaa valtion sotilaallisen puolustuskyvyn turvaamista, kun taas liberalismi luottaa kansainvälisiin sopimuksiin. Pohjimmiltaan erot perustuvat erilaisiin ihmiskäsityksiin. Realismi katsoo, että ihminen on paha tai vähintäänkin epäluotettava. Liberalismi sen sijaan olettaa ihmisen olevan hyvä ja pahan tulevan ulkoapäin.

Ollakseen suhteellisen ohut kirja Turvallisuuspolitiikka sisältää hyvinkin paljon asiaa ja erilaisia näkökulmia. Siinä missä vastaavista aiheista kertovat kirjat yliopiston kursseilla tapaavat olla paksuja ja englanninkielisiä järkäleitä, on Meretvuon teos helposti lähestyttävä ja yleistajuinen. Kirjailija itse kertoo tarkoittaneensa sen erityisesti poliittisten päättäjien luettavaksi, mutta helppolukuisuutensa ansiosta se sopii kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle.

Meretvuon tyyli vaihtelee hieman oppikirjamaisesta kerronnasta esseemäisempään tekstiin. Hän käy läpi kummankin suuntauksen historiat ja etenee nykyaikaan. Nato-kysymyksen lisäksi kirjasta löytyy sopivan tiiviit paketit myös muun muassa geopolitiikasta, nationalismista, arabikeväästä ja terrorismista. Myös tuoreimmat kysymykset, kuten kyberturvallisuus ja tautien uhat on muistettu käsitellä.

Meretvuon näkemyksen mukaan liberalismi on ideologia, kun taas realismi perustuu tiukasti faktoihin. Hän tuomitsee ideologisuuden, joka heikentää turvallisuutta. Onko turvallisuus siis kokonaan ei-ideologinen kysymys ja poliittinen perustarve, jonka sisältä ei voida löytää ideologisia painotuksia? Meretvuo itse on realisti ja lainaa usein esimerkiksi filosofi Thomas Hobbesia, jonka mukaan ilman yhteiskuntasopimusta vallitsisi kaikkien sota kaikkia vastaan, siis lähtökohtainen pahuus. Ideologia kai sekin, voisi ehkä joku väittää.

Loppua kohden kirjan kiinnostavuus lisääntyy, sillä kirjoittajan oma ääni nousee kuuluviin entistä selkeämmin. Tekstissä kuuluu innostus itselle mieluisasta aiheesta. Meretvuo nostaa esiin myös muutamia vähemmän käsiteltyjä ja suhteellisen uusiakin teemoja, kuten kulttuuripiirien ja ideologioiden välillä käytävän kulttuurisodan ja lyhyesti myös väestönvaihdoksen. Terveysturvallisuus on tämän päivän tärkein sana, sillä korona jyllää edelleen ja on ehkä niitä konkreettisimpia uhkia, joita tavallinen suomalainen voi kohdata. Toisaalta Meretvuo viittaa useampaan kertaan myös seksuaalirikollisiin ja Oulun tapahtumiin, joita ei varsinaisesti selitä kirjassaan auki. Tämä olisi ollut hyvä lisä, sillä vaikka voidaan olettaa nykylukijoiden vielä muistavan ne, muutaman vuosikymmenen päästä niin ei ehkä ole ja olisi siis tarpeen muistuttaa, että kyseessä oli pääasiassa maahanmuuttajamiesten toteuttama seksuaalirikosten aalto Oulussa vuosien 2018-2019 vaihteessa.

Monista kirjan teemoista, kuten kulttuurisodasta, saisi ihan itsenäisen ja kiinnostavan teoksen, jos aihetta lähtisi laajentamaan lisää. Eräs hyvin tärkeä ja nyttemmin konkretisoitunut kysymys on myös huoltovarmuus. Maskien loppuminen on jo koettu, mutta entä jos jokin sitä oleellisempi katoaisi, esimerkiksi sähköverkko lakkaisi toimimasta sodan tai terroriteon seurauksena? Meretvuolla on siitä omat skenaarionsa, jotka alkavat lähestyä inhorealismiakin osittain, mutta ovat joka tapauksessa lukemisen arvoisia. On tosiaan pelottavaa ajatella, miten riippuvaisia olemme yhdestä ilmiöstä ja mitä kaikkea voisi tapahtua kun lämmitys, valot sekä kaikki verkkoyhteyden yhtäkkiä katkeaisivat keskellä kylmintä talvea. Silloin olisivat ikiaikaiset tulenteko- ja metsästystaidot tarpeen. Survivalismi, eli selviytyminen epätavallisissa olosuhteissa, ei olisi silloin enää pelkkä harrastus. Meretvuokin kirjoittaa, että kotivaran pitäminen useammaksi päiväksi tulisi olla kansalaisvelvollisuus. Tämä tarkoittaa säilykeruokaa, käteistä rahaa, tulitikkuja, kynttilöitä ynnä muuta vastaavaa.

Mitä turvallisuuteen tulee, se on tietenkin ensisijaisesti valtiotason sotilasasioihin liittyvä kysymys, mutta sen rinnalla merkitystään kasvattavat monet muutkin seikat. Tavallisten kansalaisten onkin hyvä huomata, että he itse voivat olla oman elämänsä valinnoilla ja taidoilla olla luomassa turvallisuutta ainakin itselleen ja perheelleen. Missään tapauksessa kirjan esittämiin huoliin, ei kannata suhtautua väheksyen. Olemmehan nytkin kriisitilassa, jota vielä pari vuotta sitten kukaan ei olisi uskonut tulevan. Mikä tahansa on mahdollista ja realismin periaatteiden mukaan kannattaa aina varautua pahimpaan.

Tilaa
Ilmoita
guest
13 Kommenttia
Uusin
Vanhin Äänestetyin
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
Suomi on entinen siirtomaa

”MTV ja IS: Helsinkiläisen FC Atlantis -joukkueen 3 pelaajaa vangittu – poliisi epäilee raiskauksia ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä”Joukkueen pelaajalistassa näyttäisi olevan muutama afroarabi…

maassa maan tavalla

”Poliisi epäilee nuorta ja kokematonta postin­jakajaa laimin­lyönnistä Porissa – jättänyt yli 2 000 lähetystä jakamatta Avaamattomat postit löydettiin toukokuussa Postin lukitusta pukukaapista.”Onko tuossakin joku vastikkeettomiin tukiin kotoutunut migrinuori ohjattu nostamaan vastikkeetonta palkkaa ?

John Quiman

Noin fiksu tapaus ei oikein voi olla muuta kuin kanta-asukasta parempaa väkeä.

Ilkka Forsten

Työvoivajen paikkaaja ei jaksanut paikata vajetta, otti niin koville kun piti rukoilla monta kertaa ettei vaan työ hypi silmille.

John Quiman

Mitä noita vääräuskoisten paperilappusia kuskailemaan, kun rahaa saa kuskaamattakin. Meni vain suunnitelma vähän pieleen.

juha II

Länsimaailma ja Suomi menee vessanpöntöstä alas!

John Quiman

Vieläpä vapaaehtoisesti. Kysyy vain, että mennäänkö pää vai jalat edellä?

Kaino-Vieno Huttunen

Turvallisuusajattelun kaksi peruspilaria ovat nykyisin karkeasti:

1. Pönkätään takaovi tiiviisti kiinni, ruuvataan siihen kaikki valvontakamerat ja hälytyslaitteet ja tilataan joku vartiointifirma nuuskimaan takapiha säännöllisesti.

2. Leväytetään etuovi auki ja ripustetaan oven yläpuolelle tervetuloa kyltti. Kutsutaan kaikki satunnaiset ohikulkijat sisälle nauttimaan vieraanvaraisuudesta, syömään pöydästä, nukkumaan vuoteessa, makaamaan vaimo ja lapset. Ja kun tämäkään ei riitä, ajellaan kaupunkia ristiin rastiin hakemaan kylään kaikki käsiin saatavat.

Ilkka Forsten

Lisäys.

  1. Jos olet niin mölli että haahuilet vieraan tontilla ilman hyvää syytä, varaa ennen sitä aika hauturille ja sovi mikä hoosianna veisataan muistoksesi.
John Quiman

Merkittävin turvallisuusuhka on tällä hetkellä suvakkien kulttuurimarxistinen ideologia, joka aiheuttaa tuhoa kaikilla rintamilla ja samalla täyttää maan vieraalla kulttuurilla, jonka suvakit asettavat oman kulttuurin yläpuolelle. Näitä vahinkoja on vaikea korjata myöhemmin. Mitä tahansa tavanomaisia ongelmia voi ratkoa myöhemminkin. Siksi huomion keskipisteessä tulisi olla suvakkien ideologisen hourailun pysäyttäminen ja vahinkojen korjaaminen pikatahdilla.

Ilkka Forsten

Olenkin jo piirrellyt kaavioita kuinka luodaan systeemi joka poista epäterveen kehityksen, ja missä se tehdään. Logistiikan ongelmat onnistuinkin jo ratkaisemaan sekä monta muuta aiemmin vastausta vaille jäänyttä kysymystä.

Jopa se on ratkaistu kuinka vältytään siltä että joku myöhemmin penkoisi asioita löytämättä mitään raskauttavaa. Tämä ei ollutkaan niin hankala kysymys kuin alkuun luulin. Teollinen kehittyminen ja sitä seuranneet innovaatiot ovat tuoneet vastauksen moniin muihinkin ongelmakohtiin.

John Quiman

Jää kokolailla arvailun varaan tuo ajatus, mutta jos se on jotain mikä toimii arvostettavalla tavalla, voi se olla hyväkin.

En kuitenkaan tarkoita arvostetulla tavalla esim. Stalinin ”logistiikkaratkaisuja” 🙂

Viha Voittamaton

Mielenkiintoiselta kuulostaa. Taidanpa kirjan ostaa.