Kolumnit

Turvapaikkakeplottelua uskonnon varjolla

Viimeisen vuoden aikana yleistynyt trendi on muslimiturvapaikanhakijoiden ilmoittaman elämänkatsomuksen vaihtuminen kristinuskoon ja mielenkiintoisena erityispiirteenä vasta kielteisen päätöksen osuttua kohdalle. Maahanmuuttoyksikön johtaja Esko Revon on hankala ymmärtää, minkä vuoksi turvapaikkapuhuttelussa – jossa ei ole tapahtunut oikeusavun saantiin tehdyistä muutoksista huolimatta eroa verrattuna aikaisempiin toimintatapoihin – ei tuoda ilmi kaikkia niitä asioita, joiden johdosta on joutunut vainon kohteeksi entisessä kotimaassaan. Näin käy valitettavan monta kertaa, kun kyse on juuri uskonnosta.

    ”Uskonto on yksi peruste turvapaikan myöntämiselle, mutta se ei ole automaattinen peruste.
    – Hakijan puhuttelussa käydään läpi kaikki perusteet. Kuolemaksenikaan en ymmärrä, miksei se tule mieleen. Että hänellä pitäisi olla juristi muistuttamassa, että kerro uskonnosta.”

Turvapaikanhakijoiden keskuudessa leviää vääriä käsityksiä uskonnon roolista hakuprosessissa.

    ”Repo pitää yhtenä selityksenä turvapaikanhakijoiden keskuudessa liikkuvaa väärää tietoa siitä, että pelkkä kristinuskoon kääntyminen riittäisi turvapaikan saamiseen. Muita mahdollisia selityksiä ovat toisilta hakijoilta saatu esimerkki sekä julkisuudessa käyty keskustelu.”

Lihavoidussa osassa kaikki olennainen oikeastaan käykin jo ilmi. Kristinuskoon ”kääntyminen” johtuu toiveesta saada turvapaikka – ei tosiasiallisesta hengellisestä herätyksestä. On erittäin, erittäin hankala kuvitella tilannetta, jossa nimenomaan muslimiturvapaikanhakijoiden keskuudessa jaettaisiin auliisti kristinuskon oppeja, jotta tavoitettavissa olevat henkilöt hengellisen reformin kokisivat. Ei, vaikka Marjaana Toiviainen työskentelisi vuorokaudet läpeensä.

Sen sijaan on mahdollista, että joku on saanut turvapaikan kristinuskoon kääntymisen jälkeen, mutta tosiasialliset syyt turvapaikalle ovat kuitenkin olleet jotkin muut. Uskonto voi toki toimia perusteena turvapaikan myöntämisessä, mikäli hakija on kokenut siihen perustuvaa vainoa ja tämä voidaan osoittaa.

On hankalaa olla ajattelematta sitä mahdollisuutta, että kristinuskoon ”kääntyminen” on laskelmoitu teko myös siksi, että useissa muslimivaltaisissa maissa kristittyjä kohdellaan vielä kehnommin kuin islamin vääräoppista suuntaa edustavia. Kaikkien tulisikin muistaa se, että turvapaikanhakijan pyrkimys on vain ja ainoastaan turvapaikan saanti Suomesta. Tämän saavuttamiseksi kelpaa esiintyminen Suomen valtauskonnon edustajana, puolison hankkiminen Suomesta tai sepitetyn taustakertomuksen esittäminen.

Tämän mahdollisuuden puolesta puhuu varsin nopea siirtymävaihe ottaen huomioon sen, miten eri tyyppisistä uskonnoista islaminuskon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tapauksessa on kyse, sekä sen, että päätös hiippakunnan vaihtoon syntyy vasta kielteisen turvapaikkapäätöksen napsahdettua kouraan. Mikäli päätös taas on alkanut muhia jo kesken käsittely- tai valitusprosessin tai jopa ennen niitä, vaikuttaa uuden elämänkatsomuksen omaksumisen vilpittömyys entistäkin epäuskottavammalta.

    ”Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtajan Esko Revon mukaan ilmiöstä on tullut laajamittainen vasta viimeisen vuoden aikana. Se ei hänen mukaansa selity ainoastaan vuonna 2015 Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden suurella määrällä.”

Viive johtunee siitä, että vasta nyt vuonna 2015 turvapaikkahakemuksensa jättäneet ovat alkaneet saada hakemuksiinsa päätöksiä, joista kielteiset ovat aiheuttaneet joissain hakijoissa halun (lue: tarpeen) tunnustuksellisen elämänkatsomuksensa vaihtoon. Toisaalta myös jo mainitut harhaluulot uskonnon osasta turvapaikanhakuprosessia ovat saattaneet saada hakijoiden keskuudessa valitettavan suuren jalansijan.

Valitettavaa tämä on siksi, että he ovat valinneet elämänkatsomuksensa yhdeksi keplottelukeinoksi turvapaikan saadakseen, vaikkei tällaisella toimintamenetelmällä ole tulevaisuutta.

Mikäli uumoiluissani on yhtään vinhaa perää, on tapakristitty saamassa tykkänään uuden määritelmän.

(Footnote: Olen ja pysyn vakaumuksellisena ateistina, eikä minua hetkauta se, mitä minkäkin uskonlahkon nimissä esitetään niiden maineen kannalta. Toivon maahanmuuttoviraston turvapaikkahakemuksia käsittelevälle henkilökunnalle sekulaaria ja objektiivista asennetta arvioidessaan yhtäkkisesti elämänkatsomustaan vaihtaneiden henkilöiden uskottavuutta. Pelissä on nimittäin kaiken aikaa koko Suomen turvapaikkapolitiikan uskottavuus.)

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset