Kolumnit

Työttömyys ei aina ole oma valinta

Suomalaiset työttömät ovat juurisyy valtion ylivelkaantumiseen ja aiheuttaneet itse työttömyytensä joko aloitekyvyttömyydellään ja vastuuttomuudellaan tai jättäytymällä tarkoituksella nauttimaan ”ylisuurista” sosiaalietuuksista muiden, ennen kaikkea eniten veroja maksavien, kustannuksella. Asia selviää Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan Huipputuloiset-kirjasta, jossa painavan sanansa sanoo kirjan nimen mukaisesti maamme parhaiten tienaava promille. Kirjan funktiona ei näytä olevan mikään muu kuin puhdasverinen työttömille vittuilu, sillä syyllistäminen, kategorisointi, leimaaminen ja suoranainen panettelu eivät ole minkään valtakunnan keinoja työllisyystilanteen kohentamiseksi.

Osalta haastateltuja, joihin lukeutuu mm. ammattijohtajia, yritysjohtajia ja perijöitä, vaikuttaa puuttuvan empatiakyky sekä ymmärrys toisenlaisessa elämäntilanteessa olevia kohtaan. Ovatko edellytykset taloudelliseen menestykseen täysin samat sekä miljoonaperillisellä että työttömän yksinhuoltajan jälkikasvulla? Kommenteista paistaa tietämättömyys harvaan asuttuja seutuja (”taantuvat alueet”) kohtaan. Onko työttömyys oma valinta ja kiistaton osoitus loiseläjästä, mikäli kunnassa, jossa asuu, on enemmän työttömiä kuin avoimia työpaikkoja puhumattakaan siitä, että tavoitettavissa olevat työpaikat liittyisivät hakijan koulutukseen tai osaamiseen?

Ehdotus epäsuhdanteen ratkaisemiseksi on tietysti muutto pääkaupunkiseudulle, jossa töitä on enemmän tarjolla. Onko tämä kuitenkaan kestävää koko maan työllisyystilanteen osalta? Sopivan ja sopuhintaisen asunnon löytäminen ei ole itsestäänselvyys, mikäli työ, jonka perässä on Helsingin seudulle ”velvoitettu” muuttamaan, lukeutuu ns. matalapalkka-aloihin ja asettaa näin ollen tiukat raamit sille, minkä verran asumiseen ja elämiseen riittää kuukausitasolla rahaa. Totuus kun on se, ettei asuntoja nykyäänkään riitä kaikille niitä tarvitseville kunkin tarpeita parhaiten vastaavista asumisen muodoista.

Tietenkin voidaan alkaa ajatella, että työ on ihmisen ykkösvelvollisuus ja asuminen tulisi järjestää vaikkapa jonkinlaisella kolhoosiperiaatteella tai niin kuin ennen vanhaan tukkikämpillä. Viikonloppuisin voisi halutessaan palata kotiseudulle nauttimaan paitsi omasta kodista myös perhe-elämästä. Lisäksi asiaa voidaan näiden huipputuloisten eduksi lähestyä siten, että vaikka maamme perustuslaissa mainitaankin oikeus valita vapaasti asuinpaikkansa vaikka tunturin juurelta, ei mikään laki velvoita ketään järjestämään kaikkialle adekvaattia ansiotyötä ja siksi nykytilanne, jossa työntekijät ovat työnantajia sekä heidän intressejään varten, on perusteltu.

Ehkä on myös niin, että maassamme tulisi lopullisesti irtautua ajatuksesta, jonka mukaan koko maa on elinkeinopoliittisessa mielessä (kaikkialla, myös ”taantuneilla alueilla”, on riittävästi lisäarvoa tuottavaa ansiotyötä asujaimiston toimeentulon takaamiseksi) mahdollista pitää asuttuna sekä elinvoimaisena ja näin ollen hyväksyä, että kaupungistuminen ja suuriin asutuskeskittymiin siirtyminen on kehityssuunta, jota ei voida enää peruuttaa. Näin ollen jokaisen sellaisen, joka ei työllisty synnyinseudullaan, tulisi hylätä kotiseuturakkaus muuttaakseen lähimpään maakuntakeskukseen, ellei vastaavasti halua käyttää tuntikaupalla aikaa työmatkoihin.

Kaikessa tässä palataan siihen, kuinka työ ja työnteko on keskeisin asia, joka määrittää kunkin yksilön elämää ja ohjaa tekemään erilaisia valintoja, joilla on omat vaikutuksensa mm. perhe-elämään. Moni vapaamielisemmin ajatteleva ja vähemmän työorientoitunut ihminen saattaa karsastaa tätä ajatusta, josta kumpuaa ikään kuin vastareaktiona tyytyminen ansiotuloja matalampaan elintasoon sosiaaliperusteisten tulonsiirtojen muodossa – esimerkiksi juuri siitä syystä, ettei halua asua missään muualla kuin rakkaalla kotipaikkakunnallaan ja katsoo näin ollen kyseisen valinnanvapauden tärkeämmäksi asiaksi kuin työn ja urakehityksen.

Asia, jota urakeskeiset ja uransa eteen suurimman osan ajastaan sekä voimavaroistaan keskittävät huipputuloiset ihmiset eivät luullakseni ymmärrä, on se, että on myös vähemmän ura- ja suorituskeskeisiä ihmisiä, joille statusta, mainetta, menestystä ja pääomaa merkityksellisempiä asioita elämässä ovat perhe, sukulaiset, ystävät ja kenties jokin rakas harrastus, joiden eteen on valmis tinkimään elintasosta, mikäli se vain on mahdollista. Kuten artikkelissa käy varsin selväsanaisesti ilmi, tämän ei tulisi ökytuloisten mielestä mahdollista ollakaan ja näin ollen kaikki kansalaiset tulisi ajaa suhtautumaan työhön ja uraan yhtä intohimoisesti kuin he tekevät.

Mikäpä siinä. Minulla ei ole asian suhteen ongelmaa, sillä olen jo siinä katsontakannasta riippuen joko tavanomaisessa tai etuoikeutetussa tilanteessa, jossa arki työn ympärillä on keskeisin elämänrytmiä ja erilaisia valintoja ohjaava tekijä. ”Voimakkaat leikkaukset” sosiaaliturvaan ihmisten pakottamiseksi töihin kohdistuisivat kuitenkin yhtä lailla niihin ihmisiin, jotka ovat joko terveydellisistä tai asuinpaikkasidonnaisista (kts. yllä) syistä poissa työelämästä. Kaikki terveysongelmat kun eivät johda työkyvyttömyyseläkkeeseen ja näin ollen ikään kuin ”legitiimiin” työmarkkinoiden ulkopuolelle siirtymiseen.

Haastateltuja hallitsee yleistävä karikatyyri työnvieroksujasta, joka on työkykyinen mutta sitäkin innokkaampi kikkailemaan tukien kanssa. Kukaan ei kiellä, etteikö sellaisiakin tapauksia olisi, mutta ennen kuin esimerkiksi aktiivimallin kaltaisiin ja ”voimakkaista leikkauksista” käyviin toimenpiteisiin ryhdytään, tulisi pysähtyä miettimään sitä, millaiset niiden tosiasialliset vaikutukset ovat ottaen huomioon myös ne ihmiset, jotka eivät kyseiseen karikatyyrinomaiseen muottiin istu. Ennen kaikkea tulee aina puntaroida saavutettavissa olevan hyödyn ja haittojen välinen suhde.

Näin lopuksi todettakoon, että Iltalehden artikkeli noudattaa klikkijournalismin parhaita perinteitä, itse kirjan perimmäinen tarkoitus lienee tämän kirjoituksen alkuun viitaten pikemminkin provosoiva kuin rakentava ja myönnän nielaisseeni syötin.

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa