Kolumnit

Uhrautukaamme talouskasvun alttarilla!

Edellisviikonloppuna uutisoitiin, kuinka stereotyyppistä ja tietysti täysin kuvitteellista kokoomuspoliitikkoa siteeraten mielenterveyshuolista johtuvat sairauspoissaolot töistä ovat palanneet kymmenen vuotta jatkuneen laskusuhdanteen jälkeen kasvu-uralle viime vuoden aikana. Arkikielellä tämä tarkoittaa sitä, että mielenterveyshuolista johtuvat sairaspoissaolot ovat lisääntyneet. Tässä ei tietysti ole mitään yllättävää, mikäli sattuu olemaan vähänkään sormi pulssilla työelämää ja sen vaatimuksia koskien.

Yleisradion artikkelissa yritetään taustoittaa sairauspoissaolojen määrän sidonnaisuutta kulloinkin vallitseviin valtiontalouden suhdanteisiin mm. seuraavalla tavalla:

    ”Toisaalta voidaan ajatella, että ihmiset uskaltavat sairastaa useammin, kuin silloin kun taloudessa menee heikosti ja työttömyyden uhka on ilmeinen, [Kelan tutkimustiimin päällikkö] Jenni Blomgren kertoo.”

En ennen artikkelin julkaisuajankohtaa tiennytkään, että ihmisten valinnanvapauteen kuuluu myös valita se hetki, jolloin uskaltaa sairastaa – saati, että kuinka usein. Ehkäpä jopa se, että kuinka pitkään taudinkuvasta riippumatta. En tiedä tai tunne ketään, kuka tykkäisi sairastamisesta etenkin, jos siitä koituu taloudellista haittaa. Joillain aloilla ensimmäinen sairauspäivä on palkaton.

Olen puhunut samasta asiasta jo vähitellen pidempään kuin jaksan edes muistaa, mutta asia konkretisoituu kouriintuntuvalla tavalla silloin, kun työmaailman paineet alkavat vaikuttaa kansalaisten hyvinvointiin, jonka tulisi olla edes jollain tapaa pyhä asia. Tällä hetkellä työ ja elanto ovat elämän sekä arjen keskiössä, työelämä itsessään on raadollista, kilpailuhenkistä, tuloskeskeistä ja heikoimmille yksilöille eloonjäämistaistelua, joka imee heistä kaikki mehut.

Tähän kehityssuuntaan on johtanut koko yhteiskunnan ja elinkeinoelämän ajautuminen päinvastaiseen asemaan tilanteesta, jossa työ oli työntekijää varten. Nykyään työnantaja on työntekijää varten – saipa työstä ihan oikeaa palkkaa niin kuin kuuluisikin saada tai Kelan maksamaa työmarkkinatukea tai opintotukea, jota monet yritykset käyttävät hyväkseen korkeakouluopiskelijoiden työharjoittelujaksojen osalta.

Jokaisen työttömyysturvan aktiivimallin tapaisten tempputyöllistämismekanismien sijaan palkkatöissä olevan tulisi olla haltioituneen kiitollinen työnantajalleen siitä, että tämä sallii yksilön antaa panoksensa yrityksen kasvun sekä menestyksen eteen ja aivan erityisesti sen taustalla seisovan osakkeenomistajakaartin taskujen lihottamiseksi.

Esimerkkejä eri alojen työtehtävien yleensä aliresurssoinnista johtuvasta ylikuormituksesta tihkuu sieltä täältä, mutta harva niille korvaansa kallistaa. Työntekijät ovat asusteisiin tai huonekaluihin verrattavissa olevia kulutushyödykkeitä, joita käytetään suurpääoman kartuttamiseksi niin kauan kuin tämä vain luonnistuu ja sen jälkeen tavara pannaan liikenteeseen, jos sekin on henkilöstökuluissa säästämisen johdosta taloudellisesti kannattavaa.

Luukulta toiselle juoksutettuja sekä näin ollen itsetuntonsa menettäneitä pitkäaikaistyöttömiä löytyy aina ja poikkeuksetta, ja jokainen palkkatöissä oleva tietää, ettei kukaan ole korvaamaton. Työntekijöitä ei sitouteta kuin korkeintaan firman logolla varustetulla kahvikupilla. Uskollisuuden työnantajaa kohtaan luo yleinen ja ennen kaikkea poliittisten päätösten aikaansaama ilmapiiri, jonka ansiosta selkeistä epäkohdistakaan ei uskalleta huomauttaa.

Jos saat vastarannan kiisken leiman otsaasi, voit olla varma siitä, että seuraavien yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen pestiäsi hoitaa joku aiemmin mainitun kaltainen perinpohjin nöyryytetty vuosikausien työttömyyskierteessä riutunut, joka ottaa vastaan paikan kuin paikan vaikka nälkäpalkalla.

Ainoaksi vaihtoehdoksi saattaa jäädä se viimeisin köyhyysloukku, eli joutuminen perustoimeentulotuelle, jota kokoomuseliitti seuraavaksi kaavailee vastikkeelliseksi. Eliitiltä ei säästy edes kokonaan tai osittain työkyvyttömät.

    ”– Meillä työttömyysturvan piirissä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole työkykyisiä. He ovat väärällä tuella. Osallistumistulo on räätälöity polku takaisin työelämään, [valtiovarainministeri Petteri] Orpo sanoi.”

Tällä saatetaan viitata siihen, että työttömyysturvan parista pitäisi saada pois työkyvyttömät ihmiset (vaan minne?), jonka jälkeen kokoomuksen esittämä osallistumistulo palvelisi parhaiten työelämään siirtymistä, mutta tässä saakin jo vedellä mutkia suoriksi.

Kokoomusherra tai tasa-arvon nimissä kokoomusrouva viis veisaa sinun jaksamisestasi, terveydentilastasi tai mistään muustakaan, kunhan kukkaron pohjalle saadaan keinolla millä hyvänsä kaavittua lisää hilloa.

Shares

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset