Kolumnit

Ulkomaalaislain soveltamista à la Rasmus

Aamulehti uutisoi kuluvan viikon tiistaina 13.2. Afganistanista Suomeen vuoden 2015 elokuussa siirtolaisaallon mukana turvapaikkaa hakemaan tulleesta Hasan Khademista. Hasan suoritti peruskoulun oppimäärän vaivaisessa puolessa vuodessa ja käy nyt lukiota Tampereella. Kiistattomasta erityislahjakkuudesta huolimatta miestä uhkaa käännytys, jota koskeva valitusprosessi on vielä kesken.

    ”Joulukuussa 2016 Maahanmuuttovirasto ilmoitti, ettei Hasan saa turvapaikkaa tai oleskelulupaa 1,5 vuoden Suomessa olon jälkeen, vaan hänet käännytetään Afganistaniin. Valitus asiasta on kesken.”

Hasanin tapauksessa on siis todellakin ilman sarvia ja hampaita kyse aidosta osaamisesta sekä lahjakkuudesta, jolle löytyisi varmasti Suomessakin käyttöä. Oikeamielisyyden airueet Facebook-ryhmä Rasmuksessa luonnollisesti polkevat jalkaa kiukusta mahdollisen käännytyksen johdosta ja tämä osoittaakin oivallisesti sen, miksei heidän tulisi ikinä antaa päättää turvapaikka-asioista.

Minullakaan ei periaatteessa olisi mitään sitä vastaan, mikäli Hasan jäisi Suomeen (vaikkakin hänen osaamiselleen olisi paljon enemmän tarvetta Afganistanissa), mutta tämä ei ole mielipidekysymys, eikä linjassa vallitsevan ulkomaalaislain kanssa. Koulumenestys, lahjakkuus tai edes motivaatio eivät ole edellytyksiä, joiden myötä turvapaikka tulisi myöntää tai sen saantia helpottaa.

Rasmuslaisten järkeilyissä sen sijaan annetaan palttua vallitsevalle lainsäädännölle tai sitä sovelletaan mielivaltaisesti mukaviin yksittäistapauksiin, jotka nostetaan toteemeiksi. Onhan todettu jo kauan aikaa sitten, että kaikkein liberaaleimman maahanmuuttolinjan edustajille tulijoista on lähinnä välinearvoa ja joskus esiintyy heidän ihmisarvoaan vielä rajummin alentavaa PR-edun tavoittelua.

Esimerkiksi pakkopalautuksia vastustavat mielenilmaisut vilisevät lähes proosallisia tunnelmakuvia rasmuslaisille itsellensä, henkilökohtaisesti, tutuiksi tulleista kohteliaista aikuisista sekä heidän suloisista, tomerista ja viehättävistä lapsistaan, joiden tulisi kaikkien tämänkaltaisten epäolennaisten luonteenpiirteiden johdosta saada jäädä Suomeen – huolimatta kenenkään tosiasiallisesta henkilötaustasta.

Tällainen lähestymistapa on yksiselitteisesti väärin ja omiaan rapauttamaan luottamuksen Maahanmuuttoviraston sekä kielteisistä turvapaikkapäätöksistä seuraavien valitusten osalta hallinto-oikeuden toiminnan puolueettomuutta kohtaan. Yhdenvertaisesta kohtelusta lipsuminen on väärin nimenomaan turvapaikanhakijoita itseään kohtaan. Erityisesti heikoimmassa asemassa olevia.

Vaan olisivatko rasmuslaiset todella valmiita soveltamaan vastaavaa ja voimassa olevan turvapaikkaprosessin jokseenkin ohittavaa ”yksittäistapausparadigmaa” Hasaniin ja pariin muuhun henkilöön, jotka ovat kaikki saapuneet Suomeen samasta maasta ja samalla hetkellä sekä edenneet turvapaikkaprosessissa samaa vauhtia ja käyttäneet opintoihinsa saman verran aikaa?

Antaisivatko rasmuslaiset Hasanille turvapaikan siksi, että tämä on särmä, lahjakas ja oppivainen jätkä, mutteivat parille muulle kaverukselle, jotka eivät jostain syystä menesty koulussa oikein mitenkään, eikä heidän kotoutumisennusteensa näin ollen ole hääppöinen? Jälkimmäinen on väistämätön seuraus motivaation tai lahjakkuuden erityisestä huomioinnista turvapaikkaprosessissa.

Aamulehden artikkeliin haastatellun Hasanin yhteiskuntaopin opettaja Juha Heinosen mielipiteestä voi halutessaan vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä asenneilmastosta:

    ”– Veronmaksajana en voi kuin hämmästellä suomalaista yhteiskuntaa. Miksi sellaisten ei anneta jäädä, jotka ovat niin hyvin integroituneet ja miksi taas toiset, jotka vain makaavat, saavat jäädä?”

Sekä lainsäätäjän että -käyttäjän tie on ohdakkeinen ja epäkiitollinen. Maahanmuuttoviraston henkilökunnan pääasiallinen tehtävä turvapaikkaprosessissa on turvata yhdenvertainen kohtelu vallitsevan lainsäädännön puitteissa ilman yksilötapauksiin liittyvää fiilispohjaista sooloilua saati mielivaltaa.

Silti nimenomaan tahoilta, jotka peräänkuuluttavat väkevästi yhdenvertaisuutta, mutta jotka eivät joissain asioissa edes halua nähdä metsää puilta, tulee ruoansulatuselimistön lopputuotetta niskaan oikein olan takaa, kun joku yleensä täysin yksittäinen mutta lainvoimainen päätös ei miellytä:

Tuon Vesa Puurosen kirjoituksessa mainitun miehen siis ihan oikeasti murhasivat jotkut ikävät ihmiset Bagdadissa, eikä suinkaan kukaan Maahanmuuttovirastosta saati valtioneuvostosta.

P. S.: Toivottavasti Hasan saa opiskelu- ja/tai työluvan ja ryhtyy nettoveronmaksajaksi. Minulla ja tuskin kenelläkään ei ole mitään sitä vastaan.

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti