Kolumnit

Uuden siirtolaiskriisin kynnyksellä

Turkin avattua sen ja Euroopan unionin vuonna 2016 laatiman sopimuksen vastaisesti maarajansa lienee varsin selvää, että vuoden 2015 tapahtumien uusinta on vain ajan kysymys. Näin ollen on varsin perusteltua tiedustella, millä tavoin sekä EU että Suomi sen jäsenenä ovat uuteen siirtolaiskriisiin valmistautuneet. Tämänpäiväisen perussuomalaisten tiedotteen ja puheenjohtajien, Jussi-Halla-ahon sekä Riikka Purran, mukaan vastaanottajaosapuoli on yhtä valmistautumaton kuin noin viisi vuotta sittenkin.

Tilanteen mahdollisesti vuotta 2015 huolestuttavammaksi tekevänä erona pakolaisia virtasi tuolloin enimmäkseen useampaa eri väylää pitkin siinä missä arvioiden mukaan jopa 4,1 miljoonaa ihmistä on pakkautunut valmiiksi Turkin alueelle ja osin varsin lähelle EU:n ulkorajaa, valmiina siirtymään sen alueelle suuremmissa erissä aiheuttaen entistäkin hätäisempiä järjestely- ja majoitustoimenpiteitä. Turkin ja Kreikan rajalla parhaillaan käynnissä oleva kahina on vain jäävuoren huippu siitä, mitä on luvassa.

Jälkiviisaus on tässä vaiheessa turhaa, mutta hallitut ja koordinoidut vastaanotto- sekä järjestelykeskukset olisivat nykytilanteessa tarpeelliset erityisesti siksi, että tulijoiden taustat ja näin ollen edellytykset saada minkäänlaista oleskeluoikeutta missään EU-maassa saataisiin selvitettyä jo ennen minkään asianomaisen valtion maaperälle siirtymistä. Valitettavasti EU ei saanut tällaisten perustamisesta sitovaa päätöstä aikaiseksi ja kuluvan vuoden aikana sen on luovittava uuden kansainvaelluksen edessä miten kuten.

Tulijoiden taustojen selvittämistä sekä muuttovirran aikaansaamaa potentiaalista turvallisuusuhkaa painottaa Iltalehden kattavassa haastattelussa myös prikaatikenraali (evp) Mauri Koskela. Maahanmuutto- ja aivan erityisesti turvapaikka- sekä pakolaisasioissa olen taipuvainen kuuntelemaan herkemmällä korvalla kenttätyötä tekeviä poliiseja sekä rajavartioston ja rauhanturvaajien kaltaisia maanpuolustusalan ammattilaisia kuin asioita ja ilmiöitä tutkineita punavihreitä akateemikkoja.

(Sivuhuomiona Koskelan lausumat ovat lähes identtiset perussuomalaisten jo vuosikausien ajan toistamien maahanmuuttopoliittisten painopisteiden sekä toimenpide-ehdotusten kanssa. Koska lausujana on puolueeseemme nähden ulkopuolinen sekä kiistatta myös kansainvälisessä sotilas- ja muussa yhteistyössä meritoitunut ammattilainen, ei auta muu kuin toivoa, että nämä uhkatekijät otettaisiin vihdoinkin vakavasti myös kansallismielisyyden vastaisessa rintamassa.)

Eräs mielenkiintoinen huomio artikkelista ja edelleen käynnissä olevasta tilanteesta on juuri Turkin yksipuolinen irtaantuminen sen ja EU:n välisen pakolaissopimuksen ehdoista, joka on osa paljon puhuttuja ja erityisesti maahanmuuttokysymyksissä esillä pidettyjä kansainvälisiä sopimuksia sekin. Ihmisoikeusihmisten mukaan maa, joka rikkoo mitään maagista kansainvälistä sopimusta tai edes pyrkii tulkitsemaan sitä itselleen suotuisasti, muuttuu kansainvälisen hyljeksinnän kohteeksi, suoranaiseksi paariaksi.

Yleispätevien kansainvälisten sopimusten kaiken muun ylittävää sitovuutta ja niiden laiminlyönnistä seuraavaa diplomaattista katastrofia käytetään Suomessa perusteena humanitaariselle altruismille siitä huolimatta, että usea verrokkimaa, kuten Tanska, Unkari, Itävalta, Tsekki, Slovakia, nyttemmin jopa Ruotsi ja viime päivien tapahtumien valossa erityisesti Kreikka, ovat viime vuosina ryhtyneet varsin poikkeuksellisiin toimiin ulkorajojensa valvonnan ja pakolaisvirtojen tilkinnän osalta.

En ole havainnut minkään edellä luetellun maan osalta kansainvälisillä areenoilla, kuten EU- ja YK-huippukokouksissa, mitenkään erityistä poissulkemista yhteisistä neuvottelupöydistä, joissa globaaleja asioita ja ilmiöitä käsitellään. Yleisluontoista paheksuntaa sen sijaan on ilmennyt erityisesti Visegrád-maita kohtaan. Tämä tuo mieleeni erään Spede Show:n sketsin, jossa suomalaisdelegaatio matkustaa Neuvostoliittoon paheksumaan sen tekemää ilmatilaloukkausta. Vastaus tähän on: ”Entäs sitten?”

Siitä huolimatta meillä Suomessa on pyrkimys ylisuoriutua tekemällä enemmän kuin kukaan ulkopuolinen taho meiltä oikeasti edellyttää, ollen muka jonkinlainen esimerkki ja suunnannäyttäjä. Tosiasiassa osoitamme muille vain sen, ettei niiden tarvitsekaan uhrautua, koska me hölmöt teemme sen joka tapauksessa muiden puolesta, emme vahingossakaan edellytä samaa keneltäkään muulta, emmekä varsinkaan odota keneltäkään edes kiitosta pyyteettömästä laupeudentyöstämme.

Mauri Koskela peräänkuuluttaa Suomeen asennemuutosta. Sinisilmäisyydestä kohti tervehenkistä kansallista itsekkyyttä: olla samanaikaisesti sekä avoin että varovainen. Koska maahantulijoiden profiili on koeponnistettu jo moneen kertaan, tulee ottaa huomioon tulijoiden kulttuuritaustat, joista seuraa jo nyt Suojelupoliisin seurannassa olevan ääriajattelun lisääntyminen (lue: islamismi) ja entuudestaan kasvava terrori-iskujen uhka – vaikkakin Koskela pitää Suomea epätodennäköisenä kohteena.

Niin pidettiin montaa muutakin maata vielä 10-15 vuotta sitten, mutta jostain kumman syystä iskujen määrä on kasvanut suunnilleen sitä mukaa kuin afrikkalaisten ja lähi-itäläisten maahanmuuttajien populaatiokin. Noin 20 vuotta sitten kukaan ei olisi uskonut, että kranaatti-iskut olisivat nykyään Ruotsissa lähes jokapäiväistä elämää. Puhumattakaan siitä, että Suomikin on jo joutunut kokemaan yhden jihadistisessa tarkoituksessa tehdyn islamilaisen terroriteon.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin pitää huolta turvapaikkajärjestelmän uskottavuudesta.

Tämä tarkoittaa mm. seuraavia asioita:

  1. Turvapaikka tulee myöntää vain sellaiselle henkilölle, joka täyttää myöntämiselle asetetut edellytykset. Tämä lienee varsin itsestäänselvää.
  2. Myönnetyn turvapaikan tulisi olla Norjan, Ruotsin ja Tanskan tavoin määräaikainen, esim. neljä vuotta kerrallaan.
  3. Maakohtaiset turvallisuusarviot tulee kartoittaa nykyistä useammin ja tarkemmin.
  4. Ohituskaistat on poistettava, sillä niiden hyväksikäyttö osuu kaikista kipeimmin aidosti hädänalaisiin ihmisiin, joita varten turvapaikkajärjestelmän resurssit ovat tarkoitettu.
  5. Kielteisen päätöksen saaneiden poistamisen maasta joko lähtömaahan tai Dublin-käytännön mukaisesti Suomea edeltäneeseen kauttakulkumaahan tulee olla turvattu.

Lisää varteenotettavia toimenpide-ehdotuksia on perussuomalaisten aiemmin mainitussa tiedotteessa. Lisäksi kansanedustaja Sanna Antikainen (ps) on jättänyt kirjallisen kysymyksen uuteen turvapaikanhakijakriisiin varautumista koskien. Perussuomalaisia syytetään perusteettomasti yhden asian, maahanmuuttoon liittyvien kysymysten, puolueeksi. Tämä on näköharha, sillä muut puolueet eivät joko ole halukkaita keskustelemaan maahanmuutosta lainkaan tai sitten persut tekevät sen väärällä tavalla.

Jopa vuoden 2015 tapahtumien jälkeenkin liberaalia, eli mahdollisimman löyhästi kontrolloitua maahanmuuttopolitiikkaa kannattavat toppuuttelivat tiukemman linjan tukijoita toteamalla, ettei tulijoita lopulta nyt niin kovin paljon ole. Jos ei kerrassaan millään muulla perusteella niin siksi, että Suomeen saapuneet 32 150 henkeä olivat toki merkittävästi vähemmän kuin Saksan vastaanottamat 441 800 henkeä. Enemmänkin kuulemma mahtuisi jo yksin yli kymmenkertaistamalla vuosittainen pakolaiskiintiö.

Tästä ajattelutavasta jos jostain tulee luopua. Kuten aiemmin kerroin, on yksin Turkkiin pakkautunut vuoteen 2015 (1 255 640 henkeä) verrattuna moninkertainen Eurooppaan ja ennen pitkää myös Suomeen pyrkivien ihmisten joukko. Lisäksi muut tutut väylät Välimeren yli ja Balkanin niemimaan kautta ovat yhä voimissaan. Turvapaikanhakijoiden vuosittainen määrä on taittunut vuodesta 2015 lähtien, muttei ole tähän mennessä laskenut sitä edeltävälle tasolle. Tulijat eivät edelleenkään vastaanottamalla lopu.

Koska tulijoiden (demografinen) profiili siis on melko hyvin tiedossa, pystytään heistä tekemään kokemusperäisesti varsin osuva kotoutumis- ja integraatioennuste, joka on – jälleen kokemusperäisesti – sangen heikko. Turvapaikkojen määräaikaistamisella pystytään rajoittamaan vuosikausia kestävää sekä ylisukupolvista riippuvuutta sosiaaliperäisiin tulonsiirtoihin, joka on keskeisin humanitaarisen maahanmuuton taloudellisista ongelmista.

Turvallisuuteen liittyvät ja kulttuurillis-sosiaaliset ongelmat eivät toki suoranaisesti ratkea mutta helpottuvat samalla. Se, että turvapaikka on tarkoitettu tilapäiseksi eikä suinkaan pysyväisluontoiseksi ratkaisuksi humanitaarisista konflikteista kärsivien ihmisten auttamiseksi, on hyvin perusteltavissa oleva linjaus erityisesti siksi, että mainittujen konfliktien toivon mukaan joskus päättyessä kriisialueet tarvitsevat jälleenrakentajia.

  • 161
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset