Kulttuuri

Valko-Venäjä, tuttu ja tuntematon

Kuva Jasmina Ollikainen.

Kuinka paljon tiedät maasta nimeltä Valko-Venäjä? Oletko sinä tai kukaan ystäväsi koskaan käynyt siellä? Epäilen, että useimman vastaus olisi ei.

Kuva Wikimedia Commons.

Valko-Venäjä on itäisen Euroopan unohdettu nurkka, josta harvoin kuullaan sen paremmin hyviä kuin huonojakaan uutisia. Sitä pidetään Euroopan viimeisenä diktatuurina ja siellä on voimassa kuolemantuomio. Niin ja pääkaupunki on Minsk. Ne olivat minun tietoni kyseisestä maasta, ennen kuin pääsin opintomatkalla siihen tutustumaan.

Edes matkaopaskirjaa Valko-Venäjästä en löytänyt ainakaan Suomeksi. Tietoa oli haettava muunlaisista kirjoista. Toisaalta ilman valmista kirjaa oli ehkä vapaampi tekemään omia havaintojaan. Tätä juttua saavat nyt lukijat sitten käyttää tiivistettynä muutaman sivun matkaoppaana.

Millainen maa?

Ensiksi on sanottava, että tämä itäeurooppalainen sisämaavaltio ja uusi tuttavuus jätti hyvin myönteisen mielikuvan minulle ja kaikille muillekin, jotka samalla kurssilla olivat olleet. Niinpä voimme suositella sitä matkakohteena. Matkustaminen on suhteellisen vaivatonta. Lentäen Minskiin saapunut EU-kansalainen saa olla maassa 30 päivää ilman viisumia. Lentomatkakaan ei ole mahdottoman pitkä.

Kuva Jasmina Ollikainen.

Valko-Venäjän historia muistuttaa jossain määrin Suomen historiaa. Maa on ollut suurvaltojen välissä,  milloin kenenkin hallinnassa ja kärsinyt kovasti muun muassa suuren pohjansodan taisteluista, aivan kuten Suomikin. Keskiajalla Valko-Venäjän alueella sijaitsi Polatskin ruhtinaskunta. Myöhemmin Valko-Venäjä on ollut osana Kiovan Rusia, Puola-Liettuan valtakuntaa, sekä Venäjää ja Neuvostoliittoa. Valko-Venäjä pyrki itsenäistymään jo vuonna 1918 (siis samoihin aikoihin kuin Suomi) mutta silloin hanke ei onnistunut ja itsenäinen valtio siitä lopulta tuli vasta Neuvostoliiton hajottua.

Maan kansallinen identiteetti vaikuttaa olevan monimutkainen, sillä valkovenäläisyys ei ole mikään yksiselitteinen käsite. Useimmilla Euroopan mailla on oma selkeä valtaväestönsä, jota yhdistää yhteinen kieli. Valko-Venäjälläkin on oma kielensä, valkovenäjä, mutta suurin osa valkovenäläisistä puhuu venäjää. Niinpä matkustaessa maahan venäjäntaidoista on paljon apua.

Enemmistö valkovenäläisistä on ortodokseja, mutta muitakin uskontokuntia maassa vaikuttaa, esimerkiksi katolisia ja juutalaisia. Valko-Venäjällä ei kuitenkaan ole sellaista kulttuurista ”värinää” jota lännessä kohtaa. Valko-Venäjä vaikuttaakin olevan hyvin järjestäytynyt ja syrjäisyytensä takia turvallinen paikka. Eräs asia mihin kiinnitin huomiota oli se, ettei teiden pientareilla lojunut roskia toisin kuin monissa muissa maissa (myös lännessä) ja rakennuskantakin oli varsin ehjää.

Kohteita Minskissä ja muualla
Hallituksen rakennus. Kuva Jasmina Ollikainen.

Viiden päivän matkan aikana kaikkia kiinnostavia kohteita ei ehtinyt käydä läpi enkä voi laittaa niitä tärkeysjärjestykseen, mutta muutaman kiinnostavan voin tässä esitellä. Ensinnäkin on mainittava kirkot. Vanhassa kaupungissa sijaitseva valkoinen Pyhän hengen katedraali 1600-luvulta on kaunis ortodoksikirkko. Vapauden aukion ja neuvostoaikaisen Hallituksen talon lähellä taas sijaitsee katolinen, Neitsyt Marian katedraali 1700-luvulta.

Myös Valko-Venäjän neuvostoajalla rakennettu kansallisooppera ja baletti on näkemisen arvoinen rakennus. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä myös jotakin näytöstä seuraamassa. Valko-Venäjällä baletti on laadukasta ja liput edullisia.

Huomattavia kohteita Minskissä ovat muun muassa Voitonaukio ja sen muistomerkki sekä Suuren isänmaallisen sodan historian valtionmuseo. Jos toista maailmansotaa haluaa katsoa vähän toisesta näkökulmasta, näissä näyttävissä kohteissa kannattaa käydä. Toukokuun yhdeksäs päivä olikin mielenkiintoinen ajankohta vierailla Voitonaukiolla, sillä siellä pääsi seuraamaan myös voitonpäivän juhlintaa.

Mirin linna. Kuva Jasmina Ollikainen.

Minskin ulkopuolellakin on näkemisen arvoisia paikkoja. Njasvitzin kartano on 1600-luvulla valmistunut liettualais-puolalaisen ylimyssuvun, Radzivillien, palatsi. Mirin kaupungissa taas on keskiaikainen linna, josta on 2000-luvulla tullut yksi suosituimmista Valko-Venäjän nähtävyyksistä. Sekä kartano että linna ovat Unescon maailmanperintökohteita.

Toisaalta aina ei tarvitse lähteä sen kummempia kohteita katselemaan. Aikaa voi viettää ihan vain vaikka Minskin kaupunkia ja tavallista elämää katsellen. Minskissä on eri puolilla kaupunkia jäljellä Neuvostoliitosta muistuttavia rakennuksia. Niin massiivisia ja samalla koristeellisia kerrostaloja ei Suomessa ole koskaan ollutkaan ja ne ovat jo itsessään näyttäviä. Lisäksi Minskissä on paljon vehreitä puistoja, joissa on mukava ihan pelkästään istuskella.

Mitä jäi mieleen?
Kuva Jasmina Ollikainen.

Tiivistettynä voisin sanoa, että Valko-Venäjä oli siisti ja hyvin toimiva sekä kiinnostava maa. Se on jokseenkin persoonallinen valinta matkakohteeksi, ainakin toistaiseksi. Lisäksi sen historia sisältää paljon kiinnostavia seikkoja ja toisaalta yhtymäkohtia Suomen historia.

Paikallisiin sai kyllä kontaktia, varsinkin voitonpäivänä. Myös opastetulla kierroksella pääsimme juttelemaan oppaamme kanssa Valko-Venäjästä ja sen asukkaista. Oppaan mukaan valkovenäläiset ovat ujoja ja noudattavat sääntöjä tarkasti. Lisäksi he käyvät kesäisin mökkeilemässä. Totesimmekin siinä, että meissä on paljon yhteistä. Päällimmäiseksi minulle jäikin matkasta mieleen, että Valko-Venäjä on samaan aikaan sekä hieman outo ja eksoottinen että myös yllättävän kotoisa paikka.

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset

  • Grillien varaosat! yli 100€ ostoksiin ilmainen toimitus

Kansalaisen verkkokauppa