Kolumnit

Vapaus pakkoruotsista etenee lupaavasti

Opetusministeriö on myöntänyt viidelle kaupungille toisen kotimaisen kielen kokeiluluvan, joka on tärkeä askel kohti vapaan kielivalinnan kokonaisvaltaisempaa toteutumista. Kokeiluun osallistuvissa peruskouluissa voidaan opiskella ruotsin tilalla jotakin toista vierasta kieltä ja tämä on suora vastaus siihen, kuinka suomalaisen opetusjärjestelmän kieltenopiskelu tulee saattaa, eli monipuolistaa vastaamaan ajan henkeä.

Jokakeväiset ylioppilaskirjoitukset saatiin tänäkin vuonna taputeltua ja ruotsin kirjoitti abiturienteista vain noin kolmasosa – kokien sen mitä luultavimmin tulevaisuudensuunnitelmiensa johdosta hyödyttömänä.

Ruotsin ylioppilaskokeissa kirjoittaneiden määrä on laskenut kymmenessä vuodessa noin puoleen alkaen siitä, kun ehdottomasta pakollisuudesta luovuttiin vuonna 2005. Tämä ei ole minkään valtakunnan ihme, sillä …

  1.  … ruotsin osaamisesta ei ole kerrassaan mitään hyötyä muualla kuin korkeintaan maamme niillä alueilla, joissa ruotsinkieliset muodostavat enemmistön; ja
  2.  … nykyinen oppimäärä ei anna avuja kelvolliseen ruotsinkieliseen kanssakäymiseen, ellei oppilas ole motivoitunut lisäämään sekä ylläpitämään osaamistasoaan koulun ulkopuolella.

Veikkaan, että jossain päin pyöritellään päitä epäuskoisina senkin johdosta, että …

    ”… [v]ähiten ruotsin kieli kiinnostaa Itä-Suomessa.”

Hmm… Mistähän ihmeestä ja kummasta tämä saattaisi johtua? Esimerkiksi nyt kielikokeiluluvan saaneessa Savonlinnassa asuu ruotsinkielistä väestöä peräti 0,1 %. Voisikohan tällä olla mitään tekemistä asian kanssa?

Yleisradio vyörytti erillisessä artikkelissaan kuusi kappaletta tuhat ja yksi kertaa alas ammuttuja näennäisargumentteja ruotsin pakollisen opiskelun puolesta:

  1. Ruotsi on ”toinen kotimainen”
  2. Maantieteellinen sijainti
  3. Kulttuuri
  4. Historia
  5. Pohjoismaiset työmahdollisuudet
  6. Jatko-opinnot

Tällä kertaa agendaa evästettiin suorastaan harvinaisen surkeilla perusteilla. Esimerkiksi:

    ”Lisäksi Ikean huonekalujen nimet aukeavat, kun osaa edes jonkin verran ruotsia.”

Tämähän on tietysti koko kansakunnan kohtalonkysymys, joka ratkeaa ainoastaan koko maan laajuisella pakollisella ruotsin kielen opiskelulla.

Ja:

    ”Suomella ja Ruotsilla on lähes 700 vuotta yhteistä historiaa.”

Sattumoisin on aika paljon meitä, jotka elämme mieluummin nykypäivää nykypäivän standardeilla ja luomme katseemme tulevaisuuteen.

Sekä:

    ”Onhan se hirveää, jos ei pysty pohjoismaalaisten kanssa puhumaan ruotsia, [Suomen ruotsinopettajat ry:n puheenjohtaja Satu] Pessi sanoo.”

Enpä tiennytkään, että tanskalaiset ja norjalaiset ovat niin innokkaita ruotsin puhujia.

Lisäksi en ymmärrä, miksi kukaan haluaa jatkaa viivytystaistelua näin itsestäänselvässä asiassa. Vapaa kielivalinta ry:n perustelut vapaan kielivalinnan puolesta ovat noin potenssiin 12 verran pätevämpiä kuin kaikki oppiasteet kattavaa pakollista ruotsin kielen opiskelua kannattavilla.

Pakkoruotsin puolustajat uhriuttavat jatkuvasti suomenruotsalaisia ihmisiä antaen ymmärtää, että he ja heidän kulttuurinsa ovat vakavasti uhattuna, mikäli maassamme aletaan toteuttaa vapaata kielivalintaa. Tämä on yksilöitä ajatellen ikävää, sillä he ovat tahtomattaan kylmän etupolitiikan välikappaleina.

Käsitteenä ”toisen kotimaisen kielen kokeilulupa” itsessään on toki hieman hassu ja kuvastaa maahamme syvään juurtunutta byrokraattisuutta. Kunkin kaupungin pitää hakea ja saada erityinen lupa edes kokeillakseen paremmin opiskelijoidensa tarpeita palvelevaa kieltenopiskelua.

Nämä kokeilutkin ovat silti tärkeitä askeleita tiellä kohti koko valtakunnan laajuista vapaata kielivalintaa. Oikeastaan koko turhauttavan vääntämisen ja pakkoruotsittajien tuuleen huutamisen voi kuitata vastaamalla hiljaa itsekseen yhteen hyvin yksinkertaiseen kysymykseen:

Miksi vapaan kielivalinnan vastustaminen on niin kovin tärkeää, vaikkei se toteutuessaan veisi keneltäkään mitään pois, mutta antaisi jollekin toiselle jotain lisää?

Tilaa
Ilmoita
guest
0 Kommenttia
Palautteet
Näytä kaikki kommentit