Kolumnit

Vasemmistonationalismissako ratkaisu?

Kuva Wikimedia Commons.

Nationalistit ovat väsymykseen asti kuulleet olevansa äärioikeistolaisia. Käytetty vertaus menee metsään ja on pelkkä loukkaus tietenkin erityisesti nationalistien kohdalla, jotka eivät missään nimessä miellä olevansa oikeistolaisia, eivätkä sitä olekaan. No se on pelkkä vihollisen olkinukke. Ei siitä enempää.


Olen erinäisissä yhteyksissä puhunut vasemmistonationalismista. Tässä hieman lisää ajatuksiani siitä. Nationalisteilla eli kansallisvaltiota, kansallisuusaatetta ja kansanvaltaisuutta kannattavilla ei ole mitään suoraa ideologista syytä kannattaa oikeistolaista talouspolitiikkaa. Tai ainakaan sitä, millaiseksi se on Suomessa suurimman oikeistolaisen puolueen eli kokoomuksen johdolla mielletty. Päinvastoin väitän, että vasemmistonationalismi istuisi paremmin kansallismielisyyteen, jonka pitäisi olla elitismin vastakohta. Meillähän oikeistolaisuus toimii pahimmillaan jakaen yhteisiä etuja kapitalistille ja sen kavereille. Elitistisiksi vasemmistolaisiksi voi nimittää niitä demareita ja vasemmistoliittolaisia, jotka ovat erkaantuneet täysin tavallisen köyhän ja keskiluokan ongelmista: Esko Seppänen ei näihin elitisteihin taida kuulua. Näille vasemmistolaisille raha tunnetusti tulee taikaseinästä: heiltä ei koskaan kuule keinoja siitä, miten rahaa voisi luoda. Mutta ei tästäkään sen enempää.

Eliitin etuja eivät määrittele vapaasti toimivat markkinat, vaan he itse säätelevät systeemiä niin, että sisäpiiriin päätyvä voittaa korruption ja lumedemokratian avulla. Tässä on mukana kaikki yhteiskunnan osa-alueet tärkeimpänä mahdollistajana media, jonka korruption tutkiminen on mitätöntä ja joka on hiljaa hyväksynyt massatyöttömyyden vallitsevana rakenteena. Systeemi on niin vahva, että se syö haastajansa. Siksi haastajatkin ovat usein lumehaastajia, populisteja, niinkuin Soini lukuisine hattutemppuineen on esittänyt.

Kohti pienempiä tuloeroja

Tuloerojen kasvu on Suomessa ollut Euroopan voimakkainta viime vuosikymmeniä. Tämä on onnistuttu esittämään jonkinlaisena onnistuneena politiikkana. Oikeistolaisuuden elitistiset kuprut näkyvät rikkaimman väestönosan suojelemisena ja kok-kesk-sdp ja sittemmin PS:n poliittisina päätöksinä heidän omaisuutensa kartuttamisessa ja piilottamisessa: viimeisimpänä hallintarekisterilaki. Oikeistolainen elitismimme ei myöskään ole puolueettomasti yritysmyönteistä. Se kahmii jo valmiiksi suurille yrityksille ja kaverifirmoille veronmaksajilta ilmaisetuja, yritystukia, tai Finnveran lainoja, eikä tue pieni- ja keskisuuria yrittäjiä, joita yrittäjistä leijonanosa on. Suuryritysten etuja ajava Suomen Yrittäjät ovat vakiolobbari eduskunnassa, pieni- ja keskisuurten yrittäjien edustajan jäädessä säännönmukaisesti rannalle.

Oikeistolaisuus ei ole toiminut peruspalveluiden järjestämisessä, eikä parannusta ole soten myötä tiedossa. Monikansalliset suuryritykset ovat hyötyneet yltiökilpailuttamisesta, jossa laadusta on tingitty niin vahustenhoidossa kuin rakentamisessakin. Hintakilpailutttamisen sijaan kansallismielinen korostaisi kotimaista laatua niin rakentamisessa, koulutuksessa kuin hoidossakin. Loppujen lopuksi tämä toisi myös säästöjä, kun voitot eivät valuisi suuryrityksille ulkomaille ja niin rakennukset kuin ihmiset kestäisivät paremmin. Eu-direktiivien uhat eivät tietenkään aitonationalisteja estä, EU-tuomioistuimien rangaistukset ovat pieni paha, ja aina on Fixitin mahdollisuus. Poliittisen järjestelmä pitäisi olla renki, ei isäntä, mitä se nyt on ja jota kautta palkkiovirkarahoja lypsetään ja jolla uutta yltiöaatelisluokkaa on rakennettu.

Kasvualueiden asunnot ovat olleet kannattavimpia sijoituskohteita. Tätä on myös kaikessa hiljaisuudessa tuettu äärimmäisen kovalla kädellä. Niin, että tavallisen asuntolainan ottajan korkojen verovähennysoikeutta on jyrkästi laskettu, kun sijoittaja saa vähentää korot täysmääräisesti. Tämä vääristää entisestään asuntopolitiikkaamme. Loikkareiden leiriin karannut Veli-Matti Saarakkala tosin älähti tästä. Mutta vähäistä on ollut entisillä perussuomalaisillakin kiinnostus tämänkaltaisiin rakenteellisiin vääryyksiin. Halla-ahon kädenojennus keskiluokalle on tuloverojen laskuehdotus. Uudessa linjapuheessaan hän puhui köyhempienkin puolesta.Tämä on hyvä suunta. Rikkaiden veronmaksuvelvoite pitäisi palauttaa silloin, kun pääomaverotuksen kautta aaatelieliitin veroprosentti lähenee nollaa.

Oikeistonationalistien linja on maahanmuutossa ollut liiaksi yhteneväinen niin Elinkeinoelämän keskusliiton kuin Wahlroosin ja muiden matalapalkkayhteiskuntaa ajavien kanssa. Tänne saa tulla, jos tekee töitä ja polkee hintoja, eli työperäistä maahanmuuttoa ei haluta rajoittaa. Miten enemmistön työntekijöiden etujen ajaminen voi olla kansallismielistä? Ymmärrän ay-liikkeen reformin tarpeen ja kannustusloukkujen purkamisen, mutta sen voi tehdä niin, ettei enemmistön kotimarkkinoita ruokkivaa ostokykyä ennestään heikkennetä ja luoda keskiluokalle ja köyhemmille ahdinkoa.

Töitä useammille eikä harvemmille

Ruotsin esimerkkiä meillä seurataan erittäin hanakasti, paitsi mitä tulee eläkekattoon. Suomessa sitä ei ole ollenkaan. Jopa Yhdysvalloissa se on 6 000 euroa. Alle 4 000 euron katto on Belgiassa, Britanniassa, Itävallassa, Espanjassa, Ruotsissa ja Kanadassa. Näitähän kierretään, mutta se ei ole peruste olla käyttämättä eläkekattoa: tuolla logiikalla rikollisiakaan ei kannattaisi rangaista, koska järjestelmä ei ole aukoton. Tietysti myös esimerkiksi äitiysrahat määrittyvät sen mukaan, mikä on ollut lapsen syntymää edeltävä tulomäärä. Minkä ihmeen vuoksi? Samalla logiikalla voisi tietysti antaa hyvätuloisille enemmän lapsilisää kuin köyhemmille.

Ranskan Marine Le Pen totesi, että historiallisisten painolastien vuoksi hän ei halua kutsua itseään kansalliseksi sosialistiksi. Le Penin ajamat arvot olivat kuitenkin Ranskalle ominaisesti vasemmistolaisia: hän puhui esimeriksi eläkeiän laskemisesta. Meillähän sitä hinataan ylös, vaikka loogisempaa olisi tietenkin työllistää kymmenet tuhannet ahkerat ja työhaluiset työttömät, kuin rääkätä ihmisiä ylitöissä ja vanhoiksi. Töitä mieluummin työttömille ja nuorille! Tässä kohtaa on muuten turha vedota työvoimapulaan. Kyse ei ole työvoimapulasta, jos kaikkein oudoimmat provikkapuhelinmyyntityöfirmat eivät saa työntekijöitä. Lusmut ovat pieni vähemmistö, joiden asenteista pitääkin rangaista, muttei todellakaan koko työtöntä tai köyhää väestöä. Työn väärää jakoa edustaa myös se vanhavasemmiston feministioletus, että äitejä yritetään saada kokopäivätöihin hetikohta synnytyslaitokselta, kun toimivampaa ja inhimillisempää olisi eurooppalainen osa-aikatyömalli. Lapsille annettu aika tulee myöhemmin kaksinkertaisena takaisin.

Vasemmistonationalisten tehtävä olisi ajaa antielitististä, oikeudenmukaista ja inhimillistä yhteiskuntaa. Sellaista, jossa raha ei olisi ylin arvo, vaan panostaisimme yrittämiseen, sivistykseen, luontoon ja ihmisten terveyteen. Kaiken tämän pohjalla olisi vahva kansallinen identiteetti, jossa suomalaisuus ei olisi hävettävä ominaisuus, vaan kunnon ylpeyden ja omaleimaisuuden merkki.

Valtiotieteiden maisteri Milla Hannula on toiminut tutkijana ja toimittajana. Hän on kirjoittanut kirjat Kiistamaa ja Maassa maan tavalla: Maahanmuuttokritiikin lyhyt historia.

Jakoa

Uusimmat uutiset