Kolumnit

Velvollisuuksien ja oikeuksien kaksi puolta

Mikäli tutustuu pintaraapaisua pidemmän kaavan mukaan kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita puolustavaan kansanliikehdintään, kuten muutamiin blogisteihin sekä keskusteluryhmiin, voi vähällä vaivalla todeta, ettei kantaväestölle esitetä juuri muuta kuin vaatimuksia, vetoomuksia ja syyllistämistä jatkuvalla syötöllä. Jokainen suomalainen piltti saa takuuvarmasti vähintään yhden syntymälahjan ja se tunnetaan jo vanhastaan sekä alun alkujaan Rudyard Kiplingin esittelemänä käsitteenä valkoisen miehen taakka, mutta nykyajan standardeja myötäillen.

Toisin kuin Kiplingin alkuperäisversiossa käsitteellä ei vedota valkoisen miehen ylemmyyteen vaan loputtomaan velvollisuuksien ketjuun.

Jotta peli olisi reilua, tulisi verenperintönä kulkevan velvoitteen koskea myös toisen tai varsinkin kolmannen polven maahanmuuttajia, jotka syntyvät Suomen kansalaisiksi Suomen kansalaisuuden saaneille maahanmuuttajavanhemmilleen. Jossain vaiheessahan täytyy tapahtua kokonaisvaltainen suomalaisuuden omaksuminen siten, että siirtyy uhripositiosta syyllistettyjen ja jyrkkäsanaisten vaatimusten kohteena olevien elintasoaan häpeilevien kansalaisten joukkoon. Joukkoon, jossa omaa niin sanottua globaalia etuoikeutettua asemaansa tulee hävetä.

Näinhän ei ole, sillä maahanmuuttajien tukijoukot ylläpitävät minkä tahansa sukupolven maahanmuuttajataustaisten suomalaisten ”uussuomalaista” tai ”rodullistettua” identiteettiä, jotta kaikista eteen asettuvista vastoinkäymisistä syyttäminen on vain ja ainoastaan ilkeitä kantasuomalaisia rasisteja. Tämä side uhriposition ja pottunokan välillä ei katkea koskaan. Lopulta ei voi olla ajattelematta, ettei maahanmuuttajien toivotakaan ”suomalaistuvan”.

Tavanomaisimpia ajatuksenjuoksuja:

  • Kun epävakaissa lähtömaissa – jotka saattavat olla perineet kroonisen pahoinvointinsa siirtomaavallan ajalta – lahdataan ihmisiä elämän- tai poliittisen katsomuksen mukaan, eikä heitä saada autettua ennen kuolemantuomiota, on se suomalaisten rasistien vika. Liian vähän kehitysyhteistyötä ja UNICEFin hyvän tahdon lähettiläitä.
  • Kun häikäilemättömät ihmissalakuljettajat saavat houkuteltua Välimerelle aavoille ulapille turvapaikanhakijoita, jotka joutuvat kulkuvälineiden kelvottomuuden johdosta merihätään ja jotka hukkuvat, on se suomalaisten itsekkyyden ansiota. Suljettiin silmät todellisuudelta.
  • Kun turvapaikanhakijoita kulkee useiden turvallisten maiden läpi ja päätyy ennen pitkää Suomeen, eikä turvapaikkaa myönnetä ilman perusteita, on se suomalaisten natsiviranomaisten syy. Sisäministeriö on itsetarkoituksellisesti pakottanut maahanmuuttoviraston tehtailemaan mahdollisimman paljon kielteisiä päätöksiä.

Gestapo vierailee, tekee sen aamuyöstä ja ”me” välttelemme antamasta heille oikeusapua.

Ketkä ”me”? Sitä ei moni tiedä.

Asianmukaisesta oikeusavusta ei käy voimassa olevan turvapaikkalainsäädännön mukaan käyty hakuprosessi, jonka lopputulokseen ei vaikuta se, että tänä aikana on solmittu ystävyyssuhteita. ”Me” olisimme varsin kestämättömän tilanteen edessä, jos solmitut ystävyyssuhteet esimerkiksi RHC-jengin kanssa vaikuttaisivat turvapaikan saamiseen.

Puhumattakaan siitä, että koko turvapaikkapolitiikalta vietäisiin legitimiteetti siten, että lopullisen sanan sanoo kansankäräjillä se, joka huutaa ja vastustaa viranomaisia voimakkaimmin.

Suomalaista kantaväestöä lietsotaan potemaan huonoa omaatuntoa siksi, että meillä merkittävin osa väestöstä ei elä jatkuvassa ahdingossa, pelossa ja terrorin vallassa nimenomaan siksi, että näillä tienoin ei ole islamististen teokratioiden shiia- ja sunnimuslimien jatkuvaan välienselvittelyyn verrattavissa olevaa tilannetta, jossa uskoaan tunnustavat puolisotilaalliset joukot langettavat kuolemantuomioita fundamentalistisista sekä äärimmäisen rasistisista syistä.

Ajatelkaa kahta vierekkäistä omakotitaloa asukkaineen. Toisessa niistä vallitsee jonkun perhedinosauruksen tyrannia, väkivalta, pahoinvointi, nälkä ja epätoivo. Toisessa talossa naapurissa puolestaan eletään seesteistä, kukin asukas toistaan kunnioittavaa ja rauhanomaista elämää. Riitaisasta kuppikunnasta joku pyrkii asumaan naapuriin, mutta naapuri ei koe olevansa velvollinen ottamaan uutta perheenjäsentä.

Kenen vika tilanne oikeasti on ja tulisiko rauhallisen kinkeripiirin potea huonoa omaatuntoa perusturvallisista kotioloistaan?

Vaatimuksia sekä vetoomuksia esittävien kansalaisaktivistien tulisi muistaa, että vapaassa yhteiskunnassa kanssaeläjillä täytyy olla oikeus päättää myös siitä, etteivät osallistu kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden siirtolaisten suojeluun esim. majoittamalla heitä. Jos tätä oikeutta ei tunnusteta, lähennellään totalitaristista asenneilmapiiriä.

Vedota ihmisten auttamishaluun tietenkin saa sen minkä keksii – ja sitähän tehdään ahkerasti –, mutta jos yleisö ei olekaan vastaanottavainen, ei tästä tule rangaista millään tapaa.

Vastaaviin perusoikeuksiin kuuluu myös oikeus olla huolissaan elinympäristönsä turvattomuudesta, jos sen sellaiseksi kokee. Turvallisuuspulan tunne on sellaisen sattuessa päälle aitoa, eikä sitä voi sivuuttaa ylimalkaisella muukalaisvihamielisyyden leimakirveellä.

Enimmäkseen maahanmuuttajien asuttamien alueiden no-go-statuksesta käydään myös jatkuvaa vääntöä. Osa väittää, että niitä on olemassa erityisesti esim. Ruotsin suurimpien kaupunkien (Tukholma, Malmö, Göteborg) lähiöissä, joihin viranomaisten on hankala päästä suorittamaan virkatehtäviään.

Toiset taas vähättelevät niiden olemassaoloa sekä niiden syntymisen dynamiikkaa. Tämä asennoituminen ei pahemmin lohduta ongelmalähiöissä asuvia ja ongelmista kärsimään joutuvia ihmisiä. Niin kovasti kuin ongelmalähiöiden ongelmat kielletään tai niitä koetetaan selittää parhain päin (= kääntämällä ne kantaväestön ja valtiovallan rasismin syyksi), eivät ne ja ongelmista kärsivät ihmiset lakkaa olemasta.

Tämä loukkaa turvattomuutta kokevien ihmisten perusoikeuksia. No-go-alueiden olemassaolon kieltäminen on niillä alueilla asuvien kansalaisten turvattomuuden- ja avuntunteen mitätöimistä.

  • 38
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Janne J. M. Muhonen

Janne J. M. Muhonen

Kansallismielisyyden ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova kirjoittaja Keski-Suomen sydämestä, Jyväskylästä.

Kannatussivu Facebookissa: https://www.facebook.com/jannenfoorumi/

Lisää kommentti

Lisää kommentti

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset