Kolumnit

Yhdessä loppuun asti taistellen – luvut 1 ja 2

1. luku

Vaimoni Marketta oli palaamassa 16.9.1993 työstä kotiimme Kangasalle. Hän pysähtyi Itsenäisyydenkadun liikennevaloihin Tampereella. Sitten rysähti, auto oli ajanut Marketan auton perään. Tästä hetkestä kaikki tuli muuttumaan elämässämme monellakin tapaa. Peräänajaja oli lääkäri, jälkeenpäin ymmärtää tapauksen ironian. Samaisesta hetkestä alkoi uuvuttava yli 24 vuotta kestänyt oikeusprosessi, joka jatkuu edelleen. Marketan asiassa kaikki nämä vuodet on käsitelty hänen terveydentilaansa sekä sitä, onko hänen vammautumisensa johtunut kolarista. Marketta saapui kotimme pihaan ja kertoi kolarista. Menimme kaverini kanssa katsomaan tapahtunutta sekä Marketan vointia. Vein hänet illalla Kangasalan terveyskeskukseen, jatkossa hän oli Tampereen Yliopistollisen sairaalan potilaana ja on sitä edelleen. Marketan ajama kolari, jonka uhri hän oli, tulisi mullistamaan elämämme monellakin tapaa. Emme koskaan voineet aavistaa, mitä tulevaisuus oli suunnitellut meidän varallemme seuraavien vuosikymmenten ajalle.

Marketta joutui käymään eri alojen lääkäreiden luona, oli fysiatreja, neurologeja, oli tutkimuksia ja kipupoliklinikkakäyntejä. Marketta kävi viikottain fysioterapiassa. Tätä on jatkunut samalla tahdilla aina tähän päivään asti ja jatkuu edelleen. Hän on syönyt kipulääkkeitä, ottanut selkäydinpiikkejä, puudutuspiikkejä, botoxpiikkejä kasvojen kipukohteisiin, kaikkea mahdollista on yritetty ja kokeiltu, jotta hän saisi apua päivittäisiin kipuihinsa. Olen ollut aina hänen mukanaan, olkoon sitten kysymyksessä lääkärissä käynti tai viikoittainen fysioterapia. Olen ollut Marketan kanssa Ortonin kuntoutuksessa, jossa hän on ollut kahdeksan kertaa, kuntoutus jakso on aina viiden päivän mittainen.

2

Olen nukkunut hänen luonaan, majoitin itseni huoneen lattialle. Viimeiseen kolmeen vuoteen hän ei ole enää käynyt Ortonin kuntoutus jaksoilla. Vakuutusyhtiö Pohjola kieltäytyi jatkossa korvaamasta hänelle kuntoutusta, joten minä säästyin lattia majoitukselta. Marketalle huonompi asia oli se, ettei hän voinut enää käydä hänelle niin tärkeissä kuntoutuksissa.

Marketta joutui maksamaan liki viidentoista vuoden ajan itse kaikki sairauskulut, mitkä johtuivat hänen vammastaan. Vakuutusyhtiö Pohjola ei suostunut korvaamaan mitään. Ensimmäiset kaksi vuotta yhtiöt maksoivat kaiken, tämän jälkeen he ilmoittivat vuonna 1995, että eivät jatkossa korvaisi mitään. Totesivat vamman olevan vanha vika ja ettei Marketan terveydentila johtunut peräänajo kolarista. Nyt 24 vuoden taistelun jälkeen myöntävät kyllä whiplash-vamman mutta ei sitä, että se aiheuttaisi hänen työkyvyttömyytensä. Mikä sitten? Tästä kerron teille lisää hiukan myöhemmin.

Marketan päivät menevät kipujen kanssa painiessa, on mennyt viimeiset 25 vuotta. Marketan lääkäri Tampereen yliopistollisessa sairaalassa fysiatri Kyösti Latvala, nyttemmin eläkkeellä ja entinen Suomen yleisurheilumaajoukkueen lääkäri, kertoi meille heti ensikäyntien aikana vuonna 1993, että whiplash-vamman oireisto ja kivut voivat pahentua vuosien myötä. Silloin ajatus tuntui kaukaiselta, nyttemmin se on ollut tätä päivää jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan, itse asiassa aina.  Viime vuosina oireet ovat pahentuneet sekä laajentuneet. Aika kuluu nopeasti, ja vammasta johtuvat lisääntyneet lääketieteelliset murheet jäävät valitettavasti pysyviksi.

3

Marketta on ollut potilaana seuraavissa paikoissa: Tampere, Turku, Kangasala, Loimaa, Mikkeli, Pieksämäki, Helsinki sekä Ikaalinen. Hoito paikkakuntia ovat olleet Kangasala, Tampere, Loimaa, Mikkeli, Pieksämäki, Joutsa, Kankaanpää ja Ikaalinen, aina sen hetkisen asuinpaikkamme mukaan eli aika kattavasti Suomen mittakaavassa. Kaikki hoitavat lääkärit ovat olleet samaa mieltä vammautumisen syystä sekä vallitsevan terveydentilan aiheuttajasta, viimeisimpänä tahona Kansaneläkelaitos myönteisen eläkepäätöksen muodossa. Alkuun yhtiöt väittivät, ettei Marketan whiplash-vamma aiheuta minkään asteista työkyvyttömyyttä. Nyt kahdenkymmenenneljän vuoden jälkeen olemme saavuttaneet tilanteen, jossa yhtiöt myöntävät vamman, mutta työkyvyttömyys johtuisi jostain muusta syystä. Saavutus sekin, aika meillä vaan alkaa loppua lopullista voittoa silmällä pitäen. Vastauksen siihen tulemme saamaan seuraavien viiden vuoden aikana, toivottavasti.

Marketan oikeusprosessi alkoi sillä perinteisellä kaavalla. Ensin Tapaturmalautakunta, vuosi oli 1995. Vakuutusyhtiö Turvan kielteinen korvauspäätös tuli meille mukavasti joulun välipäivinä. Tästä hetkestä oli alkava taistelumme. Teimme silloisen asianajajamme Jarkko Helmisen toimesta valituksen Tapaturmalautakuntaan. Päätöstä jouduimme odottamaan seitsemän kuukautta. Koko odotusajan olimme toiveikkaita ja mielestämme vahvoilla asian suhteen. Totta kai, tiesimme olevamme oikeassa. Markettaa oli hoitanut alusta asti huippulääkärit. Päätöksen saimme keväällä 1996. Sisältö oli seuraavanlainen: ei kolarista johtuvaa työkyvyttömyyttä ja työkyvyn alentuminen alle kymmenen prosenttia, tietenkin, koska työkyvyttömyyden minimi raja on juuri tuo kymmenen prosenttia. Vamman todettiin olevan vanha vika.

4

Seuraavaksi asianajajamme Jarkko Helminen laati valituksen Vakuutusoikeuteen syksyllä 1996. Oikeuden päätöstä jouduimme odottamaan kymmenen kuukautta. Emme olleet tyytyväisiä Helmisen toimintaan ja vaihdoimmekin asianajajamme tamperelaiseen Markku Sinivaaraan. Häntä meille suositteli kaverini isä Hannu Lehmuskenttä, tamperelainen autoalan yrittäjä. Vakuutusoikeuden päätös oli samoilla linjoilla Tapaturmalautakunnan kanssa, joten hävisimme. Marketta todettiin täysin terveeksi sekä 100 % työkykyiseksi. Uusi asianajajamme laati valituslupahakemuksen Korkeimpaan oikeuteen, ja viiden kuukauden odottelun jälkeen saimme vastauksen. V alitustamme ei otettu käsiteltäväksi, joten Vakuutusoikeuden päätös jäi lainvoimaiseksi.

Seuraavaksi Sinivaara haki haittarahapäätöstä molemmilta yhtiöiltä. Vakuutusyhtiö Turvalta saimme korvauspäätöksen tammikuussa 1997. Päätöksessä haittaluokaksi oli laitettu neljä (4). Vakuutusyhtiö Pohjolalta (myöhemmin OP-Vakuutus) saimme päätöksen toukokuussa 1997, haittaluokkana samainen neljä (4). Kivusta ja särystä hänelle korvattiin B2-luokan mukaisesti, korvauksen määrääjänä oli Liikennevahinkolautakunta. Miksi korvattiin, jos Marketta on terve ja työkykyinen eikä vamma johdu kolarista?

Helmikuussa 1997 jätimme Sinivaaran toimesta kanteen Pohjolaa vastaan Pirkanmaan käräjäoikeuteen. Tuomion tulo kesti 23 kuukautta. Samaan aikaan odotimme valituslupaa Korkeimpaan oikeuteen Turvan asiassa. Käräjätuomari odotti Korkeimman oikeuden ratkaisua. Tässä välissä oli käräjäoikeuden esi-istunto, odotimme myös Valviran lausuntoa. Lausunnon tulo kesti liki 12 kuukautta.

5

Korkein oikeus ei käsitellyt Vakuutusyhtiö Turvan osuutta asiassa, liikennevahinkoyhtiö Pohjola jäi tällöin ainoaksi vastuulliseksi korvaajaksi. Pääkäsittelyn jälkeen tammikuussa 1999, saimme käräjäoikeuden tuomion, jossa Marketalle myönnettiin harrastekorvaus, mutta Marketta hävisi jutun kaikilta muilta osin. Onko käräjien tuomiossa mitään logiikkaa? Marketta sai harrastekorvauksen, koska hän oli toiminut usean vuoden ajan mekaanikkonani. Terveydentilastaan johtuen hän ei enää voinut, ja siitä hänelle maksettiin harrastekorvaus.  Ajoin tuolloin motocrossia ja olin saanut kaudelle 1994 kansainvälisen lisenssin motocrossin kuninkuusluokkaan (500cc). Pohjolan asianajaja Yli-Perttulan huomioi oikeuden istunnossa urani sanoen: “tiedämme kaverin sekä hänen nousujohteisen motocross uransa mutta ei puhuta siitä nyt”. Marketalle myönnettiin edellä mainittu harrastekorvaus, mutta hän hävisi kanteen. Hänet todettiin käräjäoikeuden tuomiossa 100 % terveeksi ja työkykyiseksi. Näettekö asiassa mitään ristiriitaisuutta? Valitimme tuomiosta Turun hovioikeuteen helmikuussa 1999. Hovioikeuden ratkaisua asiassa odotimme pitkät kolmetoista kuukautta. Tuomio oli meille myönteinen, ja Marketta todettiin 100 % työkyvyttömäksi sekä syy-yhteys kolariin todettiin. Vihdoinkin oikeutta! Asianajaja Sinivaara pyysi kanteessa ainoastaan 15 % korvausta täyden 100 % sijasta. Marketta haki tietenkin täyttä korvausta, aivan kuten hovioikeuden tuomiokin oli. Sinivaara perusteli ratkaisuaan siten, että haemme Turvalta puuttuvan 85 % osuuden. Minkä takia lähdimme Turvaa vastaan uudestaan? Meillähän oli voitokas polku Pohjolaa vastaan valmiina ja puuttuva 85 % olisi tullut Pohjolalta, jos vain olisimme pyytäneet aivan hovioikeuden tuomion sisällön sekä perusteluiden mukaisesti. Tämä selviää Pohjolan omista sisäisistä asiakirjoista, niistä kerron hiukan tuonnempana lisää.

6

Miksi Sinivaara ei toiminut päämiehensä Marketan etujen mukaisesti? Pohjola haki vielä valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta sitä kuitenkaan saamatta. Hovioikeuden tuomio sai näin ollen lainvoiman. Itse valitusluvan hakeminen kesti seitsemän kuukautta. Yhtiö velvoitettiin korvaamaan Marketalle 15 % osuus työkyvyttömyyseläkkeestä aina vuodesta 1995 alkaen korkoineen. Maksettava korvaus oli 96 366 mk, ja  tästä summasta vähennettiin verot. Lisäksi yhtiö joutui korvaamaan jatkossa kuukausittain 15 % osuuden työkyvyttömyyseläkkeestä. Elettiin lokakuuta 2000.

Vuoden 2000 lopulla Sinivaara laittoi kirjeen Vakuutusyhtiö Turvaan ja vaati yhtiöltä puuttuvaa 85 %. Vastaus oli tietenkin kielteinen, korvauspäätöksen saimme 4.1.2001. Laadimme valituksen Tapaturmalautakuntaan nyt jo toisen kerran. Odotimme päätöstä kymmenen kuukautta. Tässä kohtaa Turva oli ollut yhteydessä Pohjolaan ja kysynyt yhtiöltä, ottavatko he osaa mahdolliseen korvaukselle laskettavaan viivästyskorkoon sekä oikeudenkäyntikuluihin, mikäli Turva jatkaisi Pohjolan pyynnöstä prosessia. Olivat vielä maininneet, että regressiomahdollisuudesta johtuen Turvalla ei sinänsä ole intressiä lähteä riitelemään asiasta, aivan kuten he omissa asiakirjoissaan asian esittävät. Turva teki työtä pyydettäessä, yhtiö toimi kuten Pohjola halusi ja toivoi. Asia sekä faktat ovat helposti todennettavissa hallussamme olevista Pohjolan sisäisistä asiakirjoista. Tapaturmalautakunnasta tuli kielteinen päätös joulukuussa 2001. Laadimme Sinivaaran toimesta nyt jo toisen kerran valituksen Vakuutusoikeuteen, pyysimme myös suullista käsittelyä, ja vastaus oli myönteinen.

7

Tässä kohtaa meillä kävi Pohjolan toimesta kaksi vakuutusetsivää sekä Turvan henkilökuntaan kuuluva mieshenkilö. Minulla oli talomme alakerrassa Autofix-niminen autoalan yritys, heidän oli helppo lähestyä meitä tuomalla autonsa fiksattavaksi. Käynnit eivät johtaneet mihinkään, etsivät todistivat Vakuutusoikeudessa mitä olivat nähneet. Kaikkea yhtiöt ovat yrittäneet tuloksetta, ja aina vaan paranee. Olivat ihmetelleet Marketan läsnäoloa alakerran toimitiloissa sekä sitä, että hän oli vastannut puhelimeen. Etsivät eivät ottaneet faktoista selvää, asuimme samaisessa talossa ja meillä oli yksi puhelinnumero, eli työ- sekä kotipuhelin. Luonnollisesti Marketta vastaa puhelimeen, hän oli omassa kodissaan. Talo oli iso, yli 400m2, emmehän me heidän mielestään siinä voisi asua, emme tietenkään.

Vakuutusoikeuden päätöksen tuleminen kesti kahdeksan kuukautta. Päätös tuli 30.9.2003, ja se oli jälleen kielteinen, Marketta oli edelleen terve ja 100 % työkykyinen. Haimme valituslupaa toistamiseen Korkeimmalta oikeudelta, tälläkin kertaa tuloksetta. Päätöksen tulo kesti seitsemän kuukautta, saimme sen heinäkuussa 2004. Tämän jälkeen taistelumme oli kestänyt yli yhdeksän vuotta. Prosessin venyminen alkoi pikkuhiljaa rasittaa meitä molempia varsinkin henkisesti. Oikeusprosessi on ollut täysin turhaa. Jos Sinivaara olisi laittanut heti vuoden 2000 Hovioikeuden tuomion jälkeen oikaisupyynnön tuomion sisällön mukaisesti, prosessi olisi päättynyt voitokkaasti jo vuonna 2000, mutta ei. Vastuu on myös Pohjolalla, asia selviää tuonnempana yhtiön sisäisistä asiakirjoista. Yhtiö on tietoisesti ja suunnitelmallisesti pyrkinyt välttämään kaikin keinoin korvausvastuutaan. Keinot mitä yhtiö on käyttänyt täyttävät törkeän petoksen tunnusmerkit.

8

Sinivaaran on täytynyt tietää, miten asiassa olisi pitänyt toimia, tiedämmehän mekin nyt, emmekä ole ammatiltamme juristeja saati asiantuntijoita.  Sinivaara on tunnustusta saanut huippujuristi ja toiminut aikoinaan tamperelaisen lehtikeisarin asianajajana, joten on vaikea uskoa hänen osaamattomuuttaan tässäkään asiassa. Korkeimman oikeuden tuomiosta meillä oli 6 kuukautta aikaa tehdä valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Sinivaara teki valituksen joulukuussa 2004. Saimme tiedon tammikuussa 2005 että asia otetaan käsiteltäväksi. Olimme henkisesti varautuneet noin viiden vuoden odotusaikaan. Odotimme 18 kuukautta.

Helmikuussa 2007 jouduimme myymään ja luopumaan Kangasalan perintötalosta. Tällä toimenpiteellä saimme vapautettua pääomaa elämiseen sekä Marketan alati kasvaviin sairauskuluihin. Informoimme Sinivaaraa tilanteestamme, mutta ilmoituksella ei ollut mitään vaikutusta asianhoitoon, ei vaikka hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus kuten useasti aiemminkin. Asianajajalla on vastuu siitä, että asia ei pääse vanhentumaan, miksi hän ei koskaan maininnut meille tästä vaarasta? Ei tietenkään, se hänetkin pelasti vastuulta samoin kuin Pohjolan. Vanhentuminen muodostuikin ainoaksi tavaksi estää vahingon aiheuttajia joutumasta vastuuseen teoistaan.

Minä olin tuolloin työtön, olin ajautunut tilanteeseen Kangasalan talomme myynnin johdosta jossa yritykseni oli. Olin henkisesti aivan loppu, yrityksen pyörittäminen osoittautui mahdottomaksi. Olin aina vuodesta 2008 usean eri lääkärin lausunnoilla työkyvytön, nyttemmin työkyvyttömyyseläkkeellä.

9

Minun tuloni olivat liki yhdeksän vuoden ajan pyöreä nolla, tästäkin tuonnempana lisää. Kesäkuussa 2007 saimme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 4. jaostolta päätöksen, jossa oli ollut kolmen tuomarin kokoonpano. Yhtenä jäsenenä oli ollut suomalainen Päivi Hirvelä. Jaoston vastaus oli: eivät ota asiaa käsiteltäväksi. Marketan ihmisoikeuksia ei ole loukattu.

Oikeusprosessi oli kestänyt nyt yli kaksitoista vuotta. Sinivaara oli lomalla, kun päätös tuli kesäkuussa 2007. Hän oli meihin yhteydessä kirjeitse ilmoittaen palaavansa asiaan heti lomien jälkeen elokuussa. Sinivaara sanoi vielä, että “älkää vetäkö itseänne pihakoivuun roikkumaan”. Tarkoittiko hän oikeasti mitä sanoi? Kertoo se kuitenkin siitä, miten hän itse ajatteli meidän suhtautuvan kielteiseen päätökseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyn aikana asia vanhentui niin Pohjolan kuin Sinivaaran vastuun osalta. Tästä lisää hiukan tuonnempana.

Sinivaaran palattua lomalta pidimme palaverin hänen toimistossaan Tampereella. Hän kertoi asiansa lyhyesti: juttu oli sitten tässä ja ainoa mitä olisi tehtävissä, olisi asian julkaiseminen laadukkaassa mediassa. Hän tulisi olemaan tässäkin asiassa totaalisen väärässä. Tämän päivän status kertoo jotain aivan muuta, tehtävää olisi ollut paljon, jos Sinivaara vain olisi näin halunnut. Jostain syystä hän oli haluton viemään asiaa eteenpäin, vaihtoehtoja hänellä olisi ollut useita. MOT TV-ohjelmaan hän teki kirjeen, mutta meidän pyynnöstä sitä ei koskaan lähetetty. Hyvä niin, koska juttu olisi ollut aivan vääränlainen, ja näkökulma asiaan olisi ollut täysin väärä. Tarkoituksenhakuisuudesta? Väitämme että kyllä, asian nykyinen tilanne kertoo ratkaisumme olleen oikea.

10

2. luku

Elokuussa 2007 otimme oikeusprosessin puheeksi kaverini Petrin kanssa. Olimme Vesilahden K-kaupan pihassa Lempäälässä pitämässä palaveria. Hän ei voinut ymmärtää tilannetta eikä halunnut uskoa, että tilanteemme jäisi pysyväksi. Olen tuntenut Petrin aivan lapsuudestani saakka Kangasalta. Olemme ajaneet yhdessä veneellä kilpaa sekä viettäneet paljon aikaa puhelimessa, varsinkin viime vuosina.

Olimme itse kysyneet asiaa Loimaalla asuessamme paikalliselta syyttäjältä puhelimitse. Hän nosti esiin Sinivaaran toimissa epäkohdan, joka koski hänen toimenpidettään lähtiessään uudestaan Turvaa vastaan. “Miksi? Teillähän oli voitto alla Pohjolaa vastaan. Miksi ette lähteneet sitä polkua pitkin sen sijaan että etenitte sille tielle, jossa olitte jo aiemmin hävinneet?” Tarkoitushakuista? Väitämme että kyllä, ehdottomasti kyllä. Kaverini oli kysynyt muutamalta tutulta juristiltaan heidän sopivuuttaan sekä halukkuuttaan ryhtyä Marketan asianhoitajaksi. Hän oli päätynyt tamperelaiseen asianajajaan Tarmo Lahtiseen. Hänen Turva-kytköksensä selviävät hiukan tuonnempana (Vakuutusyhtiö Turvan asiakirjat). Lahtisen ensimmäinen toimi oli lähettää kirje Pohjolaan, jonka hän tekikin 4.9.2007. Vastaus tuli 4.10.2007, meitä pyydettiin neuvotteluun Helsinkiin. Asianajajamme vaihtuessa saimme heti pyynnön neuvotteluun, johon emme ole päässeet koko kahdentoista vuoden aikana, vaikka olisimme näin halunneet. Omituista? Ei suinkaan. Yhtiön oli pakko selvittää, kuka asiaa hoitava juristi on sekä miten he voisivat vaikuttaa häneen.

11

Neuvottelu pidettiin 12.11.2007. Paikalla olivat minä, Marketta ja asianajajamme sekä Pohjola-vakuutuksesta laki- ja korvausosaston johtaja Reino Aropuu, korvauspäällikkö Harri Koskela-Koivisto sekä heidän sihteerinsä. Korvauspäällikkö esitti ensin oman näkemyksensä asiasta väittäen, että asia olisi vanhentunut. Aropuu otti tilanteen haltuunsa sanoen, että “tämä ei ole vanhentunut”. Tämän jälkeen korvauspäällikkö ei sanonut sanaakaan koko palaverin aikana. Aropuu oli jo kokouksen alussa ilmaissut selkeästi kantansa, ilmoittaen, että “tänne ei ole tultu tappelemaan”.

Tämä tuli esiin siinä kohdassa, kun Lahtinen aloitti keskustelun yhtiön informaatiovelvollisuudesta, siinä hän oli oikeassa. Siihen hänen puheensa sitten loppuikin, ja minun oli pakko jatkaa siitä eteenpäin. Tilanne jälkeenpäin arvioituna oli vähintäänkin absurdi, sillä oma asianajajamme paljastui Turvan entiseksi juristiksi. Hän oli ollut tekemässä yhtiössä vuonna 1995 kielteistä korvauspäätöstä Marketan asiassa. Kyseinen dokumentti on hallussamme, siinä komeilee Tarmo Lahtinen allekirjoittajana. Asiakirjoja on useita, kaikissa Lahtinen allekirjoittajana. Tästä vuoden 1995 päätöksestä koko oikeusprosessi on aikoinaan alkanut. Kuulostaako jääviltä? Siinä istuivat molempien yhtiöiden edustajat nenätysten aivan kuin eivät olisi koskaan edes toisistaan kuulleetkaan. Väitän, että olivat hyvinkin tietoisia toistensa olemassaolosta. Siihen aikaan kun Lahtinen oli Turvan palveluksessa -90 luvulla, Aropuu oli samaan aikaan Pohjolan palveluksessa.

12

Kokouksen jälkeen Lahtinen kiittelikin minua siitä, että pidin puhetta yllä. Oli pakko, ei siellä virsiäkään voinut alkaa laulamaan. Olimme aivan varmoja, että juttu loppuu tähän ja onnellisesti. Kokouksen päätyttyä Pohjolan kolmikko saattoi meidät ulko-ovelle saakka, jääden katsomaan Marketan ja minun perään. Tunnelma oli muutenkin aika iloinen, niin iloinen kuin se nyt ylipäätään voi olla.

Päätimme yhteistuumin palaverissa, että yhtiö kerää kaiken materiaalin Marketasta, mikä oli aika luonnollista, jos aikoivat maksaa. Pohjolan sisäisistä asiakirjoista voi todentaa kaiken menneen jo laskentaan. Tämän saman laki- ja korvausosaston johtaja Aropuu kertoi minulle, kun soittelimme asiasta. Hän kertoi Marketan eläkkeiden olevan parhaillaan laskennassa. Hän sanoi, että “nyt ne tulivat”. Seuraava kommentti häneltä olikin: “tiedätkö, paljonko tämä tekee?”, johon minä vastasin, että “suurin piirtein”. Hänen vastauksensa oli: “tällaista summaa yksityiselle ihmiselle ei ole maksettu hänen uransa aikana kuin yhden käden sormien verran”. Jäimme odottamaan yhtiön virallista korvauspäätöstä asiasta. Korvauspäätöstä ei koskaan tullut, ei ole tullut vielä tänä päivänäkään. Tästä samaisesta syystä olemme haastaneet yhtiön käräjille vuonna 2018. Kysymys on korvauspäätöksestä, minkä vakuutuslaki määrää, korvauspäätös pitää aina antaa muutoksenhakuohjeineen. Palataanpa hetkeksi takaisin vuoteen 2007. Lahtinen laati lisäksi kirjeen Sinivaaralle 15.10.2007 , ja tämä vastasi kirjeellä 23.10.2007. Vastauksen sisältö lyhyesti: hän on toiminut niin hyvin kuin osaa ja hän on tyytyväinen omaan työskentelyynsä.

13

Seuraavaksi Lahtinen jätti helmikuussa 2008 kanteen Pirkanmaan Käräjäoikeuteen, ensisijaisena korvaajana Pohjola ja toissijaisena asianajaja Markku Sinivaara. Tämä osoittautui jälkeenpäin virheeksi ja ongelmaksi. Heidät olisi pitänyt haastaa yhteisvastuullisesti eikä erikseen.   Lahtisen toiminta oli aluksi pontevaa ja aikaansaavaa. Sitten muuttui asianhoidossa tahti, Lahtisen ajaman ja valitseman asianajolinjan takia käräjät Tampereella kestivät kolme vuotta.

Marketta oli huomannut, ettei Lahtinen enää hoitanut ja ajanut asiaa Marketan etujen mukaisesti. Lisäksi hän ei kokenut, että Lahtinen pitäisi hänen puoliaan. Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomari Olli Hakala oli tehnyt aivan saman huomion Lahtisen toiminnassa, Marketta ei ollut yksin tuntojensa kanssa. Tämän Hakala mainitsi Marketalle puhelussa heidän keskustellessaan tulevasta oikeudenkäynnistä. Lahtisen ehdotuksesta kysyimme toistamiseen Valviran mielipidettä Marketan terveydentilaan, vaikka asiasta oli hovioikeuden lainvoimainen tuomio. Pelkästään Valviran lausunnon saaminen kesti 12 kuukautta. Valviran lausunnon pyytäminen oli täysin turha toimenpide eikä johtanut mihinkään. Yksi lääkäri oli puolesta, toinen vastaan ja yhdellä ei ollut lainkaan mielipidettä asiaan.

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomari Olli Hakala huomasi esi-istunnossa, ettei Lahtinen pitänyt Marketan puolia (puhelusta tallenne). Tämän jälkeen olimme pakotettuja vaihtamaan jälleen asianajajaa. Seuraavaksi asianhoitajaksemme valikoitui turkulainen Martti Tuominen, joka tietämättämme tulisi aiheuttamaan meille vieläkin suuremman vahingon.

14

Tuominen aloitti toimeksiannon helmikuussa 2010. Hän ilmoitti Pirkanmaan käräjäoikeuteen edustavansa jatkossa Marketta Hautakorpea. Tuominen oli yhteydessä asianajaja Tarmo Lahtiseen, ilmoittaen samalla toimivansa jatkossa Marketan asianajajana. Hän haki Lahtiselta kaikki tapaukseen liittyvät asiakirjat. Lahtinen oli jo tuolloin tiennyt sanoa Tuomiselle asian vanhentumisen vaarasta ja siitä, että Korkein oikeus varmasti kiinnostuisi Marketan tapauksesta. Hän oli oikeassa, kyllä kiinnostui ja pyrki antamallaan tuomiolla lopettamaan koko prosessin ja vielä siten, että asian eteenpäin vieminen olisi täysin mahdotonta, kaikilla tavoin. Vanhentuminen olikin se syy, mihin kaikki siinä kohtaa kaatui, kyllä Lahtinen tiesi! Tästä myöhemmin lisää.

Odotimme käräjäoikeuden pääkäsittelyä, joka tulisi olemaan vasta tammikuussa 2011. Käräjäoikeus antoi asiasta välituomion vanhentumisen osalta vuonna 2008. Pohjolaa vastaan asia ei ollut vanhentunut, sen sijaan asianajaja Markku Sinivaaran vastuu oli. Pohjola valitti tuomiosta, me valitimme Sinivaaran vastuun vanhentumisesta. Hovioikeus antoi asiasta välipäätöksen elokuussa 2009. Tuomion sisältö oli, että asia pitää käsitellä kokonaisuutena palauttaen asian takaisin käräjille. Tässä kohtaa prosessi alkoi viivästyä, ja ainoastaan Marketan oma aktiivisuus pelasti tilanteen. Marketta oli yhteydessä lähettämöön ja tiedusteli, missä asiakirjat olivat. Lähettämön työntekijä ihmetteli, miten Marketta osasi olla yhteydessä heihin, asiakirjat olivat lähteneet kaikille muille tahoille, mutta ei käräjäoikeudelle, joka niitä eniten odotti, jotta Marketan asia voisi edetä. Työntekijän kertoman mukaan ne eivät olisi koskaan lähteneetkään, ja “näin ei ole koskaan aiemmin käynyt, ei hänen työssä oloaikana”. Paperit olivat löytyneet hovioikeuden esittelijän laatikosta.

15

Käräjäoikeuden tuomio tuli 13.2.2011. Voitimme Pohjolan, ja yhtiö velvoitettiin maksamaan korvaukset korkoineen sekä työkyvyttömyyseläkkeen aina vuodesta 1995 alkaen. Sinivaaran osalta vastuu oli vanhentunut. Vanhentuminen laskettiin alkavaksi haasteen teko hetkestä, eli vuodesta 1997.

Professori Ari Saarnilehdon kertoman mukaan Sinivaaralla oli mahdollisuus muuttaa kannetta vielä vuonna 1999. Jos hän olisi muuttanut virheellisen 15 % pyynnön täydeksi 100 %, olisi oikeustaistelu loppunut jo vuonna 2000 hovioikeuden tuomioon. Saarnilehto oli yksi uuden vanhentumislain tekijöistä. Hänen antamallaan lausunnolla ei ollut painoarvoa, ei käräjäoikeudessa kuin myöhemmissä oikeusasteissakaan. Alun perin Tuomisen piti olla se, joka Saarnilehdolta lausuntoa pyytäisi. Tuomisen kertoman mukaan hänen olisi helppo lähestyä Saarnilehtoa, he kävivät yhdessä pelaamassa tennistä. Miksi Tuominen ei lausuntoa koskaan pyytänyt? Asiaa kysyttiin häneltä tehdessämme hänestä valituksen Asianajajaliiton valvontalautakunnalle. Hänen vastauksensa oli, että “on niin ristiriitaisia lausuntoja, ettei hän siitä syystä pyydä keneltäkään lausuntoa”. Marketta pyysi itse ja sai sen, kovasti hän kyllä joutui tekemään työtä sekä näkemään asian eteen paljon vaivaa.

Turun hovioikeuteen valittaessamme päätuomari Leena Virtanen-Salonen ilmoitti, että “asia käsitellään mitä pikimmin”. Hovioikeuden esittelijä Salla-Maarit Keränen puhelinkeskustelussa Marketan kanssa kertoi mielipiteensä asiasta sanoen, että Pohjola ei koskaan tulisi saamaan valituslupaa Korkeimpaan oikeuteen.

16

Keränen oli tullut meille aiemmin tutuksi, kun hän oli toiminut Marketan asiassa esittelijänä hovioikeudessa vuonna 2000. Keränen joutui kommentoimaan vuoden 2000 päätöstä ja sen sisältöä, koska Pohjola pyrki tietoisesti ymmärtämään tuomiota väärin. Keränen oli tokaissut puhelimessa Marketalle: kuka ei nyt ymmärrä tuomiota? Vastaus: Pohjola.

Kysymys oli tuomiolauselmassa olevasta lauseesta: siihen saakka, eli tuomion antopäivään asti, jonka jälkeen yhtiön olisi pitänyt tehdä uusi korvauspäätös, se olisi pitänyt olla tuomiolauselman sisällön mukainen eli 100 %. Tätä yhtiö pyrki välttämään ja se lähettikin päätöksen sijasta kirjeen ilman lain vaatimaa muutoksenhakuohjetta. Tämän voi todentaa hallussamme olevista Pohjolan omista sisäisistä asiakirjoista, siellä on seikkaperäisesti kerrottuna koko suunnitelma.

Hovioikeuden istuntoa odottaessamme Tuominen kertoi meille, että istuva päätuomari on hänen lapsuudenystävänsä, heidän kesämökkinsä sijaitsevat vierekkäin. Pidimme asiaa hyvänä tietona. Kuinka väärässä olimmekaan. Seuraavaksi meille tulikin ilmoitus Turun hovioikeudesta, että istuntoa ei pidettäisi lainkaan. Se tarkoitti meidän mielestämme sitä, että voitamme varmasti, olihan meillä voitto alla Pohjolasta Pirkanmaan käräjäoikeudesta. Mielestämme ilman meidän kuulemista asiassa ei kielteistä tuomiota voisi antaa. Väärä olettamus. Asianajajamme tiesi kertoa, että kerran aiemmin on tapahtunut vastaavaa, siis kerran. Tämä oli tapahtunut hänen muistinsa mukaan 1800-luvun lopulla. Hyvin Tuominen tiesi asiasta, väitänkin, että ovat yhdessä lapsuudenystävä-tuomarin kanssa asiaa tutkineet.

17

Hävisimme jutun kaikilta osin, ja myös Pohjolan vastuu poistettiin vanhentumiseen vedoten. Hovioikeuden toiminnassa oli useita muitakin omituisuuksia. Ensimmäisenä kanne ohjattiin sille ainoalle tuomarille, joka oli jäävi.

Tuomareita hovioikeudessa on noin 75 kappaletta, huonoa tuuria? Ei Turun talousrikospoliisin tutkijan mielestä, kun hänen kanssaan asiasta keskustelimme. Poliisin toimista lisää myöhemmin.

Marketan oman aktiivisuuden johdosta jäävi tuomari huomattiin. Pyysimme asianajajaamme ilmoittamaan hovioikeudelle, että vaatisimme päätuomarin vaihtamista. Tästä hovioikeus suivaantui, juristimme ei itse jääviyttä huomannut, onneksi Marketta huomasi. Hovioikeudenneuvos Jouko Nikula oli ollut päättämässä Marketan asiassa jo vuonna 2000 ollessaan Turun hovioikeudessa. Nikula oli ollut ainoa tuomari Hovioikeudessa, joka oli jättänyt asiasta eriävän mielipiteen. Tuomio oli mennyt äänestykseen, ja voitimme 2-1.

Asianajajamme seuraava toimi oli laatia valituslupahakemus Korkeimpaan oikeuteen. Menimme Korkeimpaan oikeuteen nyt jo neljännen kerran, tämä tapahtui joulukuussa 2011. Aloitimme Marketan kanssa pitkän ja uuvuttavan kahdenkymmenenyhden kuukauden odotuksen. Elokuussa 2012 saimme tiedon, että valituslupa otettaisiin vastaan. Olimme todella toiveikkaita asian suhteen, todella toiveikkaita. Elimme odotteluajan päivä kerrallaan. Se oli meille todella raskasta aikaa monellakin tapaa. Toukokuussa 2010 olimme joutuneet myymään Loimaan omakotitalon saadaksemme rahaa elämiseen.

18

Muutimme vuokralle Pieksämäelle pieneen omakotitaloon. Miksi Pieksämäelle? Sieltä löysimme meille sopivan kohteen, talo oli siisti, vuokra oli edullinen, talo sijaitsi rauhallisella paikalla, juuri sellaista olimme hakeneet.

Meidän psyyke oli tuolloin sellaisella tasolla, ettei se mahdollistanut asumista rivitalossa saati kerrostalossa. Olimme olleet tuolloin yli vuoden ajan vastaamatta puhelimeen, halusimme olla vain kahdestaan, antaen kaiken ajan sekä tuen toisillemme. Emme jaksaneet enää kuunnella muiden huolia ja murheita, emme jaksa vieläkään.

Pientä helpotusta tilanteeseemme saimme maaliskuussa 2010, Kansaneläkelaitos myönsi Marketalle eläkkeen, jota hän oli hakenut aina vuodesta 1995 lähtien. Kela totesi myönteisessä eläkepäätöksessä Marketan 100 % työkyvyttömyyden sekä syy-yhteyden kolariin, aivan kuten hovioikeus antamassaan tuomiossa vuonna 2000. Pohjola vetosi aina siihen, kun Kela ei myönnä hänen työkyvyttömyyttään (Pohjolan sisäiset asiakirjat). Nyt tilanne oli oleellisesti muuttunut. Miten Pohjola reagoi? Ei mitenkään, vaihtoivat vain perustetta olla korvaamatta mitään. Marketan eläke oli soviteltu, koska 15 % osakorvaus tuli Pohjolalta koko eläkkeen ollessa n. 700€/kk. Tällä summalla elimme koko tuon yhdeksän vuoden ajan, jolloin minun tuloni olivat pyöreä nolla. Miksi? Näihin asioihin palaan myöhemmin.

19

Palatkaamme hiukan ajassa taaksepäin, aina tammikuuhun 2010. Tällöin jätimme rikosilmoituksen Loimaan poliisille Sinivaaran sekä Pohjolan toimista. Sinivaaran rikosnimike oli luottamusaseman väärinkäyttö, Pohjolan osuutta asiaan tutkittiin. Asia siirtyi Turun talousrikospoliisille. Kuulustelu entisen asianajajamme osalta oli 20.9.2010 Pirkanmaan Poliisilaitoksella. Kuulusteluissa häneltä oli kysytty:, että “kuka häntä oli suositellut Marketan asianajaksi?” Sinivaara ei ollut halukas vastaamaan, miksi ei? Pohjolaa ei koskaan kuultu asiassa

Olemme aina epäilleet, että vakuutusyhtiöiden toiminnan takana on jotain omituista. Mietimme, että Markettaa olisi mustamaalattu yhtiöille kertoen, että vammautumisen syynä olisi joku muu kuin peräänajokolari. Myöhemmin tämä olettamus on vahvistunut entisestään, toki on muitakin syitä.

Odotimme luottavaisin sekä toiveikkain mielin asian etenemistä syyttäjälle. Turun talousrikospoliisin tutkija soitti Marketalle kotiin, puhelun ajankohta oli sunnuntai, tätä ihmettelimme kovasti, mielestämme se oli positiivinen signaali. Suora siteeraus: “hän tekee päätöksen ensi viikolla”. Olimme varmoja, että päätös olisi meille myönteinen, miksi hän muuten halusi asian ilmoittaa pyhäpäivänä. Marketta oli useasti puhelinyhteydessä Laineeseen, aina kävi selkeästi ilmi hänen kantansa asiaan. Marketan tilanne ei voisi jäädä voimaan.

20

Vastuullisiksi joutuisivat oma entinen asianajajamme Markku Sinivaara tai Pohjola. Meille ei ollut väliä, kumpi taho. Molemmat vaihtoehdot kävivät meille hyvin. Kielteinen päätös tuli 28.11.2011, eli syyttämättä jättämispäätös. Asia ei etenisi syyttäjälle. Omituista asiassa oli se, että tutkija itse pyysi Markettaa tekemään hänen toimistaan valituksen.

Myöhemmin meille on kerrottu, ettei Turun talousrikospoliisin tutkijan valtuudet olisi riittäneet tekemään kyseistä päätöstä. Oliko tämä pyydetyn valituksen takana sekä syy? Ainoaksi vaihtoehdoksi asian eteenpäin viemiseksi jäi oman rikoskanteen jättäminen entistä juristiamme vastaan Pirkanmaan käräjäoikeuteen, ja sen teimme. Asianajajamme jätti kesäkuussa 2012 kanteen käräjille nimikkeellä “luottamusaseman väärinkäyttö”. Käräjäoikeus jäi odottamaan Korkeimman oikeuden tuomiota Sinivaaran vastuun vanhentumisasiasta, hän oli kanteessa toissijainen korvaaja.

Joulukuussa 2011 lähetimme Sinivaaran vastuuvahinkoyhtiöön vahingonkorvausvaatimuksen. Yhtiö oli sattumoisin Pohjola eli meidän vastapuolemme. Vastaus oli, että “jäävät odottamaan Korkeimman oikeuden tuomiota”. Sen tullessa yhtiö antoi korvauspäätöksen 1.11.2013 todeten asian vanhentuneen, eli aivan kuten Korkeimman oikeuden tuomion perustelut olivat. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan meitä, ja jätimme itse Etelä-Savon käräjäoikeuteen kanteen tammikuussa 2015. Saimme päätöksen noin kuukauden kuluttua: kanne hylättiin perusteettomana, vetosivat Korkeimman oikeuden vuonna 2013 antamaan tuomioon. Tämäkin oli kuitenkin tehtävä, yhtäkään kiveä emme voisi jättää kääntämättä.

21

Nyt viimeistään ymmärrätte mitä Korkeimman oikeuden tuomiolla haettiin, aivan kuten Korkeimman oikeuden esittelijä Samuli Sillanpää sanoi: nyt tämä pitää saada loppumaan, yritys on ollut ainakin kova, mutta niin on meilläkin. Pärjäisimme taistelussa, jos kaikki vastapuolet noudattaisivat Suomen lakia, soveltaisivat edes lakia heikomman eduksi eikä vahvemman väärintekijän.

Korkeimman oikeuden tuomio vahingonkorvausasiasta tuli 30.9.2013. Tuomio upotti meidät lopullisesti siinä vaiheessa. Kaikki vastuut poistettiin niin Sinivaaran osalta kuin Pohjolankin. Ainoaksi vastuulliseksi jäi Marketta itse. Marketan olisi täytynyt haastaa Sinivaara kesken asianhoidon, vaikka emme olleet saaneet päätöstä hänen viimeisestä työstään. Hänen vastuunsa vanheneminen alettiin laskea haasteen jättöpäivästä 3.2.1997, siitä hetkestä alkoi käydä kello sekä samalla kymmenen vuoden vanhentumisaika. Asiaa käsiteltiin katkotta koko tuo aika, vanhentumiskellon käydessä taustalla. Asia vanheni 3.2.200, aikana, jolloin odotimme Ihmisoikeustuomioistuimen päätöstä. Pohjolan osalta vanhentumisasiaa ei käsitelty lainkaan. Tuomion antajina olivat oikeusneuvokset Hannu Rajalahti, Jorma Rudanko, Gustav Bygglin ja Ilkka Rautio. Kari Kitunen oli ollut meidän puolellamme. Asian esittelijänä oli toiminut Samuli Sillanpää.

Odotusaika oli jälleen pitkä ja raskas. Toivo tulevasta myönteisestä tuomiosta herätti minussa motivaation. Tarvitsin sitä kipeästi, olihan diabetekseni ollut hoitamatta jo vuodesta 1997. Verensokerini oli kolmessakymmenessä. Aloin liikkumaan ja ostin maastopyörän, jolla hoidin kuntoani. Poljin ja oksensin, oksensin ja poljin. Painoni tippui, sekä pitkäaikaisverensokerini laski normaalille tasolle. Diabeteshoitajan mielestä tein ihmeen, hän itse ei ollut antanut minulle mitään toivoa onnistumiseni suhteen käydessäni hänen vastaanotollaan.

22

Onnistuin kuitenkin, sokeritasoni olivat normaalit. Tuomion tultua se oli samalla minun motivaationi loppu omaa terveydenhoitoani kohtaan. Lopulta se tulisi tuhoamaan munuaiseni ja joutuisin dialyysipotilaaksi, en vaan tiennyt sitä vielä. Yksinkertaisesti en jaksanut enää välittää itsestäni, tästäkin myöhemmin lisää.

Asianajajamme tiesi hyvin, että viemme asian aina loppuun asti, olimme näyttäneet sen jo useasti käytännön tasolla. Hän ei koskaan tehnyt valitusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, se juna meni ohitsemme lopullisesti. Hänen käyttäytymisensä oli muuttunut loppuaikana muutenkin omituiseen suuntaan. Meni jopa kuukausia, että emme tavoittaneet häntä, emme mitenkään. Emme kuitenkaan halunneet vaihtaa asianhoitajaa, emme yksinkertaisesti jaksaneet. Otimme tietoisen riskin juristimme suhteen. Petimme itseämme ja aina perustelimme itsellemme hänen hoitavan asiaa hyvin. Itseään on helppo pettää, todella helppo. Hän jatkoi asianhoitoa, ja seuraavaksi oli Sinivaaran rikosoikeudenkäynti lokakuussa 2013 Pirkanmaan käräjäoikeudessa.

Esi-istunnossa Marketta oli esittänyt toiveen, että Sinivaara olisi pääkäsittelyssä henkilökohtaisesti paikalla vastaamassa teoistaan. Sinivaara oli aiemmin vaatinut, että rikoskannetta ei otettaisi vastaan vedoten, että poliisi ei ole suorittanut asiassa asianmukaista kuulustelua. Tässäkin kohtaa hän valehteli. Jouduimme toimittamaan käräjille kuulustelupöytäkirjat sekä poliisin esitutkintapäätöksen, tämän jälkeen asia lähti etenemään. Kaikkensa Sinivaara yritti, ettei asia etenisi millään tasolla käyttäen vähintäänkin kyseenalaisia keinoja.

23

Ennen käräjien alkua juristimme kertoi meille, että jos Sinivaara ei vetoaisi vanhentumiseen, käräjäoikeus olisi pakotettu tekemään virkansa puolesta meille myönteisen ratkaisun, he eivät käsittelisi vanhentumisasiaa lainkaan. Selkeät näyttömme luottamusaseman väärinkäytöstä olisivat nousseet ratkaisevaan asemaan Sinivaaran tuomitsemisessa.

Marketta vetosi Sinivaaraan pääkäsittelyn aikana pitäen hänelle puheen. Marketta rukoili katsoen Markkua suoraan silmiin, pyytäen samalla, ettei hän vetoaisi asian vanhentumiseen sekä myöntäisi tekemänsä virheen. Hän sanoi vielä, että ei vihaa Markkua, hän haluaisi ainoastaan ihmisarvoisen elämänsä takaisin. Marketta oli katsonut Sinivaaraa koko puheensa ajan suoraan silmiin itkuaan pidätellen ja ääni väristen. Ei vaikutusta, entinen asianajajamme vetosi vanhentumiseen. Hän olisi voinut halutessaan käyttää yhtiönsä vastuuvakuutustaan, toki hän olisi voinut tehdä niin jo aiemminkin.

Pirkanmaan käräjäoikeuden pääkäsittely oli 11.11.2013. Marketta oli ollut aiemmin yhteydessä puhelimitse päätuomariin. Hänen kantansa oli ollut selkeä ja Marketalle myönteinen. Jos me tiesimme tuomarin asenteen, sen tiesi moni muukin käräjäoikeudessa. Tämän jälkeen saimme tiedon, että istunto oli muutettu kolmen tuomarin kokoonpanoksi, alkuperäisen yhden sijaan. Itse pääkäsittelyssä puhetta johti laamanni Antero Nuotto, ei alkuperäinen päätuomari, joka oli puheenjohtaja. Yksi oikeuden jäsenistä oli minun entinen luokkatoverini Kauppakoulun ajoilta. Hän ei Marketan kertoman mukaan katsonut kertaakaan Markettaa silmiin, vaan oli katsellut alaspäin koko ajan. Tiesikö hän etukäteen, mitä Marketalle oltiin jälleen tekemässä? Hävettikö häntä niin paljon? Väitän että hävetti. Hänet oli vasta äskettäin valittu tuomarin virkaan, eli hän on asemassa missä pitää tehdä miten käsketään.

24

Oikeuden istunto oli ollut täydellinen farssi monellakin tapaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti tulla todistajaksi. Istunnon aikana asianajajamme oli pyytänyt taukoa, ja tauolla hän sanoi minulle: minun ei kannattaisi tulla todistamaan, koska tunnelma salissa on niin harmoninen. Koko istunnon aikana ei puhuttu sanallakaan vanhentumisesta. Laamanni oli kysynyt Sinivaaran asianhoitajalta, kantaisiko myös hänen asianajotoimistonsa vastuuta asiassa, koska hänen henkilökohtainen vastuuvakuutuksensa (500 000 €) ei tulisi kattamaan Marketan vaatimia korvauksia eli eläkkeitä korkoineen vuodesta 1995.

Käräjäoikeuden tuomio tuli 28.11.2013. Sisältö oli seuraavanlainen: asia oli vanhentunut entisen asianajajamme osalta jo vuonna 2005, vaikka hän oli Marketan asianhoitajana aina 2007 elokuuhun saakka. Viimeisin päätös hänen toimistaan tuli 2007 kesäkuussa (Euroopan ihmisoikeustuomio- istuin). Tässäkin kohtaa Marketan olisi pitänyt omistaa kristallipallo tai joku muu vastaava ennustamisessa käytettävä väline. Tälläkään kertaa oikeus ei toteutunut, Marketta jäi jälleen yksin vastuulliseksi kaikkeen.

Kävimme Marketan kanssa ennen rikosoikeudenkäyntiä henkilökohtaisesti Sinivaaran toimistolla, käyntiä meille ehdotti oma juristimme Martti Tuominen pitäessämme palaveria Tampereella Hotelli Rosendahlin aulassa. Hänen ensimmäinen ehdotuksensa oli, että olisiko minulla jotain tuttuja keitä voisin laittaa asialle? Eli kovistelemaan vai kenties vielä rankempaa? Oliko tarkoitus saada meidät pilaamaan oikeusprosessi lopullisesti? Tästä ehdotuksesta asianajajamme sai huomautuksen Asianajajaliiton valvontalautakunnalta, tästä myöhemmin lisää.

25

Käynnillämme ei ollut mitään vaikutusta Sinivaaraan, hän ei suostunut keskustelemaan kanssamme. Sinivaara ei ole edelliselläkään käynnillämme suostunut tapaamaan meitä saati olemaan keskusteluyhteydessä. Olemme aina joutuneet keskustelemaan hänen yhtiökumppaneittensa kanssa. Olemmeko niin vähäpätöisiä ja onko meidän kahden elämällä mitään merkitystä hänelle? Onko hänen aiheuttamansa elämämme mittainen vahinko niin merkityksetön hänelle? Olimme jo aiemmin käyneet hänen toimistollaan, ajankohta oli Korkeimman oikeuden antaman tuomion jälkeisenä päivänä 1.10.2013. Saatuamme tiedon tuomiosta sekä sen sisällöstä pakkasimme automme Pieksämäellä ja suunnistimme yön aikana Tampereelle. Yövyimme henkilöautossamme.

Aamulla menimme Sinivaaran toimistolle ja kysyimme toimiston sihteeriltä, “onko Markku paikalla”. Hetken odoteltuamme hän avasi ovensa katsoen käytävälle, meidät huomattuaan palasi takaisin huoneeseensa huutaen yhtiökumppanilleen: “soita poliisit!” Yhtiön osakas Ilkka Syrjänen ei nähnyt sitä tarpeelliseksi. Tämä kohtaaminen oli ensimmäinen vuoden 2004 sekä hänen aiheuttamansa vahingon jälkeen. Keskustelimme Syrjäsen kanssa tilanteestamme sekä vahingosta, minkä Sinivaara oli aiheuttanut. Tällä tapaamisella ei ole ollut mitään vaikutusta asiaan, saati että yhtiö olisi ottanut ja kantanut vastuun Sinivaaran aiheuttamasta vahingosta. Yhtiön osakas Ilkka Syrjänen kovasti painotti, että heidän yhtiössä kannettaisiin vastuu teoista. Olisi voinut edes pyytää anteeksi yhtiön puolesta. Hän ei nähnyt sitä tarpeelliseksi.

26

Tilanteesta tulistuneena marssimme suoraan Aamulehden toimitukseen sillä seurauksella, että lehti teki Marketasta uutisartikkelin lehteen. Meidän oli helppo lähestyä Aamulehteä, koska he tiesivät ja tunsivat Marketan tapauksen. Olimme jo aiemmin 2013 toukokuussa tehneet Aamulehden kanssa kaksisivuisen artikkelin sunnuntain lehteen. Lehden kirjoitus ilmestyi 5.10.2013, artikkeli käsitteli Korkeimman oikeuden tuomiota ja sen sisältöä lähinnä vanhentumisen osalta, ja tietenkin kerrottiin Marketasta.

Rikosoikeuden tuomion jälkeen meidän oli todella vaikea tavoittaa Tuomista. Hän ei vastannut puheluihin eikä sähköposteihimme. Päättelimme siitä, että Tuominen on lopullisesti vaihtanut puolta, jättäen tietoisesti uppoavan laivan. Pitkän odottelun jälkeen saimme sähköpostissa tiedon Tuomiselta, että meillä olisi kaksi vaihtoehtoa: joko valittaisimme hovioikeuteen tai vaihtoehtoisesti hakisimme suoraan valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta. Meidän täytyisi pyytää Sinivaaralta lupa tähän. Tuominen kertoi lisäksi sähköpostissa, että ottaisi yhteyden vastapuoleen ja kysyisi lupaa. Valitusaika oli menossa umpeen, emme saaneet asiaan mitään vastausta, ei Tuomiselta saati vastapuolelta.

Yritimme kovasti tavoittaa Tuomista, tarvitsimme kipeästi tietoa sekä varmuuden asiaan. Vihdoin saimme vastauksen: hän on laatimassa valitusta hovioikeuteen, eikä ole kertomansa mukaan saanut mitään vastausta Sinivaaran suunnalta. Väitän, että hän ei ole koskaan ollut asian tiimoilta yhteydessä Sinivaaraan, eikä ole koskaan aikonutkaan.

27

Tuominen jätti valituksen Turun hovioikeuteen 27.12.2013. Hän oli edelleen vaikeasti tavoitettavissa. Marketta oli itse yhteydessä hovioikeuteen, oli pakko, kun ei kukaan muukaan aikonut ollut. Valitusta ei ollut saapunut hovioikeuteen. Marketta oli seuraavaksi yhteydessä käräjäoikeuteen, ja sieltä ilmoitettiin, että valitus ei ole lähtenyt, odottavat vastapuolen vastausta. Asia eteni vasta 21.1.2014. Pyysimme hovioikeudesta valituskirjeen itsellemme, koska emme sitä Tuomiselta saaneet. Saatuamme asiakirjat haltuumme huomasimme, että suullista pääkäsittelyä ei ole pyydetty, vaikka Marketta oli näin vaatinut. Tavoitimme Tuomisen sähköpostitse, ja hänen vastauksensa asiaan oli seuraavanlainen: emme voisi pyytää pääkäsittelyä suullisena koska meillä ei ole todistajia. Tämä oli viimeinen pisara yhteistyössämme. Päätimme 1.4.2014 toimeksiannon Tuomisen kanssa.

Jälleen alkoi uuden asianajajan etsintä. Asuimme Pieksämäellä ja suuntasimme tiedustelut juristista Mikkelin suuntaan. Valitsimme uudeksi asiahoitajaksi mikkeliläisen Markus Hämäläisen. Hänen ensimmäinen työnsä oli laatia tuomionpurkuhakemus Korkeimpaan oikeuteen, kysymys oli vuonna 2013 annetusta tuomiosta. Marketta oli ollut yhteydessä uuden vanhentumislain yhtenä laatijoista olleeseen professori Ari Saarnilehtoon, joka kertoi Marketalle, että ainoa mahdollisuus on saada Korkeimman oikeuden tuomio puretuksi. Hän lupasi kirjoittaa asiantuntijalausunnon, jossa hänen kantansa oli Marketan puolella.

28

Kysymys oli Sinivaaran osuudesta ja siitä, ettei se olisi vanhentunut, aivan kuten eriävän mielipiteen jättänyt Korkeimman oikeuden oikeusneuvos Kari Kitunen vuoden 2013 tuomiossa oli lausunut. Kitusen mielestä Sinivaaran vastuu ei ole vanhentunut, ja asia olisi pitänyt palauttaa tältä osin Pirkanmaan käräjäoikeuteen.

Tapaamisemme asianajaja Markus Hämäläisen kanssa paljasti monia asioita, mitä edellinen juristimme oli jättänyt tekemättä. Lisäksi ilmeni, että Turun hovioikeuteen jätetty valitus oli puutteellinen, ja valituksella ei olisi ollut mitään menestymisen mahdollisuuksia. Sovimme Hämäläisen kanssa, että Marketta on itse yhteydessä hovioikeuteen ja siitä, että vaadimme suullista käsittelyä sekä asian käsittelemistä kokonaisuutena, ei pelkästään vanhentumista. Olimme sopineet Hämäläisen kanssa, että jos saamme suullisen käsittelyn, ilmoitamme samalla hänet viralliseksi asianhoitajaksemme. Yritimme saada talousrikospoliisin tutkija Pekka Lainetta todistajaksi sekä lisäksi Rikosoikeuden professori Jussi Tapiota, mutta kaikki oli turhaa, koska asiaa ei otettu suulliseen käsittelyyn. Korkeimman oikeuden tuomionpurku hakemus jätettiin 4.7.2014, j avastauksen saimme kahdentoista kuukauden odotuksen jälkeen 13.7.2015. Asia jäi ennalleen, eikä tuomiota purettu.

Turun hovioikeuden tuomio Sinivaaran rikosasiassa annettiin 30.9.2014 kuulematta Markettaa ja ilman istuntoa. Käräjäoikeuden tuomio jäi voimaan. Hämäläinen teki valituslupahakemuksen Korkeimpaan oikeuteen rikosasiassa, hakemus jätettiin 27.12.2014. Vastauksen saimme 13.7.2015 seitsemän kuukauden odottelun jälkeen. Emme saaneet valituslupaa. Tämä oli meille jo viides kerta, kun asiamme oli Korkeimmassa oikeudessa.

29

Nyt olimme saavuttaneet tilanteen, jossa kaikki oli tehty mitä tehtävissä oli, ainakin Hämäläisen mielestä. Hän tulisi olemaan väärässä, todella väärässä, emme vain itsekään tienneet sitä vielä. Hämäläinen painotti aina sitä, että hänen toimiaan on turha yrittää kenenkään ohjailla. Tämä tuli puheeksi, kun kerroin ja epäilin, että ulkopuolinen taho tulisi ohjailemaan hänen toimiaan jatkossa. Tarkoitin väitteellä Oikeusministeriötä, riski siihen oli mielestäni suuri. Hämäläinen oli yhden miehen asianajotoimisto, hän lopetti yritystoimintansa ja siirtyi asianajajaksi Lindblad Oy:n palvelukseen. Yritys sijaitsi Mikkelissä. Tutustuimme yrityksen taustoihin, ja meille selvisi heidän tekevän tiiviisti yhteistyötä Pohjolan kanssa.

Hämäläinen unohti mainita meille työpaikan vaihdoksesta, aika oleellinen tieto asianhoidon kannalta, ainakin meille. Hämäläisen asianhoitotapa muuttui tässä kohtaa oleellisesti. Hän väitti tapaamisessamme hänen uudessa työpaikassaan, että kaikki on nyt tehty. Hän oli totaalisen väärässä kuten jo aiemmin kerroin. Väitämme että tulevaisuudessa ainakin jonkun aikaa Pohjola antaisi toimeksiantoja Lindblad Oy:lle vuositasolla niin paljon, että saisivat katettua osan Hämäläisen palkkakuluista tai jopa kokonaan.

Olimme olleet toukokuussa 2014 alustavasti yhteydessä vahingonkorvausasianajaja Jarkko Männistöön. Hänen toimistonsa sijaitsi Forssassa. Männistö ei suostunut tekemään tuomionpurkuhakemusta, ja hän oli myös haluton etenemään Sinivaaran rikosasiassa. Hänen ehdotuksensa oli viedä Marketan tapaus Vakuutusyhtiö Turvan käsiteltäväksi, ja toisena vaihtoehtona oli vahingonkorvauksen periminen Asianajotoimisto Lehtinen, Sinivaara & Syrjänen Oy:ltä.

30

Männistö pyysi kaikki Markettaa koskevat asiakirjat Turvalta sekä Pohjolalta, ja hän saikin Turvan asiakirjat kesän 2014 aikana. Pohjolan asiakirjat saimme vasta Marketan itsensä pyytämänä joulukuussa 2014. Pidimme tuomionpurkua tässä vaiheessa parhaimpana ja nopeimpana toimenpiteenä saattaaksemme asian voitokkaaseen loppuun, aivan kuten professori Saarnilehtokin ohjeisti meitä. Päätimme tässä kohtaa lopettaa yhteistyön Männistön kanssa.

Asianajaja Markus Hämäläisen asianhoidon päättymisen sekä kielteisten päätösten jälkeen koimme, että nyt olisi oikea aika lähestyä uudestaan asianajaja Jarkko Männistöä. Otimme häneen yhteyttä maaliskuussa 2015 ja toimitimme hänelle samalla kaikki Pohjolan sisäiset asiakirjat, jotka olimme saaneet haltuumme joulukuussa 2014. Männistö tutustui asiakirjoihin ja huomasi hyvin oleellisen asian, Pohjola ei ollut koskaan antanut uutta korvauspäätöstä vuonna 2000 Turun hovioikeuden antaman tuomion jälkeen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että koska korvauspäätöstä ei ole annettu, asia ei ole vanhentunut, koska asian käsittely on yhtiössä kesken. Pohjolan olisi pitänyt antaa korvauspäätös valitusosoituksineen. Tätä Pohjola oli vältellyt kaikin keinoin ja edelleen, tätä asiaa sisäiset asiakirjat käsittelevät. Sieltä löytyy seikkaperäisesti kerrottuna, miten yhtiö välttää korvausvastuun. Toiminta täyttää törkeän petoksen tunnusmerkit, ja tätä asiaa talousrikospoliisi tutkii tällä hetkellä.

Asianajaja Jarkko Männistön toimintasuunnitelma oli seuraavanlainen: korvausta haettaisiin ensisijaisesti Pohjolalta ja mahdollisesti Sinivaaran virheelliseen menettelyyn perustuvaa vastuuvahinkokorvausta. Päädyimme ensimmäiseen vaihtoehtoon.

31

Ensisijaisena tavoitteena oli päästä Pohjolan kanssa sellaiseen yksityisoikeudelliseen sovintoon, jossa Pohjola korvaa meille aiheutuneet taloudelliset menetykset tai ainakin huomattavan osan. Hänen mielestään sovinnon syntyminen on epätodennäköistä, mutta tämä mahdollisuus olisi syytä selvittää.

Männistö laati kirjeen Pohjola Vakuutus Oy:lle. Kirjeessä pyydettiin, että Pohjola antaisi asiassa vakuutussopimuslain 74§:ssa tarkoitetun korvauspäätöksen siitä, miten Marketan ansionmenetys on korvattava 25.10.2000 alkaen, ottaen tietysti huomioon Turun hovioikeuden ratkaisun perusteet. Toisena vaihtoehtona hän esitti, että asia ratkaistaisiin Pohjolan ja Marketan välisellä yksityisoikeudellisella sovinnolla: myönnetään 100 % eläke, takautuvat korvaukset korkoineen, ja osapuolet sitoutuisivat pitämään sovinnon yksityiskohdat ja kaikki asian käsittely vaiheisiin liittyvät yksityiskohdat salassa. Kirje lähetettiin Pohjolaan toukokuussa 2015. Vastauksen saimme kesäkuussa. Yhtiö kieltäytyi kaikista ehdotuksista vedoten korkeimman oikeuden 2013 antamaan tuomioon.

Tämän jälkeen aloimme neuvottelut Männistön kanssa siitä, mikä olisi minimi korvaus mihin suostuisimme, jos yrittäisimme sitä kautta sovintoa Pohjolan kanssa. Männistö itse pyysi 50 000 € kiinteätä palkkiota ja se olisi ollut minimi. Tästä meillä on olemassa kirjallinen sopimus, josta asian voi jokainen itse todentaa. Männistön mielestä Marketan osuus voisi olla 100 000 €, josta vähennettäisiin Männistön palkkio ja lopusta verot. Marketalle itselleen jäisi 40 000 €, ja siitä vähennettäisiin lisäksi vielä Kelan osuus, jolloin summa pienenee entisestään ja olisi enää noin 30 000 €.

32

Olimme puhuneet Männistölle myös halustamme viedä Turvan osuus uudelleen käsiteltäväksi aivan kuten oli hänen ehdottamansa alkuperäinen suunnitelma. Tästä hän kieltäytyi sanoen, että hän ei halua. Miksi ja minkä takia hänen oma kantansa oli muuttunut näin paljon alkuperäisestä? Emme voineet suostua Männistön sopimusehtoihin ja vaatimuksiin, joten olimme pakotettuja lopettamaan toimeksiannon 11.8.2015.

Tarvitsimme jälleen uuden asianhoitajan. Katselimme televisiota ja sieltä tuli ohjelma kirjamessuilta. Siinä esiintyi Keskustan entinen puoluesihteeri. Hän esitteli ja kertoi uudesta kirjastaan, joka käsitteli korruptiota. Koimme, että asia kosketti meitä ja varsinkin Marketan tapausta. Marketta soitti Jarmo Korhoselle, ja ihme tapahtui, hän vastasi. Marketta kertoi lyhyesti tapauksestaan. Jarmo halusi auttaa, ja hän innostui jopa asian julkaisemisesta kertoen hyvistä suhteistaan toimittajiin. Hän kertoi myös hyvästä juristista, jonka hän tunsi, se oli hänen oma veljensä Jari Korhonen. He tunsivat hyvin läheisesti jopa Pohjolan silloisen johtajan Reijo Karhisen, ja he lupasivat olla häneen yhteydessä. Sovimme tapaamisen Seinäjoelle, missä Jarmo Korhonen asui.

Tapasimme Seinäjoen käräjäoikeuden edessä, mistä noudimme Jari Korhosen ja jatkoimme Seinäjoelle ravintolaan, jonka kabinetissa tapaisimme hänen veljensä. Meillä oli asiakirjat mukanamme, mutta aivan turhaan, heitä ei enää tässä vaiheessa paperit kiinnostaneet. Palaverista päällimmäisenä jäi mieleen Jarmon kehotus meille olla jatkamatta prosessin eteenpäin viemistä. Hän sanoi vielä, että “unohtakaa kaikki ja jatkakaa elämäänne”. Mitä elämää? Ja minkälaista? Arvaatte varmaan, millainen tunnelma palaverissa oli ja mistä puhuimme.

33

Tapaaminen oli täysin turha eikä johtanut mihinkään. Mikä oli muuttunut tällä välin? Juurihan kerroin teille, heillähän oli hyvät suhteet Pohjolaan.  Jarmo Korhonen kertoi käyvänsä liki viikoittain Pohjolassa, välillä tavaten jopa itse pääjohtaja Reijo Karhisen. Mistä Korhonen oli Pohjolassa keskustellut? Ei tarvitse kauheasti asiaa miettiä päästäkseen tiettyyn lopputulokseen. Tämä oli Korhosten veljesten osuus tarinassamme. Jari Korhonen soitti vielä Marketalle pariin otteeseen jonkun ajan päästä, lähinnä kyselläkseen vointejamme. Hän uteli, mikä tilanteemme on ja mitä aiomme seuraavaksi tehdä? Emme mekään nyt niin tyhmiä sentään olla, emme enää.

Lähde: Jari ja Marketta Hautakorpi: Yhdessä loppuun asti taistellen – Jarin ja Marketan tarina 25 vuoden oikeustaistelusta vakuutusyhtiöitä vastaan

Shares

Liity kannattajajäseneksi

Uusimmat uutiset