Eurooppa Maahanmuutto

YK:n GCM-siirtolaisuussopimuksessa sovittua: Maahanmuuttajien tulee voida lähettää halvemmalla rahaa kotimaihinsa

Kuva Pixabay.
Maahanmuuttajien kotimaihinsa lähettämät rahat muodostavat joissakin köyhissä maissa kolmanneksen koko bruttokansantuotteesta. Yksityisillä rahavirroilla on siten nykyisin huomattavasti suurempi merkitys kuin valtiollisella kehitysavulla. Myös maanantaina Marokossa solmittu YK-maahanmuuttosopimus antaa näille rahansiirroille suuren painon. Kohdassa 20 sopimuksen hyväksyneet yli 150 YK:n jäsenmaata sitoutuvat laskemaan ”maahanmuuttajien kotimaihinsa lähettämien rahojen siirtokustannukset alle kolmeen prosenttiin” vuoteen 2030 mennessä.

1980-luvusta lähtien maahanmuuttajien lukumäärä on kasvanut, ja samalla rahansiirrot lähtömaihin ovat lisääntyneet, kertoo Welt. Maailmanpankin mukaan rahalähetysten summa kaksinkertaistui maailmanlaajuisesti vuosina 1990-2000, ja seuraavalla vuosikymmenellä se jopa nelinkertaistui. Viime vuonna näiden rahasiirtojen kokonaissumma kohosi maailmanlaajuisesti 466 miljardiin dollariin ja samalla sen volyymi oli kolme kertaa suurempi kuin valtiollisen kehitysavun.

Rahansiirtojen palveluntarjoajia mukana YK:n siirtolaisuussopimusneuvotteluissa

Saksalla on merkittävä rooli näissä yksityisissä rahansiirroissa, vain USA:sta, Saudi-Arabiasta ja Sveitsistä maahanmuuttajat lähettävät enemmän rahaa kotimaihinsa. Saksan liittohallituksen mukaan vuonna 2016 Saksasta virtasi ulos 17,7 miljardia euroa maahanmuuttajien kotiin lähettämien rahojen muodossa. Kasvua oli 30% vuodesta 2010. Lisäksi summa voi olla vielä suurempi, sillä paljon rahaa lähetetään Postin tai ystävien välityksellä.  Vertailukohteena Saksan kehitysapubudjetti on vain 6,5 miljardia euroa.

Suurin osa rahoista lähetetään kolmen suuren palveluntarjoajan kautta, jotka ovat Western Union, Moneygram ja TransferWise. Näillä siirtokustannukset voivat nousta jopa 10 prosenttiin. Markkinajohtaja Western Union osallistui YK-sopimusneuvotteluihin ja sen täytyi ilahtua kovin siitä sopimuksen lauseesta, jonka mukaan rahansiirroille halutaan verovapautta tai -kannustimia.

Varakkaammat lähettävät sukulaisensa ulkomaille lähettämään rahaa kotiin, mikä johtaa koulutetun väestön katoon lähtömaissa

Kehitysapuekonomistit ovat jo kauan kinanneet siitä, pystyvätkö rahansiirrot ratkaisemaan köyhyysongelmaa. Kannattajat puhuvat win-win -tilanteesta, jossa rahat menevät suoraan perheille ohi mahdollisesti korruptoituneen valtiokoneiston ja siten ne hyödyttävät suoraan kotitalouksia. Köyhimmät eivät kuitenkaan hyödy tällä tavoin, sillä heillä ei ole varoja lähettää sukulaisiaan ulkomaille lähettämään heille rahaa.

Vaarana on, että lähtömaat menettävät koulutetut henkilönsä. Samalla nämä maat voivat muuttua riippuvaisiksi isoista saapuvista rahavirroista. Ne voivat sen johdosta luopua oma-aloitteisuudestaan. Esimerkiksi Tadzhikistanin BKT:stä 42% koostui vuonna 2013 näistä rahansiirroista.

Rahalähetykset halvaannuttavat turvapaikanhakijoiden karkotusjärjestelmän

Rahalähetykset ovat suuri ongelma muun muassa Saksan karkotuspolitiikalle. Monella köyhällä lähtömaalla on niin suuri intressi näissä rahansiirroissa, että ne ovat haluttomia ottamaan takaisin palautettavia kansalaisiaan, koska maahanmuuttajien kotimaahan lähettämä rahasumma on kehitysapua suurempi.

Saksaan 90% afrikkalaisista turvapaikanhakijoista saapuu ilman henkilöllisyyspapereita ja heitä voi palauttaa vain silloin, jos lähtömaa tunnustaa kielteisen päätöksen saaneen turvapaikanhakijan olevan kyseisen maan kansalaisen. Siten Saksan kuten muidenkin Euroopan maiden viranomaiset ovat täysin riippuvaisia lähtömaiden yhteistyövalmiudesta.

Uusimmat uutiset

Liity kannattajajäseneksi