Kolumnit

Ihmisarvosta tehtiin lyömäase

Pääministeri tapasi EU:n ulkopoliittisen korkean edustajan Mogherinin Oulussa 15.6.2017 © Anne Sjöholm/Valtioneuvoston kanslia
Hallitukseen pääsystä tehtiin ihmisarvokysymys. Sehän olikin vain poliittista peliä.

Kesäkuun 2017 hallituskriisissä keskiöön ovat nousseet arvot ja arvoerot. Poliittiset johtajat ovat ponnekkaasti vaatineet, että hallituksessa on sitouduttava yhteisiin arvoihin. Epäsuorasti on haluttu viitata, että eräs hallituksesta potkittu puolue ei jakaisi käsitystä ihmisarvon kunnioittamisesta, vaikka kaikki kolme puoluetta ovat yhdessä sitoutuneet hallitusohjelmaan. Vaikka edelliset kaksi vuotta sama seura on kelvannut vallan mainiosti.

Menemättä sen tarkemmin hallituskriisin syihin tai seurauksiin, on syytä kiinnittää huomiota siihen, kuinka näitä päätöksiä perustellaan. Ihmisarvon määritelmä, kuten suvaitsevaisuudenkin, on täysin riippuvainen siitä, mitä sen esittäjä haluaa sillä tarkoittaa.

Juristi voi katsoa, että ihmisarvon kunnioittaminen tarkoittaa kaikkien niiden perustarpeiden tyydyttämistä, joihin kansallinen lainsäädäntö ja kansainväliset sitoumukset velvoittavat. Näin ajateltuna ihmisarvolle ei ole mitään stabiilia mitta-asteikkoa, vaan se elää ajassa ja on poliittisten päätösten seurausta.

Talousliberaali voi katsoa, että ihmisarvoa kunnioitetaan, jos kaikille yksilöille annetaan oikeudet harjoittaa vapaasti elinkeinoaan, eikä julkinen valta loukkaa tai suosi oikeudettomasti mitään väestöryhmää.

Sentristi voi katsoa, että ihmisarvoa kunnioitetaan, jos omat mielipiteet ovat muiden silmissä ”maltillisia” eivätkä ne mahdollisesti loukkaa ketään. Oma eettinen pohdiskelu on ulkoistettu muille, koska yksilö ei itse siihen kykene tai halua (syystä taikka toisesta).

Historioitsija voi katsoa, että ihmisarvon noudattaminen riippuu ajasta ja paikasta (ja asian ratkaisemiseksi on odotettava riittävästi aikaa, jotta voimme tehdä asiasta johtopäätöksen).

Sosialisti voi katsoa, että ihmisarvoa kunnioitetaan, jos valtio organisoi riittävän suuret tulonsiirrot rikkailta köyhille ja julkinen valta korkean verotuksen keinoin yrittää pienentää tuloeroja.

Kansallismielinen voi katsoa, että ihmisarvoa kunnioitetaan, jos oman maan kansalaisille taataan perustoimeentulo ennen muita.

Identiteettipolitiikkaa kannattava voi katsoa, että ihmisarvoa kunnioitetaan, jos kullekin erityisryhmälle (kuten eri maahanmuuttajaryhmille) luodaan oma erityislainsäädäntönsä ja julkinen valta subventoi ryhmille etuuksia.

Anarkokapitalisti voi katsoa, että ihmisarvoa kunnioitetaan, jos pakkovaltaa käyttävää valtiota ei ole, koska se rajoittaa yksilöiden perustavaa oikeutta vapauteen. Valtio itsessään on ihmisoikeusloukkaus.

Filosofi voi katsoa, että ihmisarvoa kunnioitetaan, jos siitä on käyty eettinen keskustelu ja osapuolten jakamasta ihmisarvokäsityksestä muodostetaan politiikan perusta.

On todellakin monta tapaa yrittää määritellä ihmisarvoa. Jokainen poliittinen ryhmittymä voi väittää, että juuri heidän näkemyksensä on se oikea. Vaikka ihmiset jakaisivat samat arvot, heidän kannattamiensa arvojen preferenssijärjestys voi olla huomattavasti toisistaan poikkeava. Kun tällainen monitulkintaisuus avautuu, se tarjoaa kanavan politikoinnille. Monitulkintaiset sanat ovat mitä parhaimpia tapoja perustella omaa kantaa, koska jokainen voi ilmoittaa kannattavansa samaa asiaa, vaikka tosiasiallisesti he puhuvat täysin eri asioista. Juuri tästä oli hallituskriisissäkin kyse.

Olennainen asia on se, mitä jollakin sanalla todella halutaan tarkoittaa. Kun hallituskriisin aikana pääministeri Juha Sipilä ja valtiovarainministeri Petteri Orpo ovat puhuneet ihmisarvosta, he eivät ole pyrkineet filosofiseen keskusteluun ihmisarvon sisällöstä ja sen määrittelyongelmista. Poliitikoille ihmisarvo on ollut lyömäase poliittisen pelin kentällä. Ihmisarvolla tarkoitettiin tämän kriisin aikana sitä, että jokin epämiellyttävä poliitikko haluttiin lakaista pois tieltä. Hallitukseen pääsystä tehtiin ihmisarvokysymys.

Kun poliittisesti kuuman viikon jälkeen paljastui, että hallituskriisi oli etukäteen käsikirjoitettu näytelmä, ihmisarvopuheiden puhti alkoi väljähtyä. Sehän olikin vain poliittista peliä. Ihmisarvolla heitettiin vesilintua heti, kun enemmistöhallitus ja ministerisalkut saatiin pelastettua. Nyt jatketaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jakoa

Uusimmat uutiset